maanantai 11. heinäkuuta 2011

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Nähtyäni Järjellä ja tunteella-blogissa tämän tekstin, tiesin, että minun on aika tarttua Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviin (Atena, 2010). Yhtään arviota en ollut kirjasta vielä lukenut. Sattumoisin kirja oli lähikirjastossani hyllyssä, joten juoksin samantien hakemaan sen ja otin matkalukemiseksi viikonlopun Nilsiän reissulle.

Enpä tiennyt perjantaina kirjan avatessani minne jouduin. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että tämä kirja sai minut tuntemaan itseni röyhkeän tungettelevaksi ja suunnattoman murheelliseksi. Samalla se sai minut rakastumaan suinpäin, tulisesti.

He huomasivat nopeasti, että salakäytävät vaikuttavat ajatteluun ja erityisesti muistiin. Sisällä asiat vääristyvät ja tuntuvat toisenlaisilta kuin maan päällä. Aikakin kulkee omalla tavallaan: välillä se hidastuu, välillä kiihtyy ja joskus pysähtyy kokonaan. Jälkeenpäin he muistavat eri asioita tai samoja asioita, mutta eri tavalla. Joitakin asioita he eivät muista lainkaan. Usein he ovat maan päälle noustuaan huomanneet kaiken salakäytävissä tapahtuneen jääneen hämärän peittoon ja jäljelle on jäänyt vain hölmistynyt olo, jonka salakäytävät ihmiselle aiheuttavat. 

Kustantaja Olli Suomisella tuntuisi olevan elämä mallillaan. Keski-ikäisellä Suomisella on omakotitalo, opettajavaimo Aino ja Lauri-poika sekä Kirjatornin kustantamo, joka sekin menestyy varsin hyvin. Elämään tuo jännitystä lähinnä viikottainen elokuvakerho sekä mystisesti katoilevat sateenvarjot.

Sitten Olli saa vaimoltaan hääpäivälahjaksi Kerttu Karan kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan ja kaikki kääntyy ympäri. Facebookin kautta Ollille taas tutuksi tuleva Kerttu paljastuu kadonneeksi nuoruudenrakkaudeksi ja hän haluaa, että Kirjatorni kustantaa hänen seuraavan kirjansa, Maagisen kaupunkioppaan Jyväskylästä. Mikään ei luonnollisesti ole enää ennallaan, ja tästä lukija pääsee mukaan elämää suurempaan, tai ehkä juuri yhden täyden elämän kokoiseen tarinaan.

Harjukaupungin salakäytävät aivan kuhisee mystisiä merkityksellisyys- eli M-hiukkasia. Niitä on ympärillämme, jos ne vain huomaa. Ja niillä voi täyttää omaa elämäänsä, jos hallitsee sen taidon. Todellisuuden raja hämärtyy ja värit piirtyvät yhtäkkiä selkeämmin. Tässä ja nyt on vain päärynämekkoinen tyttö, katoilevat sateenvarjot, luotaantyöntävät ja pelottavat salakäytävät ja menneisyyden haamut. Mukaan heitetään vielä suurta rakkautta, kaipuuta, himoa ja pelkoa.

Kuten kaikki elokuvallinen toiminta, myös suudelman varastaminen vaatii rytmi- ja tilannetajua ja kykyä vaikuttaa tunnelmaan niin että kaikki tilanteen osatekijät osoittavat tienviittojen lailla kohti suudelmaa. Lienee sanomattakin selvää, että maagisten paikkojen M-hiukkassäteily edesauttaa uhkayrityksen onnistumista kaikissa tapauksissa vähentämällä osapuolten hidasta jatkumohakuisuutta.
Kerttu Kara: Elokuvallinen elämänopas


Yksi syy, miksi rakastin Harjukaupungin salakäytäviä niin paljon on se, että Jääskeläisen kirjoitustyyli toi mieleeni tähänastisen elämäni suurimman kirjailijarakkauden, Jonathan Carrollin. Molempien hienovaraisessa ja silti suorasukaisessa kielessä on jotain taianomaista. Kumpikin kirjailija on myös saanut minut suuttumaan, rakastumaan, suremaan ja jäämään täysin tarinan lumoihin.

Jääskeläinen on myös järjestänyt lukijoille aikamoisen yllätyksen. Hämmentävän, ehkä jopa poikkeuksellisen. Jääköön se kunkin itse löydettäväksi.

