sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ian McEwan: Rannalla

Rannalla (Otava, 2007; On Chesil Beach 2007) on minun toinen Ian McEwanini. Se valikoitui nyt Lauantain ohi yksinkertaisesti siksi, että se oli lainauspinostani helpommin saatavilla. Aiemmin olen lukenut Sovituksen, josta olen lukuvihkooni kesällä 2009 kommentoinut näin: turhan "paksua" tekstiä välillä mutta parani päästyään vauhtiin. Mitä sillä sitten olen ikinä tarkoittanutkaan. Täsmennetään nyt kuitenkin että pidin kyllä Sovituksesta mutta se ei herättänyt minussa mitään suuria intohimoja.

Rannalla on kertomus kahdesta nuoresta ihmisestä, Edwardista ja Florencesta, jotka ovat juuri menneet naimisiin. Florence on hyvätuloisen perheen musiikillisesti lahjakas neitokainen, Edward puolestaan työläisen poika, joka osaa lähiseudun kasvien nimet ja on juuri suorittanut loppututkintonsa historiasta. Häämatkalle ollaan lähdetty rannikolle ja kumpaistakin tämä yhteiselon alku velvollisuuksineen tai täyttymyksineen jännittää mutta kovin eri näkökannoista.

Hän ymmärsi mainiosti, että tämä kielitouhu, kielen suorittama penetraatio oli vielä lasten leikkiä, rituaalinen tableau vivant siitä mitä oli tulossa; vähän kuin vanhanaikaisen näytelmän alussa oleva johdantopuhe, jossa selitetään kaikki mitä jatkossa tapahtuu.

Edward-parka. Nuorimies kaikessa innossaan tahtoo vain vihdoin päästä läheisiin tekemisiin kauniin vaimonsa kanssa, kun Florence-rukka puolestaan tuntee inhoa koko ajatukseen. Paljon tapahtuu nuorenparin mielissä ja sitä puolin ja toisin pohdiskelua lukiessaan aivan turhautuu tähän niin yleiseen ongelmaan kun tulkitaan toisen käytöstä ja mennään välillä aivan metsään. Ja vain sen takia, että omaa suutaan on niin hankala avata ja päästää oma äänensä kuuluviin.

Se Florence, joka johti omaa kvartettiaan ja pani tyynesti sen alistumaan tahtoonsa, ei ikinä suostuisi mukautumaan toisten sovinnaisiin odotuksiin. Hän ei ollut mikään lammas, joka nurkumatta alistuisi teuraaksi. Tai penetraatioon.

Rantahotellissa tapahtuvan tunnemyrskun kurimuksista suunnataan välillä katse sekä Edwardin että Florencen menneeseen. Kuinka molemmat kasvoivat oman maailmansa lapsina, Florence vaurauden keskellä venematkoineen ja viuluharjoituksineen, Edward tehden kotitöitä isänsä kanssa ja vaellellen lähimaastossa. Ja kuinka yksi pieni sattuma saattoi heidät yhteen. Sattuma, jonka ihmeellisyyttä moneen kertaan kummastellaan ja muistellaan hellyydellä. Eihän kaksi näin erilaista ihmistä olisivat voineet tuskin muuten kohdatakaan.

Edwardin oma oxfordilainen sivistys eteni aimo harppauksin. Sen kesän kuluessa hän söi ensi kertaa elämässään salaattia, jossa oli sitruunainen öljykastike, ja aamiaisella jogurttia - tarunhohtoista ainetta jonka hän tunsi vain eräästä lukemastaan James Bond-romaanista. 

McEwan kirjoittaa kauniisti ja tarkasti vaihdellen sujuvasti näkökulmia kertojien välillä. Huomasin lukevani tätä välillä hyvin terveystiedonopettajamaisesti, hymistellen tälle nuoren parin tuskastelulle ja tunnekuohuille. Rannalla on vähäeleinen kirja, jossa tapahtuu paljon rivien välissä.

"Onko tuo satakieli?" hän huomasi kysyvänsä.
"Se on mustarastas."
"Keskellä yötäkö?" Hän ei kyennyt salaamaan pettymystään.

"Ilmeisesti hyvä laulupaikka. Poika parka joutuu tekemään kovasti töitä." Sitten Edward lisäsi: "Kuten minäkin." 

Rannalla ei ehkä ollut minulle tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta se on siitä huolimatta hieno kirja. McEwanin paikoin pelkistetty ilmaisu, rannikon sileiden kivien rahina jalkojen alla, brittiläinen luokkajako ja kaikki se muu luovat hallitun kokonaisuuden, kuin klassisen musiikin kappaleen, jonka ääressä hiljentyy ja rauhoittuu.

Kirja luettu osana Totally British : Modern Men Writers-haastetta.

