sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lavalta: Rosemaryn huone (Jenni Kivelä ja Kiltit ihmiset)

Kuva: Aino Kannisto

Pelot tulevat näkyviksi vinksahtaneen kesäsiirtolan huoneissa

Minä en pidä kauhusta tai pelottavista jutuista. Jotenkin silti löysin itseni kävelemästä lokakuisena iltana Lammassaaren pitkospuita kohti Jenni Kivelän ja Kilttien ihmisten uutta teosta Rosemaryn huone. Esitys käsittelee pelkoa ja kauhua ja voi olla paikoin oikeasti hurja katsojasta riippuen, mutta itse päädyin nauttimaan kovasti pelkojen monipuolisesta käsittelystä.

Rosemaryn huoneesta on hankala kertoa paljastamatta liikoja. Kolmeen osioon jakautuva, omituiseen kesäsiirtolaan sijoittuva esitys on yllätyksellinen ja nerokas. Siinä on koko ajan jotakin perustavanlaatuisesti vinossa. Hymyt valahtavat kasvoilta, silmät tuijottavat maanisesti. Tanssijat liikkuvat paikoin kuin riivattuna. Tarjottu keitto epäilyttää, vaikka kerrotaan, että se ei sisällä pelottavaa botuliinia.

Kiinnostavimmassa osuudessa katsojat jaetaan ryhmiin ja siirretään istumaan pieniin huoneisiin eräänlaiseen asuntolaan. Ovi suljetaan ja jäämme istumaan sängyille. Huone on täynnä näennäisen merkityksettömiä yksityiskohtia, mutta luonnollisesti Liisa Pesosen lavastuksessa ja puvustuksessa kaikki on tarkkaan mietittyä. Esiintyjät tuovat mukanaan huoneeseen erilaisia kauhuja ja pelkoja. Osa ahdistaa ja välillä tekee mieli ravistella hiipivää pelkoa kehosta pois. Säikyttelyä ei onneksi ole, eikä esitys sitä tarvitsekaan. Myönnettävä toisaalta on, että jos jokin käsiteltävistä peloista osuu liian hyvin omaan kauhukarttaan, saattaa esityksessä tulla tukalat oltavat. Poistua kyllä saa kesken, eli esitys on siinä mielessä turvallinen.

Esityksen äänimaailma on upea. Jokaisella katsojalla on kuulokkeet ja niistä kuuluu yksilöllinen ääniraita. Tämän lisäksi myös esiintyjillä on omat laitteet. Esityksen keskimmäinen osa tapahtuu tosiaan samanaikaisesti useassa tilassa ja ajoitukset ovat niin tarkat, että ilman ohjeita esitys ei toimisi katsojien ääniraitojen kanssa. En voi kuin nostaa hattua, sillä esiintyjät kykenevät ohjeiden kuuntelemisen lisäksi esittämään omat osionsa täysin keskittyneesti. Hatunnostonsa ansaitsee luonnollisesti siis myös äänisuunnittelija Joonas Outakoski, sillä tällaista en ole ennen kokenut ja olen kuitenkin kulkenut viime vuosina aika monessa esityksessä kuulokkeet päässäni.

Rosemaryn huoneessa palaset ovat siis monella tavalla kohdallaan. Lammassaaren miljöötä käytetään hyvin hyödyksi ja siitä saadaan luotua vino paikka jossain nyrjähtäneessä ajassa. Tunnelma on mukavan epämiellyttävä koko esityksen ajan, tanssijat pysyvät roolissaan eivätkä vaikuta edes palelevan ohuissa vaatteissaan, vaikka ilma on todella kolea. He eivät tunnu todellisilta. Palatessa takaisin sivistyksen pariin mantereelle tekee mieli vain puhua esityksestä, pelon psykologiasta ja siitä, miten jotkut pelot puhuttelevat ja miksi.

Viimeiseksi suosittelen, että jos menet katsomaan esitystä laita todella lämpimästi päälle. Lokakuiset illat ovat kylmiä eivätkä Lammassaaren tilat ole lämmitettyjä. Kerrastot siis alle ja pipot ja hanskat mukaan!

