lauantai 31. lokakuuta 2015

Lavalta: Breaking the Waves (Turun kaupunginteatteri / Espoon kaupunginteatteri)

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Perjantai-iltaa ajattelee usein kevyemmän viihteen iltana, mutta välillä voi tehdä toisinkin. Turun ja Espoon kaupunginteattereiden yhteisproduktio, Lars von Trierin elokuvaan perustuva Breaking the Waves on mainostekstien mukaan julma draama ja lupaus pitää. Itse en ole tosin elokuvaa nähnyt, mutta von Trierin muita töitä tuntevana osasin odottaa ahdistavaakin esitystä.

Tarina sijoittuu pieneen, tiukasti uskonnolliseen kylään 1970-luvun Skotlannissa. Bess (Helmi-Leena Nummela), tunteellinen, naiivi ja Jumalan kanssa yksityisiä keskusteluja käyvä nuori tyttö rakastuu öljynporauslautalla työskentelevään Janiin (Taneli Mäkelä) ja saa poikkeuksellisen luvan kirkon miehiltä mennä naimisiin. Pariskunnan rakkaus on intohimoista, mutta myös haastavaa kun Jan joutuu työskentelemään pitkiä aikoja poissa Bessin luota. Tilanne muuttuu, kun Jan loukkaantuu lautalla vakavasti ja Bess tekee kaikkensa, jotta hänen rakastamansa mies pysyisi hengissä ja onnellisena.

Tiedätkö sen Lars von Trierin elokuvan, jossa nuori nainen joutuu yhteisönsä hyljeksimäksi ja jolle käy paljon kaikkea kamalaa? Näin muun muassa keskustelimme miehen kanssa väliajalla ja siinä vaiheessa tilanne oli toiseen puoliaikaan nähden vielä melko seesteinen. Toisaalta tämä oli odotettavissakin. Näytelmä on rankka, teemoiltaan raastava ja näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä lavalla. Esityksen loppuessa olo on ravisteltu.

Nummela ja Mäkelä tekevät hienoa työtä esityksen pääparina. Dynamiikkaa on ja kumpikin tekee tavattoman raskaan roolin, Nummela tunteiden vietävänä olevana Bessinä ja Mäkelä vakavasti sairastuneena Janina. Länsiväylän haastattelussa Mäkelä kertoi tämän olevan yksi uransa raskaimmista rooleista enkä ihmettele yhtään. Myös muu roolitus, joka koostuu Turun kaupunginteatterin näyttelijöistä, on onnistunut. Erityisesti Dorothyn roolissa nähtävä Minna Hämäläinen on ehdottoman vakuuttava ja jämpti.

Esityksen lavastus on varmaa Markus Tsokkisen käsialaa. Kuulas kalliomaisema muuntuu tarvittaessa kirkoksi, sairaalaksi ja ruokailutilaksi. Tuulen ja viileän sään voi kuvitella, etenkin kun salissa oli esitysiltana hieman tavallista viileämpää rikkoutuneen lämpöputken vuoksi. Taustalla nähtävät Salla Malkavaaran projisoinnit tuovat öljynporauslautan ja myrskyävän meren tilaan. Visuaalisesti esitys on tavattoman hieno, myös niinä rumina hetkinään.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kotimatkalla käymme pitkän keskustelun lavaraiskauksista ja muidenkin graafisten asioiden näyttämisestä lavalla. Mietimme muun muassa olivatko kaikki pitkään ja hartaasti näytetyt kauheudet täysin välttämättömiä esityksen vaikuttavuudeksi. Paha sanoa, mutta itse olisin selvinnyt myös viitteellisemmällä käsittelyllä, vaikka ymmärrän että alkuperäisessä elokuvassa käsittely on varmaankin ollut samankaltaista ellei jopa graafisempaa.

Yön nukuttua esityksestä voi jo vähän etääntyä. Olen vaikuttunut, surullinen ja vähän jopa väsynyt. Toisaalta tarinassa on jotain tavattoman lohdullista ja kaunista. Rakkaus on joskus rumaa, mutta se on voimakas tunne. Lopusta olin jopa iloinen, se toi minulle tarpeellisen valon tähän tarinaan, muuten olisin varmaan edelleen tavattoman ahdistunut. Kiitos.

Breaking the Wavesin ehtii nähdä Espoon Revontulihallissa vielä marraskuussa ja Turun Logomossa on muutama esitys sekä marras- että joulukuussa.

4 kommenttia:

  1. Huh huh, hieno kirjoitus Linnea! Tämä on minulla vieläkin näkemättä ja taitaa valitettavasti jäädä näkemättä, kun aikataulut ei osu kohdalleen ei sitten millään. Voi vitsi, tämän luettuani haluaisin vielä enemmän nähdä tän! ps. ootko muuten huomannut, että meillä on esitysten suhteen usein ollut aika samanlainen maku ja siksi olen niin innoissani näistä sun kirjoituksistasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Talle! Harmi jos/kun et ehdi, oli kyllä hieno vaikkakin raskasta katsottavaa. Ja olen huomannut, siksi tässä onkin nyt tungettu jos mitä tänä syksynä kalenteriin sun suositusten perusteella! :)

      Poista
    2. Kannattaa muuten tammikuussa suunnata Hämeenlinnan Teatteriin. Abracadabra vierailee, sirkusta, Marc Gassot´a ym. samassa. Tsekkaa teatterin sivuilta, mulla on 14.1. varaus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...