tiistai 2. huhtikuuta 2013

Heikki Hietala: Tulagi Hotel


Maaliskuun räntäajan alkaessa sitä alkaa jo kovasti kaivata kesää, aurinkoa ja vehreyttä. Siinä mielessä Heikki Hietalan Tulagi Hotel (Fingerpress, 2012) oli varsin ässä valinta. Opus nimittäin kuljettaa lukijan Tyynen valtameren saarille, jossa pääsee haistelemaan meri-ilmaa ja katselemaan auringonnousua lentokoneen ohjaamosta.

"I was his wingman when he dies. It was an even day. On an odd day he'd have been on my wing. It's a long story, really." Jack looked over Kay's shoulder into the bay, where his OS2U Kingfisher floatplane was moored, aligning itself with the light wind.

Tulagi Hotel on kannen kuvauksen mukaan toisen maailmansodan aikaan sijoittuva romanssi. Kuvaus on hieman hämäävä, sillä itse sotaa käsitellään lähinnä takaumina ja romanssikin on mielestäni sivujuonne Jackin kasvutarinan rinnalla. Jack on sodasta selvinnyt lentäjä-ässä, joka ei toiminnan loputtua kokenut paluuta perheen farmille vaihtoehdoksi vaan hankki itselleen vanhan plantaasin Salomonsaarilta ja perusti sinne hotellin. Rauhallinen elo paratiisimaisella saarella kuitenkin keskeytyy kun paikalle saapuu Kay, Jackin taisteluparin Donin heila, joka haluaa kuulla miehensä viimeisistä hetkistä. Kohtaaminen tuo molempien elämään turbulenssia, josta ei ole paluuta entiseen aivan pienillä korjausliikkeillä.

Hietalan kirjoittama tarina muistuttaa minua Hollywood-elokuvista. Jackin tarina etenee kuin suurelle yleisölle kirjoitettu filmi tunteisiinkäyvine kohtauksineen höystettynä sopivalla määrällä toimintaa. Oli itse asiassa todella mukavaa lukea kirjaa, joka vei mukanaan samalla tavalla kuin elokuva. Tulagi Hotelia on helppo kuvailla visuaalisesti kauniiksi kirjaksi, sillä se piirtää lukijan eteen näkymiä niin maaseudulta kuin Salomon saariltakin. Tarina myös etenee ikään kuin kohtauksittain käyttäen tehostekeinoina esimerkiksi takaumia ja vaihtuvaa kertojaa. Vaikka Tulagi Hotelia ehkä hieman vaivaa tietty kliseisyyden leima, ei se tuntunut minusta pahalta. Joskus vain on mukavaa lukea teosta, jossa tapahtuu hyviä asioita ja niitä asioita käsitellään sopivan suurella kerronnalla.

(Minulla on nyt myös suunnaton tarve katsoa taas pitkästä aikaa Top Gun!)

Kay marveled at the sea - a hue which she had never seen before, with the shadows of clouds specking the glimmering deep blue water, its color gradually blending into the white sand beaches on the rims of the islands. She felt close to something for which she had no words as yet, but which she was sure would reveal itself at a later time.

Teos on jännästi kirjoitettu suoraan englanniksi, mikä tosin voi toimia tämän kirjan kohdalla eduksikin. Suomalaisuudesta kirjassa muistuttavat viittaukset esimerkiksi Sibeliukseen ja muutenkin Pohjoismaihin. Viittaukset pomppasivat minulle tekstistä jotenkin silmäänpistävinä kumarruksina kotimaata kohti, mutta ei-suomalaiselle lukijalle ne tuskin nousevat niin vahvoina esiin.

Tulagi Hotel oli minulle positiivinen yllätys ja miellyttävä lukukokemus. Se oli myös ensimmäinen iPadin kautta lukemani e-kirja ja vahvisti samalla tunnetta siitä, että ei tuo laitteelta lukeminen suinkaan ole mahdotonta.

Teoksen ovat lukeneet myös mm. Norkku (joka suosittelee tätä erityisesti ilmailusta kiinnostuneille) ja Tii (joka ei tullut toimeen teoksen päähenkilön kanssa).

Kirja saatu luettavaksi kirjailijalta itseltään, kiitos.

Heikki Hietala: Tulagi Hotel
Fingerpress, 2012. / Kindle-edition 366 s.

9 kommenttia:

  1. No mutta olipa mukava lukea että kirja miellytti! Se on tyyliltään vanhanaikainen opus, jonka on tarkoitus saada aikaan lämpimiä tuntemuksia ja siinä näköjään onnistuttiin.

    Kiitokset lukijalle,

    Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Kirjaa saa edelleen arviokappaleiksi, jos joku blogisi lukija on kiinnostunut.

      Poista
    2. Kiitoksia, Heikki! Kirjasi osui minulla mainioon lukuväliin ja luin sitä oikein mielelläni.

      Poista
  2. Hei taas :)

    halusin vielä kertoa että Sitruuna Kustannus julkaisee Tulagi Hotelin suomeksi elokuussa 2014.

    Bloggareiden kannanotoilla oli mielestäni vaikutusta siihen, että kustantaja otti kirjan, joten kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota kuulla, Heikki! Toivottavasti kirja löytää paljon uusia lukijoita!

      Poista
  3. Hei, sain työn kautta tämän kirjan suomennoksen luettavaksi. Samaa mieltä elokuvamaisuudesta. Ehkä se tekee tarinaan ja kerrontaan myös tiettyä kliseisyyttä. Itse en ole ilmailusta niin kiinnostunut ja tämä ei ollut selkeästi sotaromaanikaan ja romantiikkakin oli vain sivujuoni. Rehellisesti sanoen olin jo lopettamassa lukemista kun päätin selata vielä kirjan loppuun ja loppu naulitsi. Viimeisistä käänteistä tykkäsin tosi paljon ja siihen oli sisällytetty hienoja ajatuksia. Enempää en spoilaa. Jos tykkää elokuvamaisista tarinoista ja lentokoneista niin suosittelen. Kiitos kirjoittajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että loppu vei sitten mennessään! Lentämisestä kiinnostuneille kirja voisi kyllä sopiakin, jollain tavalla kirja tippuu genrerajojen väliin, mutta en pidä sitä välttämättä huonona asiana laisinkaan.

      Poista
  4. Heissan,

    olipa kiva lukaista tuo Anonyymin kommentti :) loppu on nimittäin kirjoitettu neljään kertaan ja onneksi viimeinen toimi.

    Kerrin lisää kirjasta Kirjamessuilla, esiintymisten aikataulu on osoitteessa https://www.facebook.com/kirjailijaheikkihietala

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...