tiistai 6. tammikuuta 2015

Jari Järvelä: Särkyvää

Teemu kiipeää romaanissa kallioille, minä kiipeän vain puihin.

Taannoin kirjamessuilla Tammi ja WSOY järjestivät bloggaribrunssin, jossa liuta syksyn kirjailijoita oli esittelemässä teoksiaan. Paikalla oli myös Jari Järvelä, joka kertoi uusimmastaan eli Särkyvää-romaanista (Tammi, 2014). Olin aiemmin syksyllä tykästynyt kovasti kirjailijan Tyttö ja pommi -teokseen, joten ilahduin kun Järvelän teoksen sai tuolta tilaisuudesta mukaansa (ja omistuskirjoituksella vieläpä!).

Mies nyökkää. Tyttö avaa auton takapaksin, siellä on ennestään pahvilaatikko, jossa törröttää päällimmäisenä aito krokotiilinkallo ja muovinen pallokala. Tyttö nostaa pinkin laukkunsa pahvilootan viereen ja sulkee paksin. Sitten se istuutuu etupenkille ja vetää oven kiinni.

Teemu on lähtenyt matkalle kohti Pamplonan härkäjuoksua. Kulkuvälineenä on vanha metsänvihreä Lada, takakontissa laatikollinen Teemulle tärkeitä tavaroita. Mukaan tälle matkalle päätyy Agnes, erikoinen liftarityttö, joka ei oikein ota matkakumppanistaan selvää mutta ei oikein osaa sitten enää lähteäkään. Yhdessä kaksikko ajaa läpi Euroopan, kiipeää erinäisille kukkuloille ja päätyy lopulta myös sinne Pamplonaan. Tarinaa seurataan sekä Agnesin ja Teemun kertomana että Teemun Särkyvää-blogin avulla.

Särkyvää oli alusta asti tavattoman onnistunut lukukokemus. Jännityskirjallisuuden lisäksi Järvelä taitaa näemmä myös matkaromaanin muodon, sillä Teemun Ladan kyytiin oli helppo hypätä. Yhteistä syksyllä luettuun Tyttöön ja pommiin on myös henkilöhahmojen monitahoisuus. Teemu on blogissaan tavattoman epäluotetteva kertoja, totuutta kuullaan sekä Agnesin havaintojen että blogiin ilmestyvien kommenttien muodossa. Ja vaikka Teemu ei periaatteessa vaikuta olevan kovinkaan mukava, on hahmossa silti jotain sellaista ettei oikein osaa olla pitämättäkään.  Agnes on myös omalla tavallaan salaileva kertoja, hieno ratkaisu sekin.

Teos on samaan aikaan absurdi, fiksu ja viihdyttävä. Teksti soljuu sujuvasti, hihittelin toisinaan itsekseni Järvelän valikoimille kielikuville (jotka unohdin ottaa ylös, pah). Pituutta on myös sopivasti, reiluun 200 sivuun on saatu niputettua koko matka ilman turhia hyppelyitä tai vatvomisia.

Miinusta annan vain kirjan aiheuttamasta Yö-korvamadosta. Tämä on hyvä, lukekaa.

Arja on kirjoittanut tästä tavattoman hienon tekstin, Booksy puolestaan oli se joka minut tämän kirjan pariin viimeistään inspiroi.

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi, 2014. 219 s.
Kansi: Marko Taina

4 kommenttia:

  1. Tämä oli varsin mainio pläjäys, ja vielä enemmän pidin Tytöstä ja pommista. Melkoinen kirjavuosi Järvelällä. Pitäisi lukea miehen kirjoja lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Elina! Itse en osaa valita kumpi olisi parempi, molemmat olivat erittäin hyviä omalla tavallaan. Tyttöön ja pommiin tarttuminen oli ehkä aiheen puolesta helpompaa. Minulla on yksi Järvelä jo hyllyssä odottelemassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...