perjantai 16. joulukuuta 2016

Lavalta: Animals (Kinetic Orchestra)

Kuva: Aino Huovio

Yhdessä eläiminä

Kinetic Orchestran tämän vuoden ensi-ilta Animals on esitys, jonka olen merkinnyt kalenteriin jo viime keväänä. Tanssiryhmän edelliset kolme teosta ovat vaikuttaneet enkä aikonut jättää tätä väliin. Odotus palkittiin, sillä ryhmä tarjosi katsottavaksi jälleen vahvaa ja omannäköistään tanssia.

Tanssijat törmäävät toisiinsa, painivat ja leikkivät. Välillä meno näyttää vaaralliselta ja todellista luottamusta vaativalta, tässä voisi helposti käydä pahasti. Osa liikkeistä tuo mieleen kuvia luontodokumenteista, savannilla kiitävistä sulavista kissapedoista ja eteenpäin jyristelevistä isoista kasvinsyöjistä. Esityksen tarina muuntuu myös omassa päässä jonkinlaiseksi kuvaukseksi luonnon kiertokulusta. Täällä elomme on sarja hetkiä ja kohtauksia, lopussa kohtaa kuolo ja se on ihan luonnollista. 

Kehot paiskautuvat toisiaan vasten, kaatuvat, liikkuvat sulavasti pitkin lattiaa. Ihailen tanssijoiden vahvaa liikettä. Tunnelma on alkuvoimainen, esityksen nimen mukaisesti eläimellinen. Koko ajan tapahtuu jotain, suvantokohtia ei juuri tarjoilla. Välillä lava on täynnä räjähtävää toimintaa, siitä siirrytään luontevasti hallittuihin duettoihin. Pää ei taivu tajuamaan sitä, miten kaksi tai kolme ihmistä voi liikkua tuolla tavalla kuin yhtenä.

Jokaisella tanssijalla on oma tapansa liikkua, omat vahvuutensa. Sanni Giordanin, Anni Koskisen, Jarkko Mandelinin, Mikko Makkosen ja Oskari Turpeisen liikekavalkadista muodostuu monipuolinen kokonaisuus. Pieni keho liikkuu eri tavalla kuin iso. Kaikki erottuvat yksilöllisinä ja taitavina tekijöinä, mutta vahvuutena on kuitenkin se että tanssijat näyttäytyvät tasa-arvoisina yhdessätekijöinä.

Vaikka Janne Hastin luoma äänimaisema on melko synkkä ja tunnelma paikoin jopa pelottava, on esityksessä paljon sisäistä lämpöä. Tuntuu, että tanssijoilla, eläimillä on hauskaa keskenään. Voi kilvoitella, kiusata toista, huijata ja vääntää, huudella puun latvasta. Joskus tulee yhteentörmäyksiä, mutta kaunaa ei kanneta.

Esitys jättää hengästyneen olon. Tarkkaavaisuus on ollut kovilla kun koko ajan tapahtuu jotain, mieli yrittää tulkita näkemäänsä. Nautinnollisinta oli kuitenkin heittäytyä liikkeen vietäväksi, katsoa lattiasta pystyyn nousevaa kehoa, jalan heittoa, tanssijan vahvuutta. Ihmiskeho on hieno instrumentti.

Kiitokset Kinetic Orchestralle kutsusta esitykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...