perjantai 8. huhtikuuta 2011

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras


Kvanttivaras (Gummerus, 2011) eksyi lukupinooni vahingossa, sillä sain työtehtäväksi kirjoittaa siitä arvostelun nuorten tiedeverkkolehti Luovaan. Kvanttivarasta on nyt viime aikoina hehkutettu mediassa, onhan se suomalaisen kirjailijan alunperin englanniksi kirjoitettu teos. Kirjan on suomentanut Antti Autio. Kvanttivaras on kaavaillun trilogian ensimmäinen osa.

Tarina alkaa, kun varas Jean le Flambeur on vankina dilemmavankilassa, josta hänet yllättäen pelastetaan. Pelastava enkeli, nainen nimeltä Mieli, ei kuitenkaan ole hommissa pelkkää hyväntahtoisuuttaan, vaan hänen omalla pomollaan on varkaalle tehtävä, joka pitäisi vastapalveluksena suorittaa. Tästä päästäänkin sitten sekä suorittamaan rikosta että selvittämään varkaan hieman kadoksissa olevaa identiteettiä.

"On minulla nimikin, nuori neito." Ojennan kättäni oksiston takaa. "Jos vain sallitte." Nainen tarttuu empivästi käteeni ja puristaa sitä. Rutistan takaisin niin lujaa kuin kykenen, mutta naisen ilme ei värähdäkään. "Jean le Flambeur palveluksessanne. Tosin minun on myönnettävä, että olitte äskenkin oikeassa", jatkan ja avaan toisen käteni. Jalokivikoristeinen nilkkaketju kiemurtelee kämmenelläni kuin säihkyvä käärme. "Olen todellakin varas."

Pääosin tarina sijoittuu Oubliette-nimiseen liikkuvaan kaupunkiin, joka sijaitsee Marsissa, ja on ilmeisesti Jean le Flambeurin entinen kotikaupunki. Oubliettessa tapaamme myös yhden päähenkilön lisää, Isidore Beautrelet, joka toimii etsivän ammatissa. Isidore oli henkilöistä suosikkini; arkkitehtuuria opiskeleva etsijänplanttu oli perinteisesti fiksu, mutta ihmissuhteissaan hieman tumpelo, suoraan sanoen hurmaava tyyppi. Muita tärkeitä henkilöitä ovat Perhonen, Mielen luoma avaruusalus jolla on niin ikään oma persoonansa, Herrasmies-niminen tzaddik (jonkinlaisia paikallisia yksityisiä lainvartijoita) ja Pixil, zoku-rotuinen nainen ja Isidoren tyttöystävä.

Oublietten kadut liikkuvat ja muuntuvat jatkuvasti niitä kannattelevien robottilaattojen irrottautuessa kaupungin virrasta ja liittyessään siihen jälleen jossain muualla. Nimensä mukaisesti Sinnikäs bulevardi kuitenkin putkahtaa aina jostain esiin. Bulevardia reunustavat kirsikkapuut, ja siitä erkanee pienempiä katuja ja kujia, jotka johtavat Labyrintiksi kutsuttuun kaupunginosaan. Labyrintti kätkee sisäänsä lukemattomia salaisuuksia. Siellä on puoteja, jotka saattaa löytää vain kerran. Niissä voidaan kaupitella vaikka kuningaskunnan aikaisia leluja, vanhan Maan tinarobotteja tai sammuneita zokujalokiviä, jotka ovat pudonneet taivaista. Siellä on ovia, jotka näyttäytyvät vain, jos tietää oikean tunnussanan tai on syönyt edellisenä päivänä tiettyä ruokaa tai on rakastunut.

Kyse on siis, luonnollisesti, sci-fi-romaanista ja täytyy myöntää, että minussa asuva pieni nörtti nautti tämän lukemisesta suunnattomasti. On kvanttipisteaseita, arkontteja, robotteja, neutriinoja ja vaikka mitä toisinaan käsittämättömiä tieteellisiä termejä. Kirjan lukemiseen vaaditaan myös suhteelliseen hyvää tai jopa laajempaa yleistietoa tiedeasioissa, sillä paljon puhutaan myös peliteoriasta, eschermaisista kuvioista sun muista. Sci-fiin liittyvät populaarikulttuurin tunteminenkaan ei liene pahitteeksi.

Kiinnostavinta kirjassa olivat varmaankin kaikki jännittävät keksinnöt, joita sen maailmasta löytyi. Esimerkiksi Oubliettessa kaikkia ihmisiä suojaa gevulot, eräänlainen aura. Ihmiset voivat päättää, kuinka paljon jakavat gevulotistaan ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa; sen suojiin voi piiloutua tehden itsensä lähes näkymättömäksi, jakaa vain vähän tietoja ja saada jopa keskustelukumppanin unohtamaan koko käydyn keskustelun. Oubliettessa on myös käytössä yhteismuisti, josta voi hakea erilaista tietoa. Viestejä voidaan lähettää joku gevulotien kautta tai kuptaamalla (tämä oli sitten zokujen tyyli). Esineitä ja myös ruokia ja juomia pystyi tuottamaan valmistimien avulla, joita löytyi vähän joka paikasta. Jännittävä oli myös tässä kaupungissa käytetty elämisjärjestelmä; jokainen saa tietyn aikamäärän, joka näkyy kaikilla olevasta kellosta. Aikaa käytetään maksamiseen; esimerkiksi hämähäkkitaksikyydin voi maksaa tietyllä määrällä sekunteja. Kun henkilön aika on kulunut, siirretään hänen ruumiinsa säilytykseen ja hänen sielunsa, gevulotinsa, siirretään tietyksi aikaa Hiljaisen ruumiiseen. Hiljaiset ovat koneita, jotka tekevät kaupungin toimintaa hyödyttäviä tehtäviä, eli esim. rakentavat, hoitavat puutarhoja tai sotivat. Palvelusajan päätyttyä päästään taas omaan kehoon asumaan.

