sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tuokiokuvia Pariisista

Ennen tenttiviikkoihin sukeltamista halusin kellua vielä Pariisin tunnelmissa. Tässä teille muutamia tuokiokuvia ajalta 11.4.-16.4.

 Se Torni Montmartrelta nähtynä.

Kauniit katot.

Oscar Wilden haudalta, Pere Lachaisen hautausmaalta.
Viranomaiset pyytävät: Please do not deface the tomb.
Vastaus: The best way to honor your memory is to dissolve you in kisses.

Ihana lounasravintola L'Abri Bus.

Kantapaikaksi muodostunut Les 2 Moulins.

Shakespeare & Companyssa.

Pont des Arts - lukkosilta. Meidän.

Kohti korkeuksia.

Lounas Seinen rannalla.

 Episodi rikkimennyt pullonavaaja ja hyvää punaviiniä.

Valkoisia ruusuja Serge Gainsbourgille Montparnassen hautausmaalle.

Viimeisenä iltana illallisen jälkeen. Montmartre.

Kiitos Pariisi. Tulemme uudelleen.

17 kommenttia:

  1. Hyvin persoonalliset matkakuvat! Ja tuo illallisen jälkeen on sekä tunnelmallinen että hauska.

    Minusta puuttuu Pariisi-geeni. En voi sille mitään etten syty tälle niin monien ylistämälle kaupungille. Minun Pariisini huhtikuussa oli niin paljon kerjäläisiä kalleimmilla osotskaduilla etten ole ikinä vastaavaan törmännyt. Se oli myös elämäni kallein kahvikuppi, jonka kuitin olen liimannut sen kevään matkamappiin. Loman loppu meni meille sopivammin Sveitsin alpeilla. Rakastan Zürichiä, Locarnoa ja Salzburgia. Kaupungeista myös Galway ja Dublin kihtovat ja Lontoo voisi tehdä saman, kunhan sinne ensin pääsisin.

    Arvostan todella kuvasarjaasi, joka ei ole tavanomainen, ihan sama mistä kaupungista se on;-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Leena! Mukavaa jos ilahdutti!

    Minä olen nähnyt Alpit, Saksan puolelta, mutta hinku olisia myös Sveitsiin ja erityisesti Itävaltaan. Myös Britit ja Irlanti ovat vielä minultakin valloittamatta, mutta onneksi vielä ehtii.

    VastaaPoista
  3. Mie en ole koskaan käynyt Pariisissa, joten en tiedä että ihastuisinko kaupunkiin, mutta en ole koskaan sinne niin tajuttomasti hinkunut. Tottakai menisin, jos mahdollisuus tulisi, mutta itse matkoja varatessa mieli vie aina muualle. Ehkä vierastan kaupunkia siksi, etten osaa ranskaa, kun taas veri vetää usein eri Saksan kaupunkeihin.

    Leena kuvasi mielenkiintoisesti omaa Pariisiaan!! Hänen kommentistaan varastan myös kehut kuvistasi. Hyvin sanottu, näin ajattelen itsekin.

    VastaaPoista
  4. Ihania, ainutlaatuisia kuvia! Sinä tiedätkin, minne suuntaan elämäni ensimmäistä kertaa toukokuun lopulla. ;) Tiedän jo, että tulen viipyilemään Montmartrella.

    Leenan Pariisi-geeni on niin mainio idea, että sitä pitää ihan pohtia. Minulla ei ole aikaisemmin ollut innostusta matkustaa Pariisiin tai Ranskaan, mutta nyt siihen on henkilökohtainen syy eli puoliksi ranskalainen kummityttöni. Hän ei ole pieni pariisitar, vaan (Suomessa asuva...) puoliksi bretagnelainen vauveli. Haluan vierailla hänen toisessa kotimaassaan ja Pariisi on varmasti hyvä paikka aloittaa. Nyt olen jo ihan innoissani menossa ja uskon rakastuvani kaupunkiin.

    Siksikin nautin kuvastasi, että osaat kertoa asioista toisin - hyvällä tavalla!

    VastaaPoista
  5. Tämä kaupunkigeenisyys on kyllä oikeasti hauska juttu. Minua ei esimerkiksi Kööpenhamina tai München niin sytyttänyt vaikka ne olivatkin mukavia kaupunkeja, mutta Pariisia ja Tukholmaa rakastan.

