tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lars Sund: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset


Viimeaikaisilla kirjastoreissuilla olen parhaani mukaan yrittänyt välttää spontaaneja lainauksia kotona huojuvien kirjapinojen vuoksi. En kuitenkaan voinut vastustaa eteeni lehahtanutta Lars Sundin Aamu-unisen lintubongarin tunnustuksia (WSOY, 2011) mustarastaineen.

Maltillinen tarkkailija etsii luontokokemuksia. Hän tuntee yleisimmät lintulajit ja yleensä tyytyy niihin. Petolintujen iänmääritys, metsähanhien eri lajit, Calidris-sukuisten kahlaajien höyhenpukujen muunnokset eivät kiinnosta Epikuroksen maltillista seuraajaa. Hän joka kuluttaa tuntikausia tunnistamiskäsikirjojen ääressä ja surffaa netissä etsien erityisartikkeleita esimerkiksi siitä, miten erotetaan aroharmaalokki tavallisesta yksinkertaisesta harmaalokista, on jo joutunut kaltevalle pinnalle. Hän on hyvää vauhtia liukumassa kohti täydellistä riippuvuutta linnuista.

Alaotsikkonaan teoksella on Päiväkirjanlehtiä toukokuulta joulukuulle ja niitä teos sisältääkin, siis Sundin lintuhavaintoja ja niihin liittyviä lintubongaukseen tai elämään yleensä liittyviä havaintoja. Jokainen luku on otsikoitu jonkin lintulajin nimellä ja toisinaan lintua käsitellään enemmän, joskus se on pelkkä ponnahduslauta varsinaiselle aiheelle. Lukujen myötä tarkkaillaan tavallisempia lintuja kuten naakkaa ja sinitiaista, mutta tutustutaan myös harvinaisempiin lajeihin kuten sitruunavästäräkkiin ja pikkutikkaan.

Helpointa tätä teosta on kuvata sanalla viehättävä. Se raottaa ovea intohimoisen harrastajan maailmaan, mutta saa samalla verenpaineen laskemaan kun voi kuvitella itsensä seisomaan ruovikon reunalle kiikarit kädessä ja toivomaan arosuohaukan ilmestyvän näkökenttään. En ole itse hyvä lintubongari, korkeintaan tunnen peruslajit, mutta lintujen katselemisesta nautin ja tämä kirja kertoo yhden version siitä miksi lintujen tarkkailu on niin hienoa.

Leppoisan tarkkailun taustalla on toki myös piinkova into ruksien (tai Suomessa pinnojen) kirjaamiseen omiin tilastoihin ja rariteettien näkemiseen. Todellinen lintubongaus ei ole mitään sunnuntaiharrastelua, vaan vaatii omistautumista itseltä ja ymmärrystä lähipiiriltä. Toisaalta palkinnoksi omistautumisesta voi myös päästä osaksi lintuharrastajien yhteisiä, osalliseksi jostain suuremmasta kuin oma itse ja kiikarit.

HelMet-haasteesta tällä raksi kohtaan kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle.

Lars Sund: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset: Päiväkirjanlehtiä toukokuulta joulukuulle (En morgontrött fågelskådares bekännelser, Dagboksblad maj-december, 2010)
WSOY, 2011.
Suomentanut: Jaana Nikula
Kannen suunnittelu: Helena Kajander
Kuvitus: Ika Österblad

4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Tämä on lentänyt täysin ohi, vaikka olen innokas arkibongari. Kuulostaa juuri oikealta kirjalta minulle.

    VastaaPoista
  2. Tämänhän voisi vaikka lukea! Olen ikkunabongari eli tarkastelen ikkunan läpi pihalintuja. Juuri nyt sinitiaispari ruokkii ahkerasti poikasiaan, asuvat pihakoivun pöntössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunabongausta harrastetaan täälläkin Margit, oman pihan hienoin havainto viime viikolla oli närhi syreenipensaassa. Mukavia kesähetkiä sinitiaisten kanssa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...