tiistai 5. huhtikuuta 2011

Lavalta: RENT (Suomen Musiikkiteatteriensemble ry)


RENTistä tuli kertarysäyksellä yksi suosikkimusikaaleistani, kun näin viime elokuussa siitä vuonna 2005 tehdyn hienon elokuvaversion. Kun kuulin, että vastaperustettu Suomen Musiikkiteatteriensemble ry oli tehnyt siitä version Lahden Vaahterasaliin, oli liput varattava heti.

Täytyy myöntää, että jännitti. Mitä jos ne ovat menneet pilaamaan RENTin? Mitä jos käännökset ovat huonot? Mitä jos mitä jos? Tiesin esittäjistä nimeltä entuudeltaan ainoastaan Petrus Kähkösen, joka teki hienon roolin Kaupunginteatterin Next to Normal-musikaalissa.

Kuva: Suomen musiikkiteatteriensemble ry.

RENT on rock-ooppera, jonka on sanoittanut ja säveltänyt Jonathan Larson, ja se perustuu osittain Giacomo Puccinin oopperaan La Bohéme. RENTin henkilöhahmot ovat nuoria, pääosin taiteilijoita ja muusikoita, jotka yrittävät selvityä elämästä New Yorkissa ilman rahaa. Unohtamatta suurinta osaa henkilöitä varjostamaa AIDSia. Kevyillä teemoilla ei siis mennä. Kertojana toimii elokuvia tekevä Mark Cohen, joka asuu entisen addiktin ja AIDSia sairastavan kitaristi Roger Daviesin kanssa. Heidän alakerrassaan asuu kissamainen Mimi Marquez, joka on nykyinen addikti ja sairastaa myös AIDSia. Lisäksi mukana pyörivät filosofian professori Thomas B. Tom Collins, ihastuttava drag-queen Angel, Markin ex-tyttöystävä, performanssitaiteilija Maureen ja hänen tyttöystävänsä Joanne, lakimies. RENTin teemoina käsitellään mm. erilaisuutta, ihmisten arvoa, bi- ja homoseksuaalisuutta.

RENTiä on esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1994, ja se pyöri aikanaan pitkään Broadwaylla. Broadway-projekti loppui vuonna 2008 ja sen viimeisestä esityksestä tehtiin myös dvd (joka minulla odottelee hyllyssä).

Lahden versiossa ehdottomiksi suosikeikseni nousivat Angelia loistavasti tulkinnut Jyri Numminen ja Collinsin ruumiillistuma Mikael Haavisto. Ei sillä, kaikki olivat hyviä. Tango Maureen oli upealla energialla vedetty kohtaus, samoin Saisko sulta tulta? (Would you light my candle?) Ihanaa, ihanaa, ihanaa.

Kuva: Suomen musiikkiteatteriensemble ry.

Toinen puoliaika räjäytti pankin totaalisesti. En muista milloin olisin ollut noin voimakkaasti liikuttunut. Ja unohdin vielä ottaa nenäliinoja, joten siellä sitten kyyneleet valuen yritin olla vollottamatta suureen ääneen. En oikein voi suitsuttaa tätä tämän enempää kuulostamatta täysin hysteeriseltä mutta on vaan pakko sanoa että upeaa, tuollainen porukka, toki suurin osa jo useammassa pienemmässä tai isommassa produktiossa ollutta, mutta niin nuoria (joo joo, minun ikäluokkaani mutta silti) ja niin hyviä.

Aplodeerasin seisten. En ole koskaan aikaisemmin niin tainnut tehdä, mutta nyt oli pakko. Tämä produktio ansaitsi sen varastamalla sydämeni. Tämä tulkinta teki kunniaa Larsonin hienolle musikaalille. Bravo. Tästä lähin on mentävä katsomaan kaikki Suomen Musiikkiteatteri Ensemblen jutut.

Esityskuvien oikeudet kuuluvat Suomen Musiikkiteatterensemblelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...