torstai 10. joulukuuta 2015

Daniel Keyes: Flowers for Algernon


Olin lokakuun alussa katsomassa Kuriton Companyn teosta Algernon, joka on tehty Daniel Keyesin Flowers for Algernon-romaanin (1966) pohjalta. Esitys jäi mieleen ja sen innoittamalla kiinnostuksella lähdin lukemaan myös itse teosta.

Charlie Gordonilla on matala älykkyysosamäärä, mutta silti hänellä on voimakas halu oppia. Charlie valitaan mukaan tieteelliseen kokeeseen, jossa hänen älykkyyttään nostetaan leikkauksen avulla samoin kuten on tehty Algernon-nimiselle valkoiselle hiirelle. Leikkaus onnistuu ja älykkyysosamäärä nousee kohisten, mutta kasvanut tietoisuus ei tuo mukanaan pelkkää onnea. Oppimisen ohella Charlie ymmärtää muista ihmisistä karujakin totuuksia ja hän joutuu painimaan aivan uudenlaisen tunneskaalan kanssa. Tarinaa seurataan Charlien kirjoittamien päiväkirjamaisten edistymisraporttien kautta.

Useampanakin päivänä sai junamatkalla räpsytellä roskia pois silmistä. Keyes kirjoittaa sydämeenkäyvästi. Charlien kirjoitustyylin muuntuminen, mielen avartuminen ja ympäristön reaktiot siihen pitävät otteessaan läpi teoksen. Jatkuvasti sitä huomasi toivovansa että kaikki päättyisi hyvin, mutta Keyes ei päästä lukijaa helpolla. Ei tämä kuitenkaan pelkkää surkeutta ole, sillä mukana on myös lempeää ja mustaakin mustempaa huumoria.

Lyhyesti Flowers for Algernon on yksi koskettavimmista teoksista, joita olen tänä vuonna tai oikeastaan aikoihin lukenut. Vaikuttavuudesta kertoo jälleen se, että teoksesta tuntuu olevan vähän vaikea kirjoittaa. Algernon saa ajattelemaan sitä, kuinka kohtelee toisia ihmisiä, millaisia oletuksia heistä tekee ja toisaalta sitä, miltä mahtaisi tuntua tietoisuuden tietoinen rappeutuminen. Muun muassa. Hieno, koskettava teos.

HelMet-haasteesta kuittaan tällä kohdan kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa. Flowers of Algernon on muun muassa aikanaan kielletty useissa yhdysvaltalaisissa kouluissa esimerkiksi sen sisältämän "ruokottomuuden" vuoksi.

Daniel Keyes: Flowers for Algernon
1966. Gollancz, 2011. 283 s.
Kansi: Bob Hollingsworth

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä koskettava ja ihmeen ajankohtainen romaani, vaikka onkin jo melkoisen vanha.

    VastaaPoista
  2. Hieno kirja kun tämän parikymmentä vuotta sitten luin (pariinkin kertaan), ja varmasti on sitä nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tunnu ajan hammas pahasti tähän iskeneen, hdcanis!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...