    Hanna: Minäkään en, vielä, puhu ranskaa kuin ne perusfraasit. Niillä kyllä pärjäsi kun vain kehtasi yrittää. :) Mutta tottahan se on että helpottaa kun osaa. Saksassa haluan kyllä vielä käydä uudelleen.

    Katja: Minä niin toivon että teillä on ihana reissu! Montmartre on omia suosikkejani ehdottomasti pienine kujineen ja lukuisine portaineen. Toki siellä on niitä turistikauppoja ja muita, mutta kun vähän malttaa etsiä niin löytää niitä oikeita paikkoja.

    Ja kiitos! <3

    VastaaPoista
  6. Tosi kiva kuvasarja!

    Minä olen pohtinut paljonkin tuntemaani/muiden tuntemaa vetoa ja toisaalta välinpitämättömyyttä, jopa vastenmielisyyttä tiettyjä käymättömiäkin paikkoja kohtaan. Minulla on näille tunteille oma selityskin. :)

    Olin nuorena (yläasteiässä) hillitön ranska-, Ranska- ja Pariisi-fani käymättä koskaan paikan päällä. Sitten innostus hiipui ja muuttui melkein vastenmielisyydeksi. Kaksi kesää sitten lähdimme asunnonvaihdon kautta kahdeksi viikoksi Pariisiin, ja se yllättikin minut positiivisesti. No, onhan selvää, että metropolista löytyy jokaiselle jotakin, kun vain menee oikeisiin paikkoihin ja alueille, mutta ihan yleisilmeeltäänkin ja tunnelmaltaan pidin Pariisista enemmän kuin olisin uskonut. Ei minulla sinne vieläkään sellaista kipeää kaihoa ole, kuin moneen muuhun paikkaan, mutta ihan mielelläni menisin uudelleen!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihastuttavia kuvia! <3

    Pariisi on ihana, mutta minulla taas on erityisen voimakas Lontoo-geeni. Käyn siellä useita kertoja vuodessa ja joka kerralla tuntuu kuin olisin palannut kotiin. Ja kun en ole siellä, tunnen niin voimakasta ikävää että sattuu. Välillä tuntuu kuin olisin elänyt siellä jonkin aiemman elämäni, ja siksi tunnen sinne kuin jatkuvaa koti-ikävää... :)

    VastaaPoista
  8. Karoliina: Tämä juuri, että löytää ne oikeat paikkansa siinä kaupungissa! Noin isoissa kaupungeissa sitä saattaa helposti jämähtää alueille jotka eivät sitten olekaan sitä mitä odotti tai toivoi. Ja kiitos!

    Sara: Voi minulla on Lontoo vielä käymättä, haluan kyllä vielä. Ja Skotlantiin ja Irlantiin. Ja Kiitos myös sinulle!

    VastaaPoista
  9. Ihania tunnelmakuvia Pariisista. Ja kiva keskustelu Pariisi-geenistä ja muistakin kaupunkisuosikeista. Itse olen sellainen matkailija, että lähes kaikki käymäni paikat ovat sykähdyttäneet minua jollakin tavalla. Kun lähtee kuljeskelemaan niistä totutuista turistikuvioista pois, löytää yleensä kaikkea ihastuttavaa, ihanaa paikallisuutta. Jos joku "geeni" pitäisi itsestäni löytää, olisi se ehkäpä New York-geeni...sinne voisin lähteä vaikka tältä istumalta. Ja hieman ehkä jo kaipaankin sitä Nykin ihanaa tunnelmaa, vapauden tunnetta.

    VastaaPoista
  10. Piti tulla vielä sanomaan tuosta Saran kommentista, että minullakin on Lontoo-geeni! Kun viime vuonna matkustimme Amsterdamiin, pidimme kaupungista mutta kaipasimme Lontooseen. Ja vaikka nyt poden kovaa matkakuumetta tulevaa Pariisin matkaamme kohtaan, mietin silti että olisiko kuitenkin pitänyt varata lennot Lontooseen. :) En ole mikän Lontoon asiantuntija, olen käynyt siellä kolmesti, mutta siellä on aina niin kotoisa ja hyvä olo, erilainen kuin missään muualla.

