torstai 31. lokakuuta 2013

Lavalta: Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa (Espoon Kaupunginteatteri)

Kuva: Stefan Bremer

Vuonna 2010 Espoon kaupunginteatterin esitystä Esitystalous käytiin katsomassa sankoin joukoin. Olin myös itse tässä joukossa ja pidin esityksestä kovasti. Erityisesti ihailin monipuolista videoiden käyttöä ja monipuolista kohtausvalikoimaa. Kun sitten ilmoitettiin, että lavalle saapuu syksyllä Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa oli valinta selvä, tuonne mennään.

Esitystalous 2 pyörii Espoon brändiryhmän toiminnan ympärillä. Minä-kertoja (Ylermi Rajamaa) palkataan hulvattomalla summalla tuomaan ryhmään boheemiutta ja kirjoittamaan Espoon tarina näytelmäksi. Palkkauksen hoitavat hieman pihallaolevan oloinen kaupunginjohtaja Kari Happonen (Martti Suosalo) sekä hänen tehokas ja ylimaallisen asiallinen sihteerinsä Ilona Koski (Henna Hakkarainen).

Brändiryhmän toiminta tökkii eikä konsensusta mihinkään tunnu löytyvän, Espoon tarinakin pakoilee. Näytelmäkirjailija yrittää saada ryhmän heittäytymään ja onnistuukin aikaansaamaan kavalkadin lauluesityksiä, jotka johdattavat asioita sivuraiteille. Itseäni viehätti ryhmäläisistä eniten Keijo Sevón, Aalto-yliopiston puurakentamisen professori (mainio Raimo Grönberg), joka yrittää tuoda ryhmään konkretiaa päätyen kuitenkin fraktaaleihin. Ria Kataja ja Tommi Korpela ovat dynaaminen taistelupari, joiden välillä leiskuvat niin argumentit kuin viehätyskin, Petri Huhtala puolestaan liputtaa kaikkien Blues-fanien puolesta it-yrittäjänä ja paantumattomana urheilumiehenä.

Näytelmän puolesta on heti sanottava, että se osaa nauraa Espoolle ja ilmeisesti myös espoolaiset itselleen. Tai ainakin oletan yleisön joukossa olleen paljon paikallisia. Itse kuulun poismuuttajiin, mutta löysin kyllä sisältäni pienen ylpeän espoolaisen (niin että anteeksi vain, ei se Matinkylä ole niin rupuinen kuin ymmärtää annettiin). Huumori syntyy vakavuudesta, täysin asialleen omistautuneista poliitikoista, joiden ilmekään ei värähdä kun suu suoltaa käsittämätöntä poliittista jargonia metrikaupalla.

Eniten kiitosta minulta saa hieno lavaratkaisu. Katsomo ympäröi näyttämöä ja näyttelijät sukkuloivat hienosti esittäen tasapuolisesti molemmille puolille ilman että se näyttää hassulta pyörimiseltä. Lava itsessään muuntuu jos jonkinlaiseksi asetelmaksi pyörällisten pöytien ja tuolien avulla, mukana rullailee myös henkilöluettelossa mainittu Robo, 3D-mallinnettu puurakenne joka esittää itseään.

Kuva: Stefan Bremer

Brändiryhmän toimintaa, tai toimimattomuutta, on ilo seurata, mutta välillä olo on hieman hämmentynyt. Lavalla tapahtuu jos jotakin, mutta harva asia johtaa mihinkään. Ehkä se on tarkoituskin. Ehkä on tarkoitus, että katsoja löytää itsestään ja ympäristöstään espoolaisen identiteetin, Espoon tarinan. Lopetus oli kyllä hieno, että kiitos ja kumarrus siitä.

Esitys on varsin pitkä, väliaikoineen noin 3 tuntia 15 minuuttia, joten istumalihaksia tarvitaan. Näytelmä kyllä jaksaa kannatella, mutta se vaatii keskittymistä ja jos takana on liian vähän nukuttuja yötä tuppaa loppuvaiheessa keskittyminen herpaantumaan. Onneksi lavalla tapahtuu koko ajan eikä staattisia hetkiä ole. Näyttelijät hoitavat roolinsa rautaisella ammattitaidolla ja suorituksille ei voi kuin aplodeerata.
Esitystalous 2 ei ehkä viehättänyt yhtä paljon kuin edeltäjänsä, mutta rullasi kuitenkin mainiosti. Lavan käyttö oli monipuolista ja näyttelijät mainioita, yleisön osallistaminen gallup-lapuilla hauska idea.

Kurkkaa myös Teatterikärpäsen puraisuja -blogin teksti, jossa annettiin esitykselle täydet viisi tähteä.

5 kommenttia:

  1. Hauskaa, että molemmat päällimmäisinä tykättiin, mutta esiin nousi eri asiat. Sulla Espoo, mulla taiteen käsittely. Lienee osa juuri sitä esityksen hienoutta, monitasoisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko HeidiBee asunut Espoossa? Itse en vielä Esitystalous ykkösen aikaan ollut ollut espoolainen, joten sitä katsoi vähän eri silmin, mutta kaksi vuotta Espoossa asuneena sai jo sen sisäisen espoolaisen hihittämään itselleen. :)

      Poista
    2. No tääpä! En ole asunut! Mutta mun eka "oikea työpaikka" lukion jälkeen (kun muutin Kymenlaaksosta Helsinkiin) oli Espoon K-rauta! Ja pappa asui Espoossa. Että on se espoolaisuus kaikessa hajanaisuudessaan tuttua jotenkin. Ja siis en sano, etteikö se olisi viihdyttänyt, siis se espoohuumori. Mutta joo, mulle nousi se "raha ja taide" päällimmäiseksi, ehkä just siksi, että hetkittäin piti hakea sitä Espoon ydintä ja esityksen tarpeellisuutta "just mulle" ja sitten alkoi etsiä "sitä omaa tulokulmaa" sisältöön. Onneksi Jokela tarjosi useamman sisäänpääsyreitin :)

      Poista
    3. Joo, en mä sitä etteikö viihdyttäisi, mutta mietin vaan tätä että äkkiä sitä itse löysin sisäisen espoolaiseni vaikka siellä niin vähän aikaa vaan asuikin. Onneksi tosiaan oli muitakin tulokulmia, muuten olisi aika ohut näytelmä. :)

      Poista
    4. Tämän summana: hyvä (yllättävä) kombo, sillä pelkkänä "kuinka kirjoittaa näytelmä rahan vuoksi, syntyykö taide rahasta" -angstina se vasta ohut olisikin ollut ;) Littana.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...