sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär (ja cupcakeja)

Ann Rosmanin Majakkamestarin tytär (Bazar, 2011) on pesunkestävä ruotsalainen dekkari. Tapahtumapaikkana toimivat Göteborg ja sen lähistöllä oleva rannikkokaupunki Marstrand. Tarina lähtee käyntiin, kun vanhan majakkasaaren kunnostustöiden yhteydessä löytyy kellariin muurattu ruumis.

"Yllättävän hyvin säilynyt, olisikohan suolapitoisen ilman takia?" Karin pohti kaivaessaan samaan aikaan kännykkäänsä. "Soitan tekniikan pojille."

Päähenkilönä on juuri tutkimusjaokseen siirretty poliisi Karin Adler, jolle majakkasaaren tapaus on hänen ensimmäinen oma tutkimuksensa. Mukana pyörii poliisilaitoksen muu henkilökunta vähän eksentrisestä työparista luotettavaan oppi-isään ja jämäkkään kuolinsyytutkijaan. Poliisilaitoksen tiimin lisäksi tarinaa kuljettavat vuorollaan myös muut kiinteästi tarinaan liittyvät henkilöt. Vaihtuva kertoja pitää otteen tuoreena ja antaa lukijalle mahdollisuuden koota omaa vihjepankkiaan ja selvittää mysteerin ratkaisua.

Kuolintapausta tärkeämmäksi nousee vähitellen siitä kumpuava sukutarinan arvoitus. Kuka on kuka ja mitä oikein tapahtui Marstrandissa 1960-luvulla? Mukaan vedetään pikkukaupungin asukkaita niin hienostoperheen jäsenistä eläkeläiskalastajiin ja jämpteihin mummeleihin. Unohtaa ei tule myöskään kulisseissa tapahtuvia ihmissuhdekiekuroita.

Teepannun vihellys herätti hänet. Hän purki repun ja leikkasi tuomastaan leivästä viipaleita. Missään muualla tee ja voileivät eivät maistuneet yhtä hyvältä kuin veneessä. Ulkona oli tullut pimeää, ja pöydän yläpuolella oleva öljylamppu levitti viihtyisää valoa. Karin pani cd-levyn soimaan. Kaiuttimista virtasi Evert Taubea Sven-Bertilin esittämänä.

Olen henkilökohtaisesti suuri ruotsalaisten dekkareiden ihailija, kyllä siellä osataan. Rannikkokaupungin tunnelma, punaiset puutalot ja merenaaltojen pärske veneen kylkiä vasten höystettynä mielettömällä mysteerillä on täsmälleen minulle toimiva resepti. Taustalla soi Evert Tauben musiikki. Rosman kirjoittaa taitavasti niin maisemista kuin ihmisistäkin ja saa paikoin hyvinkin luovat juonenkäänteet kuulostamaan uskottavilta. Juoni kulkee jouhevasti ja on kirjoitettu niin ovelasti että ainakin minulle loppu tarjoili varsinaisen yllätysbuffetin säestettynä olisihan minun pitänyt tuo tajuta-jupinalla.

Majakkamestarin tytär muistutti minua vähän sekä Stieg Larssonin kirjasta Miehet jotka vihaavat naisia (jos unohdetaan se ylenmääräinen tekniikkahöpötys) ja Åsa Larssonin Rebecka Martinsson-kirjoista. (kunpa Åsa Larssonilta tulisi pian jotain uutta!)

Bazar lupailee suomennettua jatkoa Karin Adlerin seikkailuille kevääksi 2012. Sitä odotellessa. Toivottavasti Rosman kirjoittaa näitä vielä monta ja kunpa osaisin ruotsia niin hyvin että voisin lukea näitä nopeammin.

Majakkamestarin tyttären bongasin alunperin Hannan arviosta. Kirjasta on kirjoittanut myös Leena Lumi.

