torstai 19. heinäkuuta 2012

Suzanne Collins: The Hunger Games (suom. Nälkäpeli)


Matkalle mukaan otettu opus unohtui matkasta suunnatessani junareissulle Italiassa ja akuuttiin hätään piti tietysti käväistä juna-aseman kirjakaupassa. Mukaan tarttui Suzanne Collinsin The Hunger Games (Scholastic Inc, 2008). Lähdin lukemaan kirjaa melko kevein odotuksin, vaikka kirjaa onkin moneen otteeseen ja monen eri henkilön toimesta kehuttu. Enkä muuten pettynyt. Vaikka Hunger Games lienee suunnattu hieman nuoremmille lukijoille, on se silti kirjoitettu hyvin ja koukuttavasti. 

I lift my chin and stand as straight as I can. The cylinder begins to rise. For maybe fifteen seconds, I'm in darkness and then I can feel the metal plate pushing me out of the cylinder, into the open air, For a moment, my eyes are dazzled by the bright sunlight and I'm conscious only of a strong wind with the hopeful smell of pine trees,
Then I hear the legendary announcer, Claudius Templesmith, as his voice booms all around me.
"Ladies and gentlemen, let the Seventy-Fourth Hunger Games begin!"

Entisen Pohjois-Amerikan alueella sijaitseva Panemin valtio on jaettu 12 alueeseen, joita hallitaan pääkaupunki Capitolista käsin. Jotta kansa pysyisi ruodussa ja kunnioittaisi valtaapitäviä järjestetään joka vuosi suuret Hunger Gamesit, joissa kaksi osanottajaa jokaiselta alueelta kilpailee suorassa tv-lähetyksessä kuolemaan saakka. Kilpailuun osallistuminen ei suinkaan ole vapaaehtoista, vaan jokaisen ikäkriteerit täyttävän henkilön nimi laitetaan arvontaan mukaan. Vain yksi voi voittaa ja voittajalle sekä hänen edustamalleen alueelle on luvassa mainetta ja kunniaa.

Katniss Everdeen on 16-vuotias metsästystaitoinen ja neuvokas nuori tyttö. Kun hänen pikkusisarensa nimi vedetään arpajaisissa ilmoittautuu Katniss hänen tilalleen ja matkaa leipurinpoika Peetan kanssa kohti Capitolia ja hurmeisia kilpailuja. Itse kilpailut ovat jännittävät ja veriset ja muistuttavat lukijaa sekä Battle Royalesta (jota en kyllä aio katsoa tai lukea) sekä vähän myös takavuosien Schwarzenegger-elokuvasta The Running Man.

Collins on rakentanut tarinalleen mielenkiintoiset puitteet ja Panemin synnystä ja politiikasta olisi lukenut mielellään lisääkin. Toivon, että jatko-osissa tähän seikkaan paneuduttaisiin enemmän. Myös henkilöt ovat mielestäni onnistuneita määrätietoisesta Katnissista moraaliseen Peetaan unohtamatta muita kilpailijoita ja heidän ympärillään pyöriviä sivuhahmoja.

Lueskelin itse kirjan juna- ja lentomatkojen aikana ja vaikutuin kirjasta todella paljon. Collinsin teksti rullaa eteenpäin napakasti ja henkilöhahmoihin on vaivauduttu lisäämään syvyyttä enemmänkin. Onnistuipa kirja yllättämäänkin muutamaan kertaan ja huomasin kirjaa lukiessani tsemppaavani kilpailijoita ja paheksuvani Capitolin valtaapitäviä. Selviytymistarinan sekaan on nivottu näppärästi niin ystävyyttä, inhoa, luottamusta kuin pelkoakin.

Suosittelen tätä "keveäksi" ja koukuttavaksi matkalukemiseksi, mutta varoitan etukäteen että lukijalle saattaa tulla tarve saada jatko-osa käsiinsä mahdollisimman pian (itsehän tilasin jo toisen osan). Ja elokuvankin voisi katsoa, sekin on kuulemma todella hieno.

Jousipyssyllä on tähtäillyt myös muun muassa Suketus (joka ei ihan tälle lämmennyt), noora (joka vaikuttui enemmän elokuvasta mutta piti myös kirjasta) sekä Sara (johon opus upposi kuin kuuma veitsi voihin).

Suzanne Collins: The Hunger Games
Scholastic Inc., 2008. 384 s.

7 kommenttia:

  1. Nälkäpeli on tosiaan ihmeen koukuttava, näin vähän vanhemmillekin lukijoille. :) Suosittelen ehdottomasti sinua katsomaan elokuvankin, se on kertakaikkisen onnistuneesti toteutettu.

    Aion itse lukea kakkososan nyt viikonloppuna, hallussani kun on kirjaston kirja, jossa on eräpäivä maanantaina. Olen kyllä ihan innoissani palaamassa Panemiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos Sara! Ai että, milloinkohan adlibris ehtii lähettää minulle kakkososan. Ja sitten pitää vielä kiistellä miehen kanssa että kumpi saa lukea sen ensin. ;)

      Elokuva ehdottomasti katselulistalla!

      Poista
  2. Sain juuri luettua trilogian ja muotoilen mielessäni postausta siitä. Lukeminen on mielestäni "keveää" siinä mielessä, ettei kirjaa malta laskea käsistään, mutta teemoiltaan kyllä ei. Varsinkin kolmas osa on melko rankka teemoiltaan, mutta mielestäni myös ehkä trilogian paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan juuri näin, Merenhuiske. Ei tätä mikään höpötipöpöti-kirja ole vaan taustalla paljon isoja ja vakavia juttuja. Odotan kiinnostuksella muita osia ja tulen sitten varmasti lukemaan trilogiapostauksesi!

      Poista
  3. Voi, tuo elokuvakin pitää päästä ehdottomasti näkemään, kirja oli tosiaan yllättävän koukuttava. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä juuri mietin samaa! Tulisipa jo Xboxille vuokrattavaksi. Kirja yllätti minutkin aikanaan tyystin.

      Poista
    2. Just tässä katseltiin että tulee onneksi dvd:lle jo elokuun puolivälissä! Kaverit ovat leffaa kehuneet, on kuulemma visuaalisesti todella hieno.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...