sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kristiina Vuori: Näkijän tytär


Kristiina Vuoren Näkijän tytär (Tammi, 2012) pyöri viime vuonna ja tänä keväänäkin suhteellisen paljon blogeissa. Historialliset romaanit eivät ole ominta aluettani, luen ne yleensä enemmän fantasialla höystettynä, mutta päätin kuitenkin rohkeasti lähteä matkalle 1200-luvun Hämeeseen.

Korkealla Eiran pään yllä suhahti, ja hän säpsähti. Hän tarkensi katsettaan ja terästi kuuloaan. Vain veden solinaa ja sumun hämärtämiä muodottomia hahmoja siellä täällä. Uusi suhahdus, ja läheisen kuusen havut alkoivat heilua ylös alas. Eira siristeli silmiään ja kurotti ylöspäin. Kuusenoksalla istui märkiä sulkiaan sukiva kuukkeli. Sielunlintu.

Eira syntyy epäsuotuisiin olosuhteisiin, äpäränä Teinperin linnaan vaikka sitä ei virallisesti myönnetäkään. Tyttö herättää epäluuloisuutta punaisine hiuksineen, vielä enemmän kun hänen huomataan omaavan shamaanien vanhoja, jo melkein unohtuneita kykyjä. Eira näkee näkyjä, kuuntelee kuukkeleita, sielunlintuja, ja tuntee käsissään parantavan voiman. Ajatuksiin mahtuvat myös nuori kasvinveli Rikhard sekä uniin ilmestyvä kissansilmäinen poika. Eiran tarinaa seurataan lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen.

Kasvutarinaan kietoutuvat konfliktit kirkon ja vanhan uskonnon välillä, nouseva sotatila ja levottomuus hämmentävät soppaa niin kansalaisten kuin valtaapitävien keskuudessa. Tekstin sekaan on ripoteltu paljon ilmeisesti täysin pätevää historiatietoa ja aikakauden sanastoa. Itseäni kiinnostivat kirkollisten konfliktien sijaan enemmän tiedot yrteillä lääkitsemisestä ja tilanhoidosta.

Ja siltikään en aivan lämmennyt. Toisinaan kirjan lukeminen tuntui umpihangessa tarpomiselta. Tämä ei kuitenkaan ole Vuoren tai kirjan vika. Eiran tarina on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Historian siivet havisevat ja hahmoja on joka lähtöön. En voi edes väittää pettyneeni, sillä kirja kyllä toimittaa kaiken takakannessa lupaamansa: romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa! Jouduin vain taas kerran toteamaan, että historialliset romaanit eivät edelleenkään ole täysin minun juttuni.

Aion silti vielä kokeilla Vuoren Siipirikkoa, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja kannattaa lukea vaikkapa Suketuksen teksti tästä Näkijän tyttärestä myös!

Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Tammi, 2012. 569 s.
Kansi: Markko Taina

2 kommenttia:

  1. Itse pidän historiallisista kirjoista, joten olin tyytyväinen, että Suomeen saatiin uusi tasokas historiallisten kirjojen kirjoittaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, Mai! Uskon kyllä että historiallisten kirjojen ystäville tämä sopii kuin nenä päähän. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...