lauantai 10. tammikuuta 2015

Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Vuonna 2013 jonkinlaisena hittikirjana oli Gillian Flynnin ensimmäinen suomennetty teos Kiltti tyttö (WSOY, 2013). Sain kirjan aikanaan blogituttavaltani luettavaksi ensisijaisesti miehelle, mutta tartuinpa siihen nyt itsekin ennen kuin ehtisin spoilaantua. Leffakin kun tuli jo aikoja sitten ilmoille.

Yritin yhä uudestaan soittaa Amyn kännykkään, mutta puhelut menivät vastaajaan, joka heläytti että hän soittaisi pian takaisin. Amy soitti aina pian takaisin. Oli kulunut kolme tuntia ja olin jättänyt viisi viestiä eikä Amy ollut soittanut takaisin.

Nickin ja Amyn viides hääpäivä ei suju aivan odotetuissa tunnelmissa, sillä Amy katoaa eikä tilanne näytä hyvältä. Aviomiestä tietysti epäillään, etenkin kun avioliitto ei ole ollut kovin ruusuinen parin muutettua työttömäksi jäätyään Nickin synnyinseuduille Missouriin. Poliisitutkinta ja mediamyllytys saavat Nickin hikoilemaan, eikä lukijalle ole aivan selvää mitä oikein on tapahtunut. Tarinaa seurataan sekä Nickin näkökulmasta että Amyn päiväkirjamerkintöjen kautta, jokaisella tarinalla on kaksi puolta kuten kirjan kansikin lupaa.

Periaatteessa Kiltti tyttö oli oikein oivallinen kirja. Tarina koukuttaa ja Flynn onnistuu pyörittämään lukijaa sen verran näppärästi, että käänteissä ehtii yllättyäkin. Moni onkin kehunut kirjaa juuri sen ennalta-arvaamattomuuden vuoksi. Teos on myös varsin nopealukuinen, lähes 500 sivua soljuvat sormien läpi melkoisen rivakkaan tahtiin.

Sitten tullaan kuitenkin siihen ongelmaan eli miksi tämän kirjan kanssa ei ihan natsannutkaan. En nimittäin osannut sympata henkilöhahmoista ketään. Jos kenessäkään ei ole samaistumispintaa, tulee lukukokemuksesta vähän nahkea. Kaikki tuntuivat myös olevan suurimman osan ajasta enemmän tai vähemmän ahdistuneita ja kiukkuisia ja niin minustakin tuli lukiessani kiukkuinen.

Kaiken kukkuraksi kannet suljettua tuli aika likainen olo ja tuli tarve päästä suihkuun.

Koukuttavuudessaan siis oivallinen, mutta ei henkilökohtaisesti minulle natsaava jännäri.

Tahollaan Kirsi koukuttui kirjaan, Amma puolestaan toivoi unohtavansa sen mahdollisimman pian.

HelMet-lukuhaasteeseen merkintä kohtaan jännityskirja tai dekkari.

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (Gone Girl, 2012)
WSOY, 2013. 447 s.
Suomentanut: Terhi Kuusisto
Kansi: Bernard Ott / Gallery Stock

10 kommenttia:

  1. Koukutuin, myönnetään, mutta alkuperäisestä aikomuksestani huolimatta en ole tullut uuteen suomennokseen tarttuneeksi. Saattaa jäädäkin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee myöntää etten itsekään varsinaisesti välttynyt siltä koukuttumiselta, Kirsi, pitihän tämä kuitenkin lukea loppuun ja vielä aika nopeasti. Uudesta kirjasta en ole tainnut lukea muuta kuin nimen, joten en osaa yhtään sanoa kiinnostaisiko se ollenkaan.

      Poista
  2. Minulla kesti kauan päästä tähän kirjaan sisään. Loppu olikin sitten vauhdikasta lukemista ja kaiken kaikkiaan kirja on minusta onnistuneempi kuin elokuva. Monet ovat kyllä olleet tästä toistakin mieltä.

    Toisaalta sitten Flynnin Sharp Objects (jonka suomennos myös taitaa olla tulossa) oli kyllä parempi kuin Kiltti tyttö. Siinä sitä vasta olikin tarinaa ja yllätystä. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, pitääkin ehkä tsekata tuo Sharp Objects Omppu, jos se vaikka iskisi paremmin. Miestä kiinnostaa tuo leffa kovasti niin eiköhän se meillä jossain vaiheessa katsota.

      Poista
  3. Katsoin tämän elokuvan pari päivää sitten, kun en ole kirjaa saanut luettua vaikka sen jopa omistan. Elokuva oli ihan jees: saatan jopa joskus lukea tuon kirjankin. Paitsi että nyt alkoikin enempi tuo Ompun mainitsema Sharp Objects kiinnostaa. Olen Flynnin kirjoista tietoinen, mutta jostain syystä ei ole tullut niihin tartuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan teho ei ehkä ole samanlainen, jos tietää tapahtumat? Ja sama toisaalta pätee myös elokuvaan. Pitääpä seurailla jos satut siihen Sharpiin tarttumaan, Elegia!

      Poista
  4. Minä luin kesällä Kiltin tytön ja heti perään Sharp objects ja vielä Pahan paikan ja olen Ompun kanssa samaa mieltä, että Sharp objects oli tästä kolmikosta paras. Hyvin sanottu tuo likainen olo lukemisen jälkeen, Flynn ei tosiaan ole mikään hyvän mielen kirjailija. Pidän kuitenkin kovasti hänen tavastaan rakentaa juonta ja varmasti luen kaikki tulevatkin Flynnit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän olet sitten kunnostautunut näissä, Iina. Taitaa se olla pakko uskoa ja tsekata tuo S O kun sitä kerran näin paljon kehutaan.

      Poista
  5. Minä tykkäsin tästä kirjasta älyttömästi juuri sen juonipyörityksen ja ennalta-arvaamattomuuden vuoksi. Nyt lainapinossa odottelee tuo Paha paikka, saa nähdä tekeekö se minkälaisen vaikutuksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, Aletheia! Pyöritystä tosiaan oli, kaikki omat teorisointini menivät aivan metsään. Toivottavasti myös Paha paikka on lukemisen väärti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...