Huomaan, että minun on vaikea kirjoittaa tästä. Salakäytävät jäivät elämään omaa elämäänsä minun sisääni, eivätkä tahdo tulla ulos. Jääkööt siis sinne asumaan, päärynöineen kaikkineen. Harjukaupungin salakäytävät on ehdottomasti tämän vuoden tärkeimpiä lukukokemuksia minulle. Siispä lisää Jääskeläistä, kiitos. Lumikko ja yhdeksän muuta minulla on jo lukemattomana kirjahyllyssä.

12 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin tästä kirjasta ihan hurjasti, erilainen, loistava kotimainen kirja!:)

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo basilika, onnittelut viherpeukalolle :). En ole vielä lukenut Salakäytäviä, mutta kirjoitit siitä niin kiehtovasti ja innostuneesti, että vakuutuin entisestään sitä että tämä on must-read!

    VastaaPoista
  3. Sanna, totta puhut! Erilainen ja ihana, etenkin juuri sen kotimaisuuden vuoksi.

    Maria, kiitos! Ja lue ihmeessä, tämä oli kamala ja ihana. :)

    VastaaPoista
  4. Hauskaa että ihastuit tähän noin paljon, minullekkin tämä on yksi lempikirjoista.

    Ja tuokin oli hauskaa, kun sanoit että tunsit itsesi tungettelevaksi. Muistan tunteneeni itseni vähän tirkistelijäksi kun luin tätä, mutta tunne ei ollut paha, ihan kuin olisi tirkistellyt luvan kanssa.

    VastaaPoista
  5. Olipas hyvä teksti! Tekee melkein mieli itse lukea tämä, vaikka jostain syystä tämä ei ole lainkaan houkuttanut aiemmin.

    VastaaPoista
  6. Erja, onneksi se tirkistely ei tuntunut koko ajan pahalta. Välillä vain tuntui siltä, että henkilöiden tunteet olivat niin yksityisiä että minun pitäisi antaa heidän olla rauhassa.

    Katri, voi kiitos! Tämä on parhaita lukemiani kotimaisia, ja todella vahva sellainen muutenkin.

    VastaaPoista
  7. Oi ihanaa! Minäkin kuulun heihin, jotka rakastuivat kirjaan mitä voimakkaimmin. Luin viime vuonna myös Lumikon ja yhdeksän muuta, joka on kiehtova, muttei mielestäni aivan tämän veroinen.

    Carrolista kiinnostuin nyt hurjasti lisää. :)

    VastaaPoista
  8. Katja, uskon että tätä on aika vaikea ylittää. Mutta aion kyllä ehdottomasti lukea loput ja tulevatkin Jääskeläistä. Toivottavasti tämä minun Carroll-hehkutukseni ei tuota suuria pettymyksiä :)

    VastaaPoista
  9. Salakäytävistä on kyllä kirjoitettu paljon viime vuoden puolella, ja tuntui yksi toisensa perään langenneen Jääskeläisen lumoukseen... :) Minäkin, tietty.

    Minulla on Valkoiset omenat tuossa pinossa, mutta en ole varma, olenko lukenut sen. Ehkä olen. Tai sitten vain Naurujen maan (josta pidin hirveästi, hirveästi...)!

    VastaaPoista
  10. Ilse, minulta menivät nämä arviot ohi koska sukelsin blogimaailmaan vasta helmikuussa mutta onneksi tästä puhuttiin edelleen, olisi saattanut mennä ohi. Nyt olen käynyt lukemassa muutamia arvosteluja. :)

    Ihanaa kuulla Carrolliin tykästyneistä. Valkoiset omenat on hieno, ja niin on sen jatko-osakin The Glass Soup.

    VastaaPoista
  11. NYT vasta pääsen kommentoimaan tätä ♥ Luin jo reissumme alkuvaiheessa kännykällä, mutta jostain syystä kännykän selain vain herjaa kun koitan jättää bloggerin blogeihin kommentteja.

    Mutta että ihanaa, kun sinäkin lankesit Harjiksen lumoihin ;)

    VastaaPoista
  12. Susa, iso kiitos sinulle kun kirjoittelit tästä niin paljon. Muuten olisi tähän tarttuminen siirtynyt varmasti ties kuinka pitkälle. Ja sinun kuvistasi sain sitten vihdoin tietää mikä ihme oli pojanpääkaruselli :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...