keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Sylvia Beach: Shakespeare & Company


Eksponentiaalisesti kasvavassa Pariisin kaipuussani (alle viikko lähtöön!) tartuin Suomalaisen pokkarialesta bongaamaani Sylvia Beachin omaelämäkertaan Shakespeare & Company (1959, suomennettu Tammi 2003). Kirjassaan Beach kertoo, kuinka tuli perustaneeksi Pariisiin kuuluisan kirjakauppansa, joka toimi vuosina 1919-1941 Rue de l'Odéonilla.

Ja hurmaannus! Beachin kertojanääni on lämmin ja intiimi ja minä uppouduin kirjakaupan elämään aivan täysin. Viimeistään siinä vaiheessa kun Beach vieraili myös kirjakauppaa pitävän ystävättärensä Adrienne Monnierin kanssa Gertrude Steinin ja Alice Toklasin luona. Vaikken Steinia olekaan lukenut, olen tutustunut häneen sekä Francoise Gilotn teoksessa Elämää Picasson rinnalla ja Hemingwayn Nuoruuteni Pariisissa-opuksessa. ("tuttuja" on aina hauska tavata!)

Parhaimmillaan Beach on mielestäni kuvatessaan James Joycea, jonka kanssa Beach oli hyvinkin läheisissä väleissä. Shakespeare & Company on nimittäin Odysseuksen alkuperäinen julkaisija. Beach ei selvästikään päässyt Joycen kanssa helpolla, mutta ystävyys ja kumppanuus oli ehdottomasti kiinnostava. Beach on loistava havainnoiva ja kertoo monista tuttavistaan lempeällä ja tarkalla otteella. Seuraava pätkä kuvaa James Joycea.

Hän ilmaisi itseään hillitysti: hänellä ei ollut käyttöä superlatiiveille. Pahimpiakin tapauksia hän luonnehti "ikäviksi". Ei edes "hyvin ikäviksi", vain ikäviksi. Luulen hänen inhonneen sanaa "hyvin". "Miksi pitäisi sanoa "hyvin kaunis"?" kuulin hänen kerran valittavan. ""Kaunis" on kylliksi."

Shakespeare & Companyn piirissä pyörii myös muita tuttuja nimiä kuten jo mainittu Hemingway, Ezra Pound, D.H.Lawrence ja niin edelleen. Unohtamatta suorastaan hurmaavia muita ihmisiä, jotka liittyivät Beachin elämään tavalla tai toisella. Beachin muistoja on hupaisaa, kaihoisaa ja joskus surullistakin lukea.

Suosittelen tätä lämpimästi kaikille Pariisin kaihoisille ja lämpimistä historiikeista pitäville. Minä en osaa sanoa tästä kirjasta mitään pahaa koska tämä oli ihana!

Kirjakauppa ja lainaamo ovat edelleen toiminnassa, mutta nykyään se sijaitsee osoitteessa Rue de la Bûcheriella. Sylvia Beach jätti kauppansa nimen perinnöksi George Whitmanille vuonna 1962, ja ennen nimellä Le Mistral toiminut kauppa muutettiin Shakespeare & Companyksi.

(minulla on nyt pakottava tarve päästä lukemaan Odysseys jossain vaiheessa)

***

Melkein kaikki kirjat on muuten nyt muutettu. Hylly on vielä kokoamatta; otimme ensin mukaan vääränkokoisen Lundian takaristikon ja oikean kokoisen irrottamiseen tarvittiin pihtejä (luovuus huipussaan!). Nyt hyllyssä on kaaos kun kirjat ovat vielä kasseissa ja loput vielä vanhassa asunnossa, mutta jos hyvin käy saan nekin kannettua jo perjantaina uuteen kotiin ja ehtisin ainakin alustavasti järjestää ne ennen matkaa!


Tein myös monen muun tavalla värikirkastuksen blogin värimaailmaan. Mietin vielä vähän uusia sisustuselementtejä, mutta varmaan vasta parin viikon päästä kun ehtisin oikeasti räplätä näitä juttuja. Miten tämä kiire aina valtaakin kalenterin.. Onneksi on myös hyviä asioita, kuten melkein varmistunut kesätyö, matka, mies joka lupasi tehdä katkarapupastaa..

8 kommenttia:

  1. Pidän blogistasi ja tuosta sympaattisen sekavasta hyllystä. :D

    VastaaPoista
  2. Niin moni on lähdössä reissuun..huoh..minkäin haluan=)=)

    VastaaPoista
  3. Valoisaa on, mutta se vihreä oli kanssa ihana!

    Minä kävin kaksi kesää sitten Shakespeare & Co:ssa Pariisissa. Oli se kyllä aika ihana. <3

    VastaaPoista
  4. Hanna: Kiitos! Hylly on nyt vähemmän sekava mutta ei vieläkään lopullisessa järjestyksessä kun kaikki opukset eivät ole vielä paikalla. Ehkä viikonloppuna? Laitan sitten kuvan :)

    Keke: Toivottavasti sinäkin sitten pääsisit pian reissuun!

    Karoliina: Tänne varmaan tulee lisää vihreää kunhan ehdin paneutua asiaan. Huomasin, että itselleni sen valkoisen tekstin lukeminen oli niin kauhean hankalaa!

    Shakespeare & Co:ta ja muita reissun ihanuuksia odotellessa..

    VastaaPoista
  5. Linnea, olet sitten Pariisissa, kun minulla arvotaan, mutta älä huoli, kaikki odottaa täällä turvassa;-)

    Minä olen ikävä ihminen, kun minulta puuttuu Pariisi-geeni. En syttynyt ollenkaan, mutta kaikki muut senkin edestä. Huhtikuu on kyllä juuri oikea aika matksutaa Pariisiin.

    Sen sijaan olen yllättäen huomannut, että olen tykästynyt moneen ranskalaiseen kirjaan ja kirjailijaan - kuin salaa, hiipien.

    VastaaPoista
  6. Leena: Et sinä ole ikävä! Pariisi taitaa olla näitä joko-tai-juttuja. Minulle se oli upea kaupunki vaikken Ranskaa puhukaan ja sinulla on varmasti joku oma rakas matkakaupunki?

    Minä olen lukenut ranskalaista kirjallisuutta aika vähän, mitä nyt Dumasta ja joitain elämäkertoja, mutta tämä asia olisi tarkoitus jossain vaiheessa korjata. :)

    VastaaPoista
  7. Lupaa käydä siellä kaupassa, jooko? :-) Se on ihana! Melkein jo kirjakaupan takia lähtisin taas Pariisiin. Kulkisin kangaskassi olalla ja sormeilisin kirjojen selkiä. Istuisin välillä nojatuoliin ja selaisin jotakin tuntematonta kirjaa.
    Niin... minäkään en puhu ranskaa, mutta luulen, että olen ehkä jossakin entisessä elämässäni ollut ranskalainen...

    VastaaPoista
  8. Vakaana tarkoituksena olisi käydä! Eihän tämän lukemisen jälkeen sitä voi jättää väliin.

    Minussakin lienee tuo Ranska-geeni joltain ajalta, Pariisissa viihdyin heti kun sinne ensi kertaa menin. :>

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...