maanantai 2. heinäkuuta 2012

Muriel Barbery: Siilin eleganssi


Muriel Barberyn Siilin eleganssi (Gummerus, 2010) joutui odottamaan lukemista turhan pitkään. Ostin kauniskantisen opuksen viime kesänä Kallion kirpputoritapahtumasta, mutta vasta nyt kun kirja voitti Facebookissa pidetyn juhannuskirjaäänestykseni sain sen luettua. Ja onneksi sain, sillä tässä kirjassa on paljon ihanaa ja syvällistä.

Olin pannut kulttuurisen ekletismini sen tiliin, että olen proletariaattiin kuuluva autodidakti. Kuten olen jo maininnut, olen käyttänyt kaiken töiltä liikenevän ajan kirjojen lukemiseen, elokuvien katseluun ja musiikin kuunteluun. Vimmaisessa kulttuurin kulutuksessani tuntui kuitenkin olevan sellainen tyylirikko, että ahmin sikin sokin arvostettuja ja vähemmän arvostettuja teoksia.

Kirjan pääasiallisena kertojana on rouva Michel, Renée, ovenvartijarouva joka pyrkii kaikin keinoin peittämään sivistyneisyytensä rapun hienostoväen silmiltä ja korvilta. Toisena äänenä on Paloma, Jossen perheen nuori tytär, joka on päättänyt päättää päivänsä koska elämä ei tunnu merkitykselliseltä. Kuolinpäiväänsä odottaessa nuori älykkö on ottanut tavoitteekseen muotoilla syvällisiä ajatuksia. Kun rappuun muuttaa japanilaissukuinen harvinaisen tarkkanäköinen herra Ozu muuttuvat molempien päähenkilöiden maailmankuvat.

Eläminen ja kuoleminen on vain seurausta siitä mitä on rakentanut. Tärkeintä on rakentaa hyvin. Niinpä olenkin asettanut itselleni uuden vaatimuksen. Minä lopetan repimisen ja hajottamisen ja rupean rakentamaan. -- Tärkeintä on se mitä kuolinhetkellään tekee, ja kun kesäkuun 16. päivä koittaa ja minä kuolen, haluan olla rakentamassa.

Rouva Michelin, Paloman ja herra Ozun lisäksi rue de Grenelle 7:n rapussa asuu myös muita varsin kiinnostavia henkilöitä. Jossen perheen äiti on käynyt jo 10 vuotta terapiassa mutta käyttää silti tuhottoman paljon aikaa viherkasviensa suihkutteluun, Neptune-koira halajaa lähinnä nuuhkimaan hurmaavan Athéna-nartun takamusta, Olympia-tyttö haaveilee eläinlääkärin urasta ja vilahtaahan kirjassa hetken ajan myös Kulinaristin kuolemasta tuttu armoton kriitikko Pierre Arthens. Unohtaa ei tule myöskään mainiota siivooja, Manuelaa, joka yhdessä rouva Michelin kanssa tekee arkisista teehetkistä unohtumattomia leivoksillaan ja suorasukaisella hienostuneisuudellaan.

Siilin eleganssi on vähäeleinen ja pohjattoman tyylikäs. Se ei komeile hienoilla puitteilla tai koruilla, vaan eleganssi tulee arjen kauniista hetkistä, teenjuonnista, kauniiden kirjojen lukemisesta. Minä lämpenin kirjalle hitaasti kuin siili. Ensin tuhisin pihatuijan alla että mikäs tämä tällainen älykkökirja on jossa puhutaan fenomenologiasta ja Tolstoista. Vähitellen uskalsin päästää itseni kerältä ja tutustua rue de Grenellen menoon lähemmin, tutustua Renéeseen ja sujahtaa mukaan tarinaan.

Ja glutofeeta on: pörheän yönsinisen silkkipaperikomeuden sisältä paljastuu innoituksen vallassa syntynyt upea elsassilaiskakku, viskitartaletteja, niin ohuita että niihin tuskin uskaltaa koskea, sekä reunoilta ihanasti ruskettuneita mantelilastuja. Minulle herahtaa heti vesi suuhun. 
- Kiitos, Manuela, sanon, - mutta meitä syöjiä on vain kaksi.
- Voittehan aloittaa saman tien, Manuela sanoo.

Kakkuihmisenä kiinnostuin toki myös Manuelan leipomasta mystisestä elsassilaisesta kakusta, glutoffeesta. Internetin ihmemaailmasta ei kyseistä leivonnaista löytynyt, mutta kävi ilmi että jossain vaiheessa jotain on kadonnut käännöksessä ja oikea kakun nimi olisikin kugelhopf. Pitänee kokeilla, pikakugelhopfin resepti esimerkiksi täältä.