11 kommenttia:

  1. Tämä oli mulle ekana McEwanina Iso Kokemus, ja kirja on mielestäni loistava, mutta minulle siitä teki niin hienon varmasti se, etten ollut kuullut McEwanista vielä blogeissa tai tiennyt herrasta muutenkaan paljon mitään. En siis odottanut mitään erityistä, ja sitten viehätyin kauheasti tästä pienestä suuresta kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Karoliina: Hieno tämä oli ehdottomasti. Pidin kyllä todella paljon siitä miten McEwan kertoo niin paljon sanomalla silti vähän. Että enköhän minä tule herraa vielä lukemaan, ja ehkä palaan siihen Sovitukseenkin vielä josku uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Minusta tämä on McEwanin paras kirja, jonka olen lukenut. Minuun ei McEwan syystä tai toisesta oikein iske...ehkä en osaa lukea tarpeeksi rivien välistä.

    VastaaPoista
  4. Tämä kirja on niin täydellisen hienovireinen, että toista saa etsiä.

    Linnea, mikset maininnut sitä Florencen lapsuuden tai nuoruuden kokemusta...

    Absolutely white, tämä on ainoa McEwan joka edellyttää kykyä lukea rivien välistä. Muut ovat kyllä suoraa ja aivan omaa luokkaansa olevaa huimaa kerrontaa, jossa kenelle vain voi tapahtua mitä vain. Siinä on yhdistävä tekijä John Irvingiin. Irving kirjoittaa vain julkeasti ja suoremmin, kun Ian McEwan kirjoittaa mitä tahansa ja julkeasti, mutta vähemmän suorasti.

    Olen aivan myyty Ian McEwanille, paitsi Polte ei ollut ihan helppo minulle, kiitos sen kirotun fysiikan.

    VastaaPoista
  5. Ian McEwan on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen pitänyt erityisesti kirjoista Rannalla, Sovitus ja Ikuinen rakkaus. Luin myös Poltteen ihan äskettäin. Se oli aika outo ja fysiikka, kuten Leena edellä totesi, teki lukemisesta välillä aika vaikeaa. Yritän tsempata itseni kirjoitttamaan kirjasta jotain...

    Mut Rannalla tosiaan on pieni suuri kirja, Karoliinaa lainaten. Siinä on niin paljon kaikkea pinnan alla ja rivien välissä.

    VastaaPoista
  6. Absolutely white: Minä kyllä pidin tämän lukemisesta ja tiedostan McEwanin hienon tyylin mutta ei hän varmaan siltikään tule olemaan minun kirjailijasuosikeissani. Hieno lukukokemus tämä oli siitä huolimatta. :)

    Leena: Ajattelin jättää sen sanomatta tulkinnanvaraisuuden vuoksi ja osittain myös siksi, että ainakin itse nautin asian itse löytämisestä.

    Anna Elina: Minun pitää ehkä humanistiluonnontieteilijänä lukea sitten seuraavaksi tuo Polte! Ja ihan totta, Rannalla teki hienoksi juuri tuo pinnan alla väreily, siitä pidin kovasti. Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut McEwanilta vasta kirjat Polte ja Vieraan turva, molemmista pidin aivan tavattomasti. Tämä on vielä aiheenakin mielenkiintoinen, melkein pelottaa ruveta lukemaan, odotukset on meinaan melko kovat!

    VastaaPoista
  8. Rannalla on hieno; sydämeni jotenkin särkyi kun Florencen ja Edwardin tiet erosivat lopullisesti. McEwan kuvaa hienosti sitä, kuinka pienestä se on kiinni - sekä tapaaminen että eri teille lähteminen oli lopulta sattumaa tai kiinni pienestä eleestä tai sanasta, joka sanotaan tai jää sanomatta väärällä hetkellä.

    McEwan on siitäkin mielenkiintoinen kirjailija, että hänen kirjansa ovat hyvinkin erilaisia keskenään.

    VastaaPoista
  9. Kiitos arviostasi! Nyt tekisi mieli tarttua tähän entistä enemmän, mutta olen tehnyt itselleni lupauksen, että luen ensin Sovituksen, koska se on mulla omassa kirjahyllyssä. Saas nähdä kuinka käy...

    VastaaPoista
  10. Rannalla on ainoa lukemani McEwanin kirja. Pidin siitä niin, että aion ehdottomasti lukea muitakin hänen teoksiaan. Ihastuin nimenomaan tuohon hienovireisyyteen, siihen, kuinka pienessä voi olla kaikki ja kuinka valintamme ja tekemättä jättämisemme vaikuttavat kaikkeen.

    VastaaPoista
  11. Erja: Se on aina jännittävää lähteä uuteen yritykseen kirjailijan kanssa josta on pitänyt, että mitä jos se seuraava onkin sitten "huono"! Minua on nyt alkanut kiinnostaa tuo Polte, ehkä sen luen seuraavana McEwaninani..

    Pienen mökin emäntä: Minua niin turhautti se kun E ja F eivät vain osanneet puhua keskenään. Äh! Mutta hienosti McEwan tätä tunnetta kyllä kuvaa!

    Susa: Kiitos kommentistasi! Sovituskin oli hyvä mutta se selvästi vaatii rauhallisempaa mielentilaa kuin mikä minulla selvästi on ollut sitä lukiessani.

    Katja: Samaa mieltä. Henkilökohtaisesti arvostan tällaista hienovireisyyttä ja pieniä eleitä todella paljon, se haastaa lukijaa enemmän ja se tunne kun Tajuaa jotain on mahtava!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...