Kvanttivaras oli aikamoista tulitusta alusta loppuun. Tällainen herrasmiesvaras-asetelma on mielestäni aina kiehtova, ja siksi kirja osittain varmaan pitikin otteessaan. Toisaalta välillä tarina oli jopa naurettava, kun väliin oli ympätty turhankin paljon eroottisia kohtauksia ja kummallisia repliikkejä. Normaalien lukujen väliin oli myös ympätty Välinäytöksiä, katsauksia menneeseen, joista suurimman osan tarkoitusta kirjan juonen kannalta en oikeastaan ymmärtänyt. Myös informaatiovirta ja kuvailun määrä tuottivat toisinaan lievää infoähkyä.

Kvanttivaras oli reippaasta 400 sivustaan huolimatta varsin nopealukuinen ja kahlasinkin sen läpi parissa päivässä. En nyt listaisi tätä minnekään suosikkikirjojeni joukkoon, mutta luonnehtisin lukukokemusta huvittavaksi. Tarkoittaen siis enemmän englanninkielistä lausahdusta it amused me. Ei huono veto ensimmäiseksi sci-fi-tekeleeksi ja lopussa heitetyt pari koukkua saavat minut varmaan lukemaan seuraavatkin osat kun ne julkaistaan.

***

Tästä höpöttelystä käytän viralliseen arvioon varmaan sitten vain osan. Sitä en kuitenkaan jaksaa enää tänään viilata, vaan nyt menen kököttämään olohuoneen nurkkaan lajittelemaan kirjoja ja järjestelemään niitä hyllyyn kun kaikki rakkaat kirjani (tai ainakin ne, jotka pääsevät hyllyyn) muuttivat tänään uuteen kotiinsa!

Onnistuin myös vihdoin aloittamaan kohkatun yrttiprojektini. Basilika on jo lähtenyt itämään, samoin ruohosipuli. Rosmariini selvästi ujostelee vielä.

Huomenna, jos vain ehdin lähtöä Tampereelle, riipustelen seuraavan osan tuohon 30 days of books-haasteeseen. Ihanaista viikonloppua kaikille teille!

5 kommenttia:

  1. Onnea yrteille!

    Kvanttivaras kiinnostaa minua, vaikka luulen sen olevan ehkä aavistuksen enemmän mieheni heiniä kirjallisuudessa. :) Kuten joskus kirjoittelimme, hän on luonnontieteilijä ja pitää scifistä, mutta Kvanttivarkaassa lie paljon sellaisia hyviä kirjallisia elementtejä, jotka aukeavat hienosti laajalle lukevalle yleisölle?

    VastaaPoista
  2. Juu Katja, kyllä Kvanttivarkaasta on moneksi. Vaikka siinä onkin paljon tieteellisiä termejä ja näitä, on se kuitenkin perustaltaan seikkailutarina varsin perinteisillä elementeillä. Ja perinteiset elementithän yleensä toimivat, jos niihin saa vähän omaa twistiä mukaan ja osaa kuljettaa tarinaa sopivalla tempolla eteenpäin. Myös teksti oli mielestäni lähes koko ajan todella sujuvaa ja sitä oli mukava lukea, se ikään kuin soljui eteenpäin.

    Kiitos! Onnea yrteille toivon minäkin, edellinen basilikamissioni päättyi nimittäin varsin nolosti..

    VastaaPoista
  3. Yleensä vierastan scifiä ja fantasiaa, mutta tämä kuullostaa kiinnostavalta. Kaikki nuo gevulot ja ajalla maksamiset, aika huikeaa.

    Hauskaa sarjakuvakuplintaa Tampereelle!

    VastaaPoista
  4. Erja: Oho, en edes tiennyt että siellä on sarjakuvapäivät! Olen itse asiassa menossa mieheni bändin keikkaa kuuntelemaan ja olemme valitettavasti Tampereella niin myöhään etten taida päiville ehtiä. Harmi kun tajusi vasta nyt!

    Ja kiva jos kiinnostuit Kvanttivarkaasta! Minulle se oli mukava paluu sci-fin maailmaan ja perustarina on joka tapauksessa hyvin samaistuttava ihan "tavallisellakin" tasolla. Arviotasi odotellen!

    VastaaPoista
  5. Linnea, onneksi olkoon! Voitit blogini arvonnassa. Laitatko sähköpostia tulemaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...