maanantai 28. lokakuuta 2013

Janos Honkonen: Kaiken yllä etana

Kotilo vs. etana

Janos Honkosen Kaiken yllä etana (Osuuskumma, 2013) tupsahti eräänä päivänä sähköpostiini. Saatekirje kuulosti kiinnostavalta ja koska olen nyt vihdoin saanut haltuuni lukulaitteen latasin kirjan tyytyväisenä langoille ja lähdin naputtelemaan eteenpäin. Kotimaista spefiä, kyllä kiitos.

Pilvenpiirtäjän huipun ympärille kiertynyt massiivinen etana pimensi auringon taakseen. Taivas sen taustalla oli huimaavan korkea holvi, jota peittivät hopeiset ja kellertävät harsopilvet. Etanan massiiviset silmät kääntyivät hitaasti, kumpikin eri suuntaan. Sen pitkulaiset pupillit muistuttivat mustaa suoraa helminauhaa, joka oli paksuimmillaan keskell ja kapeli ylä- ja alasuuntaan. Toinen silmistä taittoi pilvien välistä pilkottavan auringon säteitä kuin valonheitin, toinen tuijotti kohti maata kuin etsien jotain. 

Arre uupuu virkamiehen työssään. Kopiokone hurisee vieressä ja paperit vilisevät silmissä. Turvaluokitusten määrä on käsittämätön. Kirjan maailma on pirstaleinen ja jopa pelottava. Ihmisiä katoaa, rakennukset vaihtavat paikkaa, näköalat ikkunoista muuttuvat. Paikkoihin, joissa ennen kävi, ei ole enää. Byrokratian rattaat pyörivät omaa tahtiaan ja ihmiset jäävät jalkoihin, jos eivät pysy kyydissä mukana. Poliisia pelätään.

Todellisuuden raja hämärtyy ja väsymys vilkkuu luomien takana. Arren sumuiseen mielenmaisemaan on hieman uupuneena helppo upota, ärsykkeitä on liikaa ja unta saa vain alkoholin avulla. Maailma ympärillä kuitenkin muuttuu ja siihen ei voi olla reagoimatta: uusia kieliä alkaa mystisesti ilmestyä käyttöön, ystävät eivät ymmärrä toisiaan, katoamisten määrä lisääntyy. Jopa lähipiirissä.

Honkosen luoma maailma on kaoottisuudessaan hämmentävän kiinnostava. Lukija heitetään kaiken sekaan sen kummempia selittelemättä, mikä oli itselleni hieman vaikea nieltävä. Koin olevani eksyksissä ja jäin pohtimaan kaikkea sitä uutta ja kummallista, jota minulle ei selitetty. Mitä uwauwat ovat, voisinko saada tästä biologin lausunnon (vaikka kirjailija totesikin häntä kirjamessuilla häiritessäni että kyseessä onkin enemmän psyko- kuin biologia)? Miksi etanat (siis kotilot)? Ja miten tähän on päädytty?

Tarina etenee kuumeisesti, erityisesti lopussa hengitin ja hyperventiloin samaan tahtiin. Maailmanmuutoksen lisäksi suurennuslasin alle joutuvat ihmissuhteet ja elämänhallinta. Onko elämä elämisen arvoista, jos elät vain työllesi, et saa unta ja havaintosi maailmasta ovat sumukerroksen peitossa?

Niistä etanoista muuten. Tiedän, että tämä on varmaan henkilökohtainen piikki lihassani, mutta miksi niitä etanoita ei voi kutsua kotiloiksi, kun selvästi kirjailija tietää (--että tutkijat olivat havainnoineet erehdyksessä eri etanoita - tai kotiloita, joiksi asiantuntijat sitkeästi jaksoivat otuksia nimittää.) että kyseessä ovat kotilot ja kun se kannessakin näkyy. Ehkä se on sanana esteettisempi, etana. Mutta minua se risoi.

Joka tapauksessa Kaiken yllä etana on kaikessa sirpaleisuudessaan kiinnostava luettava. Taustatietoja olisin lukenut mielelläni lisää, nyt koen prosessointini jäävän keskeneräiseksi, mutta luin kirjan kiinnostuksella loppuun asti. Tai sitten luen kirjan uudelleen, kuten tein Fraktaaliruhtinaan kanssa ja tiedon ovet avautuvat minulle rämähtäen.

