lauantai 5. lokakuuta 2013

Lavalta: (Lähes) onnellinen mies (Ryhmäteatteri)

Kuva: Johannes Wilenius/Ryhmäteatteri

Ryhmäteatterin (Lähes) onnellinen mies sai kiinnostukseni heräämään jo keväällä, kun ensimmäiset mainossähköpostit siitä tupsahtivat laatikkoon. Näytelmä perustuu Jouni Hynysen kirjaan Rakkaudella, Hynynen ja sitä on esitetty aikaisemmin teatteri Jurkassa vuonna 2010 samoin näyttelijöin. Nyt Pengerkadulla nähtävä esitys on päivitetty versio aikaisemmasta.

Kolme miestä (Paavo Kerosuo, Aarni Kivinen ja Reino Nordin) päätyvät pohtimaan miehisyyden olemusta elokuvanteon avulla. Yhteiskunta tuntuu potkivan miessukupuolta päähän ja ainoaksi mahdollisuudeksi vaikuttaa jäävän syrjäytyminen ja ahdistus. Elokuvaprojekti rönsyilee kaurismäkeläisestä ilmaisusta russellcrowemaiseen machoiluun ja siinä sivussa ruoditaan jokaisen elämän kipukohtia. Ja lopulta, ehkä, löydetään se miehisyyden ydin, mitä tarkoittaa olla lähes onnellinen mies. Uskalletaan taputtaa toista olalle ja todeta että paskaaks tässä.

Näytelmä onnistuu lempeästi nauramaan sekä miehille että naisille ja osoittaa samalla taitavasti asioita, jotka tässä yhteiskunnassa tai parisuhteissa ovat helposti pielessä. Näyttelijät taitavat työnsä, yhteistyö ja ajoitukset toimivat mainiosti. Vaikka elokuvaprojektille ei rahoitusta tipu ja naiset eivät sitä tue, jatkavat kolme muskettisoturia valitsemallaan tiellä.

Kuva: Johannes Wilenius/Ryhmäteatteri

Mies ystävällisesti lisäsi katsomisnautintoa toteamalla väliajalla, että välillä on hauska laittaa silmät kiinni ja kuunnella Kerosuota ajatellen samalla Leijonakuninkaan Simbaa. Tämän vuoksi istuinkin sitten toisen puoliajan alun hihitellen penkissäni silmät kiinni. Vaikka sai siellä muutenkin hihitellä ja nauraa, niin naisille kuin miehille.

Kiitettäköön tässä myös lavastusta, valoja ja ääniä. Pienillä jutuilla lava saatiin muutettua niin vankilaksi kuin bensa-asemaksi, aplodit miesten ratkaisukeskeisyydelle. Erityiskiitoksen saa alussa lavalla ollut Sosuli-muki.

(Lähes) onnellinen mies oli lämminhenkinen, hauska ja hienosti asiansa kiteyttävä näytelmä miehistä, yhteiskunnan epäkohdista, naisista ja ystävyydestä. Kiitos.

Lisädetaljeja esityksestä täällä.

2 kommenttia:

  1. Olet ilmeisesti enemmän teatteri-ihminen kuin leffaihminen. Itse olen leffaihminen, mutta kyllä teatterissakin on tullut käytyä. Ryhmäteatterissa olen nähnyt esim. Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa ja tykkäsin kovasti.

    Monesti teatteriesityksissä on rasittanut jatkuva huutaminen eli kaikki repliikit esitetään huutamalla, kiljumalla tai karjumalla. En oikein jaksa kuunnella tälläistä. Elokuvissahan ei koskaan huudeta, ellei ole aihetta.

    Hyvä, että esitys kolahti sinuun. Voisin harkita tätä näytelmää, koska se on irvileuka Hynysen käsialaa. Äijä herättää monenlaisia tunteita, myös positiivisia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija pitkästä kommentista! Suosittelen tätä näytelmää lämpimästi. :)

      Teatteri-ihminen, elokuvaihminen, taidan olla molempia mutta tällä hetkellä teatteri ehkä vie voiton. Se tuntuu menevän hieman kausissa että välillä katsotaan hirveästi leffoja ja toisinaan käydään paljon teatterissa. Nyt on niin hyvä teatterisyksy, että käytävä on.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...