Rosemaryn huoneen esityksiä on 20.10. asti, liput ja muut tiedot täältä.

Kiitokset työryhmälle lipusta ennakkoesitykseen.

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa aivan upealta! Varsinkin epätodellisilta tuntuneet tanssijat ja täydelliset ajoitukset. Esitys on varmaan mahtava varsinkin, jos sää osuu kohdilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimenevä Lammassaari loi kyllä hienot puitteet eikä "minun päivänäni" edes satanut, joten mahtavaa oli.

      Poista
  2. Kiehtovalta kuulostaa. Meisin katsomaan jos asuisin Helsingissä.

    VastaaPoista
  3. Olen vaikuttunut esityksestä.
    Kävin tänään katsomassa Rosemaryn huoneen ja suosittelen sitä lämpimästi. Lippuja on tosin enää vaikea saada, koska loput esitykset ovat loppuunmyytyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla!

      Ja totta, lipunmyynti taisi karata tällä viikolla käsistä. Sinänsä harmi, jos joku heräsi esityksen olemassaoloon myöhässä, mutta olen todella iloinen että esitykset ovat loppuunmyytyjä. Tämä esitys ansaitsee katsojansa.

      Poista
  4. Huh! En uskaltaisi mennä. En kestä kauhua edes luettuna tai katsottuna - saati että pitäisi melkein osallistua. Pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei onneksi ollut varsinaisesti pelottava, Tuulevi, vaan pelkoja eri tavoin käsittelevä. Itse en pysty menemään edes kummitusjunaan, mutta tämän sain koettua oikein hyvin.

      Poista
  5. Wow, kuulostaa tosi erilaiselta ja erikoiselta! Nyt kyllä oikeasti ihan harmittaa, ettei ole mahdollista esitykseen päästä. Voin hyvin kuvitella, miten komea ja osuva miljöö Lammassaari on. Kävin siellä pari kesää sitten hengailemassa, joten paikka on tuttu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lammassaari on kyllä vierailun väärti ilman esitystäkin, aloin samalla reissulla haaveilla eväsretkestä sinne koko perheen kera.

      Esitys oli tosiaan ihan omanlaisensa, oli ilo päästä katsomaan sitä.

      Poista
  6. Voih, ja aih! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, kaivoin jo kalenteria esiin. Vaan onkin loppuun myyty, joten tämä jää kokematta. Täytyy siis vain tyytyä laittamaan Jenni Kivelä seurantaan.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Kivelän toimien seuraamista, Minna! Olen nähnyt häneltä toisenkin teoksen Jotakin kuin Grey Gardens ja sekin oli upea kokemus.

      Poista
  7. Kuulostaapa kiinnostavalta! Kauhusta en erityisemmin pidä, mutta jos mukana on psykologiaa tavalla tai toisella, perehdyn asiaan melko todennäköisesti. Itsekin jo harkitsin tämän näkemistä opiskelijabudjetista huolimatta, mutta kuten Minnakin yllä sanoo, se onkin loppuunmyyty. Noh, säästyipähän rahaa johonkin muuhun, jos nyt yritetään katsoa positiivisen kautta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhu ei tosiaan ole minunkaan leipälajini, mutta psykologinen ulottuvuus saa innostumaan. Toivottavasti rahalle löytyy joku mahtava kohde, eiköhän! :)

      Poista
  8. Vau, kuulostaapa huikealta näytelmältä! Itse en ehkä uskaltaisi mennä katsomaan, mutta tämä postaus saa jotenkin toivomaan, että uskaltaisin. Kesäsiirtola miljöönä tällaiselle tarinalle kuulostaa jotenkin aivan ihanan kutkuttavalta, ja tuo kuva näyttää aivan mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anna, ihana kommentti! Esityksen kesäsiirtola oli ihan omanlaisensa, aika karmiva mutta mahtava samaan aikaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...