Kiitokset arvostelukappaleesta kustantamolle.

Janos Honkonen: Kaiken yllä etana
Osuuskumma, 2013. 216 s.
Kansi: Heli Hintikka

6 kommenttia:

  1. Mielestäni on aina kivampaa, jos kirjailija ei pelaile liitteillä tai selityksillä. Tykkään sellaisista palapeleistä. En ole edelleenkään ihan varma, että onnistuinko oivaltamaan suurta osaa kirjaan upotetusta arvoituksista, mutta mäpäs tiedän, mitä uwauwat ovat. Fakta. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, Taika, ylipitkät liitteet ovat kyllä hohhoi, samoin ylipitkät sepustukset. Joutunen tässä nyt kuitenkin lukemaan kirjan uudestaan, koska minusta tuntuu että ymmärtäisin nyt paljon enemmän.

      Ja höh, oon vähän kateellinen! :D

      Poista
  2. Ohos, söiköhän blogi aamuisen kommenttini? Siltä varalta että söi niin kiitoksia mainiosta arvostelusta, piristi maanantaiaamua! Etana-kotilo -juttu oli kysymys, missä oman pääni sisällä biologi ja kielitieteilijä kävi melkoisen tappelun. Tein jopa eettisesti kyseenalaisia ihmiskokeita näyttämällä muutamaan otteeseen ihmisille kotilon kuvaa ja kysymällä, mikä kuvassa on. Neljässä tapauksessa viidestä vastaus oli "etana". Niin se vaan menee. Ja sukeltajilla on tietysti selässään "happipullot" ja haulikot ampuvat "luoteja". (Jännä kyllä, veden alla kotilot ovat kaikkien mielestä kotiloita.) Koska kielillä leikittely oli tärkeässä osassa kirjassa, kielitieteilijä voitti tämän erän, mutta pääsi katkerana narahtamaan tuon lainaamasi kohdan.

    Mitä tulee maailman selittämiseen tai selittämättömyyteen, eräs johtoajatus tarinan kirjoittamisessa oli se, että päähenkilöt ovat eläneet tässä maailmassa koko elämänsä, se on heille tuttu ja sitä ei tarvitse selittää, vaan maailma saa aueta myös lukijalle hahmojen kokemusten ja tarinan tapahtumien kautta. Nautin itse tällaisten kirjojen lukemisesta, esimerkiksi Neal Stephensonin Anathem oli mahtavaa luettavaa kun ei edes tiennyt mitä osa sanoista tarkoitti ennen kuin ne hissukseen avautuivat kirjaa lukiessa. Tällainen ei varmasti kaikkia miellytä, mutta itse olen sillä tavalla kieroutunut että moinen pähkäily on hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohos, kiitoksia pitkästä ja kiinnostavasta kommentista, herra kirjailija! Näköjään blogi oli sen suihinsa napsinut, mukava että palasit.

      Etana-kotilo-ongelman olen huomannut myös töissä ja marmatan siitä oppilaille, mutta muutos tuskin tulee omana elinaikanani tapahtumaan. Arvostan joka tapauksessa monipuolista vastausta ja ymmärrän päänsisäistä kielitieteilijää.

      Ja korjatakseni nyt täällä tekstissä vielä lausuntoani niin nostan hattua myös tälle selittämättöyys-ratkaisulle koska jos selittelemään ruvetaan ei juoni etene. Ja se on usein melkoisen tylsää. Lisäksi aivopähkinät ovat kivoja ja aion nyt aivan tosissani lukea kirjan vielä uudelleen ja loksautella palat kohdalleen, onnistuinhan siinä Fraktaaliruhtinaankin kanssa enkä kyllä aio jäädä toiseksi kotilolle!

      Kiitoksia kirjasta ja mukavaa syksyä!

      Poista
  3. Kirjahan kuulostaa juuri sellaiselta mukavan vinksahtavalta, joista pidän. Tiedä vaikka hankin käsiini ja luen :)

    Hieman kieltämättä nauratti kun huomasin tuon kotilo-etana -kuvan, muistan kun tästä oli aiemmin puhetta (täällä vai Talo Leinon puolella, en enää muista) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi, Villasukka kirjahyllyssä!

      Ja heh, kotilo-etana-höpinä oli tosiaan Leinossa kesällä, lempiaiheeni. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...