***

Tenttien päättymisen kunniaksi tekaisin Kodin kuvalehden innoittamana cupcakeja. Muokkailin lehden reseptiä vähän oman makuni mukaisemmaksi lisäillen vähän sitruunaa ja kardemummaa. Tuli näistä silti ihan pikkiriikkisen liian makeita mutta yksi tällainen kahvin kanssa oli jokseenkin täydellistä. Aurinkoista sunnuntaita!

9 kommenttia:

  1. Minullakin tämä on jo yöpöydällä, pitkästä aikaa dekkari.

    Ihania cupcakeja ja ihana uusi kyyhkyskuva!

    VastaaPoista
  2. Totta, kyllä ruotsalaiset osaavat tehdä hyviä dekkareita! Olen kyllä lukenut tästä mutta nyt erityisesti kiinnostus heräsi kuvailusi jälkeen!!

    PAKKO lukea siis tämäkin :)

    OI, cup caket ovat lempparileivonta-juttuni ;)

    VastaaPoista
  3. Erja: Luinkin jo yöpöytäkommenttisi Susan blogissa :) Kiinnostuksella odottelen, mitä sinä pidät Rosmanista.

    Susa: Kiva että kiinnostuit! En ole pitkään aikaan lukenut kunnon dekkaria joten tämä oli mukavaa vaihtelua.

    Minä en muista tehneeni koskaan aikaisemmin cupcakeja, muffinsseja kyllä. Teen kyllä toistekin, nyt kun tuli pursotinkin viimein hankittua!

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin Majakkamestarin tyttären Leenan ja Dekkarimania-blogin Lumikon innoittamana. Tavallaan pidin kirjasta enemmän viihteellisenä saaristokuvauksena (tyyliin tuo teepannu-lainauksesi ja mainitsemasi ihmissuhdekiemurat) kuin dekkarina; olen aika herkkä ja lopussa juoneen otettiin liiankin paljon kierroksia (toisen murhan raakuus monessakin mielessä).

    Minäkin jään kuitenkin odottamaan Rosmanin uusia Karin-dekkareita (suomennoksia) ja suosittelen tätä erityisesti kesälukemiseksi :).

    VastaaPoista
  5. Tämä on jo lukulistallani, ja taidanpa sen nyt kesällä lukea. Larssonilta minäkin odottelen uutta!

    VastaaPoista
  6. Minä luen ihan älyttömän vähän dekkareita, vaikka joskus aikaisemmin luin niitä paljonkin. Majakkamestarin tytär on ollut yksi niistä, joiden lukemista olen harkinnut. Kukapa tietää, ehkä siitä tulee yksi kesäkirjoistani?

    Ja oi, miten ihanan näköisiä cupcakeja!

    VastaaPoista
  7. Pienen mökin emäntä: Totta, rikosten selvittely oli kuitenkin loppujen lopuksi enemmän taka-alalla mikä oli ihan mukavaa. Loppu tosin oli aikamoista kieputusta ja itsekin vähän haukoin henkeä ja surin.. Mutta kesälukemista, ehdottomasti, saaristossa kun vielä saisi olla..

    Kirsi: Kiva kuulla sitten sinun mielipiteesi!

    Katja: Ehkä! Tämä on kyllä aika täydellinen kesädekkari. Ja kiitos, olen itsekin aika tyytyväinen :>

    VastaaPoista
  8. Tämä on dekkari juuri heile, jotka muuten nyrpistävät niille. Tämä on kertomus Marstrandin saaresta ja tässä on ripaus jotain viehkoa vanhanaikaista. Pidin tästä kovasti, vaikka niin teen myös niiden 'oikeiden' dekkarien kohdala. Dekkarin määrite on kuitenkin hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois eli dekkari=jännitysromaani on rajaton riemu.

    Linkitän sinut arvosteluuni, Linnea!

    VastaaPoista
  9. Leena: Totta, totta. Onneksi dekkaria on moneen makuun ja tunnelmaan, hyytävistä näihin, niin, viehkon vanhanaikaisiin! Ja kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...