torstai 12. heinäkuuta 2012

Markus Nummi: Karkkipäivä


Markus Nummen Karkkipäivä (Otava, 2010) päätyi yöpöydällemme alunperin miehen pyynnöstä. Minun ei ollut tarkoitus lukea koko kirjaa, mutta sitten luin Valkoisen kirahvin tekstin kirjasta ja päätin että josko sittenkin, vaikka aihe vähän pelotti. Muistin kuitenkin pitäneeni paljon Nummen Kiinalaisesta puutarhasta joten keräsin rohkeuteni ja tartuin opukseen.

Kuka sen tekis? Jos ei Kilmoori ite?
Pelastushomman.
Se on se, se Tok. Kaikki vaan kuiskaa. Tok Kilmoori. Tohtori.
No kuka kiipelis? Ei kai...
Sessa Mirabella. Prinsessa. Vou...

Kirjailija Ari yrittää kuumeisesti keksiä loppua työstämälleen tv-käsikirjoitukselle, kun hän sattumalta päätyy maksamaan nuoren pojan karkkipussin. Tomi-poika lyöttäytyy Arin seuraan ja kertoo Mirabellasta, prinsessasta joka täytyy pelastaa. Samaan aikaan toisaalla Paula Vaara yrittää painia työnsä kanssa ja löytää balanssia elämäänsä ja suhteeseensa tyttärensä kanssa. Eikä sanattomaksi jää myöskään Katri, sosiaalityöntekijä, joka myös omalta osaltaan sotkeutuu tapahtumien vyyhtiin.

"Miten sitä jaksaa?" Ari jatkoi, äänessä puolet mielistelyä, puolet aitoa uteliaisuutta. 
Naisen katse oli moniselitteinen. Huvittunut? Ärtynyt?
"Niin kauan kuin tekee... Niin kauan kuin voi tehdä jotakin, se on..."
Nainen keinautti päätään, ensimmäistä kertaa hän edes hieman epäröi.
"Niin kauan kuin tekee jotakin... se on ok", vastasi Katri Korhonen. "Pitää vaan keskittyä siihen asiaan."
"Tunteet pois?"
"Tunteet hallinnassa."


Lyhyesti sanottuna Karkkipäivä on hurja kirja, jonka vaikuttavuus perustuu paljolti siihen että se voisi olla totta. Se on kirja näkymättömistä lapsista ja hukassa olevista aikuisista. Vaikeista päätöksistä ja mielikuvituksen voimasta. Julmuudesta ja empatiasta.

Nummi kirjoittaa hienosti auki kaikkien henkilöidensä ajatukset, avaa niin rajaa kulkevan Paulan kuin osin mielikuvitusmaailmassa elävän Tominkin tunteet lukijan eteen. Asioilla ei mässäillä, niin kauheita kuin ne toisinaan ovatkin. Tarina kulkee, ihmiset sen mukana.

Karkkipäivästä on oikeastaan vaikea sanoa mitään, koska se on niin vahva. Pienen pojan ympärillä pyörivä tarina menee ihon alle, saa koukkuun vaikka alussa olin aivan pihalla siitä mitä tapahtuu. Mikä on totta, kuka puhuu totta.

Kirjaa on tuotu myös blogeihin hurjasti, sen on lukenut muun muassa Susa (jonka sydän väräjäsi Nummen tekstin mukana), Zephyr (joka suorastaan ahmi viimeiset luvut) ja pihi nainen (joka tiivistää hyvin: kannattaa lukea).

Luettu osana Kuusi kovaa kotimaista -haastetta.

Markus Nummi: Karkkipäivä.
Otava, 2010. 383 s.
Kansi: Päivi Puustinen.

18 kommenttia:

  1. Pidin Karkkipäivästä todella paljon. Aihe on kova, ja oli hienoa että kirja pysyi erossa aiheella mässäilystä. Tarina kulki tosiaan vain omaa vääjäämätöntä kulkuaan.

    Etenkin tuo toinen tekstilainauksesi kuvaa mielestäni hyvin Nummen moniäänisyyttä. Sosiaalityöntekijä Katrin ääni on todella aidon kuuloinen.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitoksia pihi nainen! Minusta oli ihan mieletön kyllä tuo Nummen kyky kirjoittaa niin ettei tullut yhtään lööppiolo. Ja ole hyvä! :)

      Poista
  3. Olen ihan samaa mieltä: vaikeaa sanoa mitään. Siksi en itse kirjoittanut tästä mitään, kun kirjan kevään korvalla luin. Olin niin vaikuttunut. Mutta sinä sait olennaisen tiivistettyä, ihon alle mennään ja kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoa Suketus! Hurjista kirjoista on vaikea kirjoittaa kun ei oikein tiedä että miten saisi sen lukutunteen muille, se vaan on. Huh.

      Poista
  4. KOM-teatteriin tulee syksyllä ensi-iltaan Karkkipäivän dramatisointi, pakko kai lukea kirjakin ennen sitä!

    (Kuulut lempparikirjablogisteihini, välillä houkuttaisi ruveta itsekin kirjoittamaan ajatuksiaan kirjoista "muille", mutta asiaa on välillä niin kovin vähän!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kiitos teatterivinkistä, laitan korvan taa!

      Ja voi että, kiitos. :) Eihän sitä blogia tartte koko ajan päivittää, aloita ihmeessä jos siltä tuntuu!

      Poista
  5. Tämä oli kyllä vaikuttava teos, pidin itsekkin tästä hurjasti! :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että tartuit kirjaan ja ihana, että kolahti! Nummi tosiaan tavoittaa kirjassa monta ääntä! Myös lapsen ääni nousee hienosti esille. Sisäinen puhe ja ristiriita todellisuuden kanssa ovat myös kiinnostavia. Uh, tapasin juuri ratikassa yksi päivä Paulan. Kylmäsi. Mietin, mitä tässä pitäisi tehdä. Istuin koko matkan hiljaa ja mietin kirjaa ja todellisuutta. Sitä, mitä tapahtuu todella.


    Kiitos myös linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Valkoinen Kirahvi! Lapsen ääni oli tässä kyllä hieno, mielikuvituksellinen. Elävät Paulan ovat pelottavia.

      Poista
  7. Minulla odottelee tämä vielä hyllyssä lukemista, joten en kovin tarkkaan tekstiäsi lukenut. Tulin oikeastaan vain kertomaan, että blogissani on sinulle haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tintti kommentista ja haasteesta, palaan asiaan! :)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Tämä kirja odottelee hyllyssäni. Toivottavasti saisin tartuttua siihen pian. :)
    Linkitin sinut muuten omaan blogiini ja liityin lukijaksi. :) Sinulla on hieno blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Anki! Suosittelen kirjaa lämpimästi. Ja kävin myös vastavierailulla :)

      Poista
  10. Tämä oli todella vaikuttava ja vahva lukuelämys! Ihanaa, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rachelle! Markus Nummi on hieno kirjailija.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...