torstai 13. kesäkuuta 2013

Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat talon

Mökin seinältä löytyi lukuisia "Linnea 5v"-piirroksia.

Timo Parvelan Maukka ja Väykkä rakentavat talon (Tammi, 2010) toimi leppoisana nukkulukemisena kuten sarjan aikaisemmatkin kirjat. Hieman itsekeskeinen kissa ja uuttera koira puuhailevat jälleen kerran kylässään, saavat aikaan kommelluksia ja muistavat taas kuinka tärkeää on ystävyys.

Tämäpä on harmillinen juttu. Kuinka ihmeessä me pääsemme aloittamaan tarinan, jos kokonainen talo puuttuu heti sen alusta? Ja sen mukana sen asukkaat, Maukka ja Väykkä, parhaimmat ja eripuraisimmat ystävykset mitä maa päällään tuntee.

Maukka ja Väykkä rakentavat talon on sarjan kolmas kirja ja jatkuu suoraan edellisestä osasta Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo. Erinäisten sattumuksien seurauksena kaksikon kaunis taivaansinien talo nököttää mäen puolivälissä eikä sen päällä ja nyt talo olisi tietysti saatava takaisin entiselle paikalleen. Talon siirto on sujunut suhteellisen hyvin niin kauan kuin lunta on riittänyt, sillä asumusta on voitu siirtää suksien avulla.

Nyt kevät ja kesä ovat kuitenkin tulossa ja ongelmat alkavat kasaantua. Ja kun kevään pysäytyskään ei onnistu, on talo tietysti siirrettävä. Eikä sekään ole aivan yksinkertainen juttu, vaikka Väykkä tekisi kuinka hienot laskelmat tahansa. Maukka nimittäin haluaisi tehdä omat lisäyksensä asumukseen, eivätkä nämä laajennukset ole niitä vaatimattomimpia.

- Meillä on siis myös ateljee?
- Totta kai. Se on aivan runoiluhuoneen ja haaveiluhuoneen välissä.
- Luonnollisesti, Väykkä nyökkäsi, - mutta mitä eroa on runoilu- ja haaveiluhuoneilla?
- Se nyt on aivan selvä asia. Toisessa haaveillaan isojen ikkunoiden ääressä ja toisessa ne haaveet kirjoitetaan runoiksi.
- Mutta entäs se torni? Eikös sielläkin haaveilla?
- Nii-in, mutta aivan eri tavalla. Tornissa haaveillaan pitkänmatkan haaveita ja haaveiluhuoneessa lähihaaveita, Maukka selitti kärsivällisesti ja samalla tyytyväisenä siihen, että sillä oli vastaus kaikkeen. Kukaan ei voisi sanoa, että se oli ryhtynyt suunnitelmaansa hätiköiden.

Parvelan teksti on jälleen miellyttävää luettavaa ja kaverusten kommelluksista lukee ilokseen. Maukka on edelleen yhtä taiteilijasieluinen ja hieman ajattelematon, mutta silti rakastettava ja Väykkä uuttera, sitkeä ja toisinaan ehkä hieman ylimielinen vaikka pitääkin ystävästänsä kovasti. Myös Virpi Talvitien kuvitus jaksaa ilahduttaa, tällaisia painokuvia laittaisin mieluusti vaikka seinälle.

Kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta tämä opus ei noussut Maukka ja Väykkä -suosikkieni joukkoon. Tarina on hyvä, mutta jossain vaiheessa lautojen raijaus hieman puudutti ja kyläläisten osuus jäi kirjassa jotenkin ohueksi. Toimi kuitenkin hyvänä iltalukemisena väsyneelle päälle ja kirjan suljettua jäi hyvä mieli.

Timo Parvela: Maukka ja Väykkä rakentavat talon
Tammi, 2010. 109 s.
Kansi ja kuvitus: Virpi Talvitie

2 kommenttia:

  1. Hitsinvitsit, meiltä on jäänyt lumipallo välistä! Rakentaa talossa oli kyllä tosi ihana juhannuskuvaus - vai muistankohan nyt ihan väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Taika, juhannus tässä on hauska! Suosittelen Lumipallon jättämistä lähemmäs jouluun jos se vain on mahdollista. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...