    VastaaPoista
  11. A W: Kiitos! Minuakin on hymyilyttänyt tämä kaupunkikeskustelu kovasti.

    New York on kyllä myös ihana kaupunki. Olen ollut siellä pari päivää muutama vuosi sitten ja uudestaan on päästävä. :)

    Katja: Minun on tämän perusteella selvästi päästävä Lontooseen pian kun kerran sitä täälläkin suositellaan sinun ja Saran voimin! Ja olenahn minä toisaalta myös pesunkestävä Holmes-fanikin.

    Ja ajattele, jos (siis jos) et pidä Pariisista tuumi kuinka Ihanaa on sitten mennä taas takaisin lumoavaan Lontooseen! :)

    VastaaPoista
  12. Mulla on Berliini-geeni. Rakastan sitä kaupunkia, minua kosittiin siellä ja tunnen oloni jotenkin kotoisaksi ja turvalliseksi siellä.

    VastaaPoista
  13. Linnea, Holmes-fanina sinun pitää ehdottomasti päästä Sherlock Holmes-museoon Baker Streetille!! Aivan mahtava paikka!! <3 Kuuntelen juuri äänikirjana Holmesia, myöhemmin tässä kuussa blogissani siis luvassa päivitystä siitä + muutamia museokuvia! :)

    VastaaPoista
  14. Hanna: Berliinissä en ole käynyt, vielä. Haluaisin kyllä. :) Kun sen aika koittaa kysyn sinulta sitten matkavinkkejä!

    Sara: Oih! Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
  15. Iihana kuvasarja!
    Mehän olimme koko perhe Pariisissa viime kesänä, Disneyn ohella :-) Mieheni sanoi tänään, että hänelle jäi jotenkin laimea kuva Pariisista. Keskittymätön.
    Olemme jo pitkään pohtineet, minne tekisimme kesällä kahdenkeskisen matkan. Tänään kaikki loksahti: päätimme mennä Pariisiin!
    (Lontoo- ja Amsterdam-geeniäni uhmaten)
    P.S. Holmes-museo on hauska - fiktiiviselle henkilölle luotu kotimuseo. Villi idea.

    VastaaPoista
  16. Linnea: Ihanaa Pariisia, kaima! Toivottavasti miehellesikin tulisi Pariisista "keskittyneempi" kuva.

    Ja hitsi, tuonne Holmes-museoon on siis päästävä! Ehkä minäkin löydän itsestäni Lontoo-geenin!

    VastaaPoista
  17. Sara sen sanoi, mitä pahaa pelkään, että koska sisälläni asuu se sitkeä pikkubritti, minä löydän itsestäni Lontoo-geenin. Siitä on jo kaikki merkit olemassa, vaikka olen ollut vasta lentokentällä kun siellä oli koneen vaihto matkalla Irlantiin. Rakastan Allenin leffoja,mutta nimenomaan Lontoossa filmattu Match Point meni elämäni koko filmilistan top teniin. Kun luen Woolfia, hengitys pysähtyy. Kun katson hieman pateettista Graham Greenen kirjaan perustuvaa elokuvaa Jutun Loppu viidettä kertaa, olen niin Lontoossa. Ja suokikkirjailijani Ian McEwan asuu siellä ja moni, moni muu. Ihailen Helen Mirreniä, cottage gardenia, brittiaksenttia, katson BBC:tä mileuummin kuin mitään muuta...

    Mutta arvatkaa, missä on paras ilmasto, maisemat ja ruoat: Pyhässä kolmiossa Saksa-Sveitsi-Itävalta. Locarnossa haluaisin kuolla!

    Tämä on kiintoisa aihe ja siihen herää, kun joku tykkää ja kehuu jotain paikkaa, jossa omat fiilikset ovat olleet aivan eri. Joskus jopa uuden yrittämän jälkeenkin.

    Katjalla on hyvä syy tutustua Pariisin. Näin oli Evelläkin, joka teki elämänsä toiseksi viimeisen matkan siskoaan tapaamaan Ranskaan. Eve,suuri Saksan ja etenkin Berliinin, entisen kotikaupunkinsa rakastaja, Rainer Maria Rilken runojen kääntäjä...Monet meistä muistavat hänet kauan.

    Itseasiassa en tiedä mikä voittaisi alppien lumon...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...