perjantai 10. kesäkuuta 2016

Lavalta: Peppi Pitkätossu (Järvenpään teatteri)

Kuva: Sami Lamberg

Kesäsäät ovat ehkä hetkeksi viilenneet, mutta se ei estä kesäteatterikautta käynnistymästä. Oma kauteni aloitettiin kuulaissa merkeissä Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossun kanssa. Vanhankylän kartanon pihapiiriin oli kerääntynyt hulppean suuri joukko ensi-iltayleisöä, joka vaelsi pitkänä letkana katetun katsomon suojiin.

Astrid Lindgrenin kirjoista tutuista tarinoista on koottu varsin toimiva koko illan näytelmä. Peppi muuttaa apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa kanssa Huvikumpuun ja laittaa kylän elämän hyrskyn myrskyn. Naapurin Tommi ja Annika toki ilahtuvat uudesta leikkitoverista, mutta samaa mieltä eivät ole poliisit tai sössijäviraston täti. Näytelmän aikana ehditään myös muun muassa käydä sirkuksessa, tutustua muutamaan rosvoon ja käydä koulua.

Nimiroolissa nähdään sähäkkä Vilma Kärkkäinen, joka kantaa maailman vahvimman tytön titteliä ylpeydellä. Ainaisena kumppanina Pepin rinnalla kulkee ihastuttava herra Tossavainen eli Aino Larvala, joka temppuilee milloin missäkin ja onnistuu olemaan mitä ilmeikkäin apina sanomatta sanaakaan. Mieleen jäivät erityisesti myös oivat poliisitädit Ritva Moilanen ja Anja Veck, sopivasti slapstickia heidän meiningissään! Näyttelijäntyö on oivallista enkä edes tiennyt nähneeni harrastajateatteriproduktion ennen kuin käsiohjelmasta niin luin, ohjaaja Tuija Töyräs on tehnyt hyvää työtä tämän porukan kanssa.

Visuaalinen ilme esityksellä upea ja värikäs Mikko Rantasen lavastus kiinnittää huomion välittömästi. Huvikummun liukumäkiin ja seinäpiirroksiin olisi mieluusti tutustunut lähemminkin ja jäänyt keinumaan hauskaan tuolikeinuun. Upeat puvut puolestaan on suunnitellut Kirsi Manninen. Minä ihastuin muun muassa Pepin merirosvohenkiseen pukuun ja poliisien kiiltäviin violetteihin univormuihin.

Hallaa esitykselle teki ehkä se, että muutaman viime vuoden aikana on tullut nähtyä useampikin versiointi samasta näytelmätekstistä ja se vie hommasta pois paljon yllätyksellisyyttä. Toisaalta Järvenpään teatterilla ei ole mitään hävettävää, sillä produktionsa on tehty laadukkaasti. Näytelmä on värikkyydessään ilo silmälle, näyttelijät ovat mukana täysillä ja vaikka hahmot ovat karrikoituja ne on tehty huolella ja pilke silmäkulmassa.

Erityisbonukset annan esitykselle puolen tunnin pituisesta rennosta väliajasta (jonka aikana halukkaat myös pääsivät hevosajelulle), sopivasta kestosta ja lapsiyleisön pulssilla olemisesta, nauru nimittäin raikasi esityksessä jatkuvasti. Hyvä mieli jäi tästä esityksestä, kiitos Järvenpää ja aurinkoisia esityssäitä kesään!

Peppiä ehtii katsomaan 16.7. asti.

Kiitokset Järvenpään teatterille kutsusta esitykseen.

2 kommenttia:

  1. Tämähän on oikein mainio teatterivinkki. En ole vielä vienät nelivuotiasta teatteriin, kun olen ajatellut, ettei hän vielä malttaisi katsoa esitystä. Tässä voisi nyt olla sellainen näytelmä, joka naulitsisi tuon vipeltäjänkin penkkiin koko ajaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin ensi-iltayleisössä oli paljon nuorempaakin teatterivierasta ja hyvin vaikuttivat viihtyvän, Kia. Tuntui että toiminnan ja esityksen pituuden suhde oli oikein passeli.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...