Siilin eleganssi toi kauniin Pariisin lähelle ja vei tuttuihin paikkoihin, kuten hienostokuppila Angelinaan (taivaallista kaakaota) ja kaduille, joiden nimiä en tunnistanut mutta joiden tunnelman tavoitin. Vaikka tunnelma on toisinaan jopa synkkä, on pohjavire silti toiveikas, pieniä asioita arvostava. Syvällinen ja kaunis teos, jossa voi pysähtyä kamelioiden, haikujen teekupillisen tai hienostuneen sushin äärelle.

ps. Pitäisi ehkä vihdoin ottaa Anna Karenina lukulistalle. Ensi vuoden kesän klassikoksi?

pps. Ja sainpa yhden kirjan raksittua TBR100-listalta!

Ovenvartijarouvan asunnossa ovat piileksineet myös muun muassa Villasukka kirjahyllyssä (joka malttoi odottaa kirjan kukkaan puhkeamista ja ilahtui) ja Amma (joka nautti aristokraattisesta tunnelmasta). Luru puolestaan katsoi myös kirjan pohjalta tehdyn elokuva.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L´Élégance du herisson, 2006)
Gummerus, 2010. 374 s.
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen.
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti

11 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli niin tasokas kokemus, että jos loppu olisi ollut toisenlainen, kirja olisi löytynyt loppuvuodesta kuumasta ryhmästä yli sadan luetun joukosta. Kävi vähän samoin kuin kirjan Poltetut varjot kanssa...

    Ihastuin heti kerrontaan ja tietty Renée on aivan ylivertainen. Katsoin filmitrailerit, vaikka en ole lukenut edes lyhyttä ranskaa ja Renée oli juuri sellainen kuin miksi olin hänet kuvitellutkin.

    Olen lukenut blogiini huomattavan paljon ranskalaista kirjallisuutta, mutta siinä on vain se jokin...ranskalainen kosketus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä en tiedä pidinkö lopusta vao turhauduinko siihen, pohdin asiaa vielä.. Renée oli minusta aivan hurmaava ja hupsulla tavalla suloinen paniikinomaisessa piilottelussaan. Ranska on aina Ranska. <3

      Poista
  2. Olipas hauska palautella mieleen kirjan tunnelmia. Minäkin pidin tästä kovasti. Nauroin muutamassa kohdassa ääneen, dialogi ja tilannekuvaus ovat nasevia. Mikään elämää suurempi kirja tämä ei ollut, mutta hersyvä ja ihan totta, ranskalaisissa on kyllä oma leimansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Valkoinen Kirahvi! Ei tämä minullekaan ehkä kaikkien rakkaimpien kirjojen joukkoon mene, mutta se Ranska ja eleganssi ja pienet ihanat asiat, kyllä tämä lämpimänä kokemuksena mieleen jää.

      Poista
  3. Oi, olipas ihana palata tämän kirjan tunnelmiin! Siilin eleganssi on minun top10kirjojani ollut tovin. Olen jotenki niin hurahtanut ranskalaisiin elokuviin ja kirjoihin ja tämä osui siihen saumaan niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Susa! Ranskalaisuudessa on kyllä sitä jotain, meillä on useampi ranskalainen elokuva katsomatta ja odotan niitä innolla.

      Poista
  4. Luin tämän tekstin, ja vahva sisäinen elsassilaiseni hämmentyi kovin kugelhopfin pahoinpitelystä.

    Sitten googletin ja sanottiin gloutofin olevan käännösvirhe englanninkielisessä käännöksessä. Mikä sai minut entistä hämmentyneemmäksi: jos englanninnoksessa ja suomennoksessa on sama käännösvirhe, mistä kielestä suomennos oikein on tehty? O_o

    *Hän syöksyy selaamaan hyllyssään olevaa alkukielistä Siilin eleganssia (jota ei ole vielä lukenut, koska sai sen muutama päivä sitten)*

    Ja kas. Jo alkukielisessä kirjassa kaakku on nimellä gloutof.
    Nyt hämmennys siirtyy kirjoittajan suuntaan. Miksi hän on käyttänyt sanaa, jota ei ole olemassa?

    Tuntemattomia ovat kaakkujen tiet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos Calendula tekemästäsi selvitystyöstä. Tämä kakkuasia on selvästi hämmentänyt hyvin hyvin montaa lukijaa.. Olisi kiinnostava kuulla itse Barberyn vastaus tähän kysymykseen että onko tämä nyt kugelhopf vai ei! Mutta tosiaan, kukapa kakuista aina ottaisi selvän.

      Poista
  5. Siilivertauksesi osui kuin nenä päähän :) Kirjalle tosiaan lämpeni pikkuhiljaa, ja vaikka nurisinkin hetken sen lopusta en voisi kuvitellakaan tarinalle toisenlaista päätöstä. Se olisi katkaissut siilin piikit ja jäljelle olisi jäänyt vain kuorrutettua hömppää, josta ei olisi jäänyt näin hyvä jälkimaku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos Villasukka! Totta, minkäs teet kun loppu pn hyvä vaikkei saakaan sydäntä läpättämään ja lukijaa huokailemaan. :)

      Poista
  6. Hieno kirjoitus hienosta kirjasta! Toivottavasti näet joskus elokuvankin, vaikka kyllä kirja vie voiton :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...