Kuva : Minka Heino / KokoTeatteri
KokoTeatterissa sai perjantaina 5.4. ensi-iltansa Miss Barbara - ihmiskauppamusikaali. Teoksen ovat käsikirjoittaneet Maria Oiva ja Anna Veijalainen, ohjauksen on tehnyt Oiva ja lavalla Miss Barbarana häärii itse Veijalainen seuranaan Timo Hirvosesta, Jussi Lehtosesta ja Arttu Takalosta muodostuva jazztrio. Esityksen sivuilla luvataan, että Miss Barbara on aivan erilainen kuin yksikään aiemmin kokemasi.
Väite pitää kutinsa, sillä perinteisissä musikaalitunnelmissa tässä ei liikuta. Aloitankin siis kirjoittamisen siitä helpoimmasta osasta toteamalla, että musiikki oli mainiota. Jazztrio pistää parastaan sekä sävellystä seuraten että improvisoiden. Soittimet vaihtelevat kitaroista bassoihin, erilaisiin kosketinsoittimiin ja perkussioihin sekä vibrafoniin, joka on ehdottomasti oma suosikkini. Trio ei tyydy myöskään olemaan vain taustalla, vaan osallistuu myös omalta osaltaan esityksen kulkuun.
Sitten siirtyminen siihen hankalampaan asiaan eli itse esitykseen. Miss Barbara oli erilainen, mutta myös varsin haastava esitys. Tai ehkä paremminkin kunnianhimoinen. En ole täysin varma, sainko esityksestä kiinni sen mitä ajateltiin, mutta jotain sain. Miss Barbara louhii uraania, kauppaa marjanpoimijoita ja myy tietoturvaratkaisuja pihistettyään ensin kaikki henkilötiedot. Ketään ei säälitä ja mukana roikkuvat seitsemän kääpiötä, jotka ovat jonkinlaiset alamaailman versiot satuvastineistaan. Barbara kätyreineen eivät siis ole mitään kovin mukavaa porukkaa, vaan he hyödyntävät kaiken minkä käsiinsä saavat ja kannustavat muitakin tuhlaamaan.
Pohdimme esityksen tematiikkaa paljon ja tulimme tahollamme siihen tulokseen, että Miss Barbara on se pahuus joka maailmassa tai ihmisissä on. Pahuus, joka kasvaa pahuudella, kasvattaa koko ajan itse itseään. Pahuus, jonka kelkkaan on helppo liittyä koska se on vain niin paljon helpompaa kuin hyvän tekeminen. Vastavoimana Miss Barbaralle näimme esityksessä vilahtelevan Marjatan, puolukasta raskaaksi tulleen, joka vaikutti jotenkin hilpeämmältä hahmolta ja jota Miss Barbara kovasti jahtasi.
Asia, jota myös mietimme paljon kotimatkalla oli esityksen kielenkäyttö. Barbara oli varsin rääväsuinen hahmo, hänen kääpiönsä vielä enemmän ja paikoitellen kielen alatyylisyys särisi korvaan liikaakin. Itse en lähtökohtaisesti vastusta voimasanojen käyttelyä lavalla ja toisinaan niillä on paikkansakin. Mies pohdiskeli, että tässä esityksessä se häiritsi ehkä siksi, että se jollain tavalla alensi Barbaran arvovaltaa. Nainen kun on harvinaisen vaikutusvaltainen ja osaava, joten hänen ei ehkä tarvitsisi taantua sellaiseen kielenkäyttöön. Tietyissä kohtauksissa, esimerkiksi lapsityövoiman saapuessa pistoolin kanssa, kovasanaiset repliikit taas toimivat tehostekeinoina mainiosti.
Tai sitten syvempään ymmärrykseen olisi tarvinnut sen 12 cl (kuohu)viiniä, mikä ei välttämättä ole yhtään pöllömpi idea.
KokoTeatterin Miss Barbara ei tarjoa ehkä sitä helpointa teatterielämystä, mutta kiinnostava se on. Etenkin toisella puoliajalla, kun seikkaillaan muun muassa internetin ihmemaailmassa, esittelee esitys pureskelua vaativaa tavaraa. Ja kuten jo mainitsin on esityksen musiikki ja värikäs tunnelma jo itsessään vinkeä kokemus.
Esitystietoja ja -aikoja löydätte täältä.
Kiitokset KokoTeatterille kutsusta ensi-iltaan.
Tästä esityksestä oli Turun Sanomissa tänään ( 13.4.)arvio. Esitystä pidettiin "suttuisena" tekstin osalta, liikaa tavaraa eikä mihinkään keskitytty, ja tuota bändin työskentelyä kiitettiin. Mainittiin myös, että katsoja joko ihastuu tai "vihastuu" Veijalaiseen ja se määrittää kuinka esityksen kokee. Kuulosti mielenkiintoiselta persoonalta tuo Anna, joten eksyin tällekin blogille.
VastaaPoistaTP
Kiitos kommentistasi TP! Totta varmaan on, että Veijalainen ei ehkä ole se helpoin lavapersoona. Itsekin olin esityksen jälkeen hieman hämmentynyt, mutta ehkä pidin enemmän kuin Turun Sanomien arvioitsija (löysin jutun netistä). Asiaa Miss Barbarassa oli ehdottomasti paljon ja ehkä jäsennystä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä tästä on jäänyt myös paljon jonnekin alitajuntaan kytemään.
PoistaKävin eilen katsomassa Miss Barbaran ja törmäsin sen jälkeen myös tuohon Turun Sanomien kritiikkiin. Jäin miettimään, että eikö monologeissa (ja muutenkin) ole aina kyse esiintyjän karismasta/persoonasta? Toisista pitää ja toisista ei. Usein pitämiseen ei liity mitään sen kummempia järkiperäisyyksiäkään.
VastaaPoistaTS:n kritiikistä jäin myös miettimään, että ketä palvelee ennakkoasenteellinen kriitikko. Selväksi tuli, ettei kriitikko pidä Veijalaisesta, mikä on tietysti täysin ok, mutta kulttuuritoimituksesta olisi luullut löytyvän joku toinenkin arviotsija. Näin lukijalle olisi voinut tulla toisenlainen mielikuva tuosta esityksestä, joka ehdottomasti nojaa Veijalaisen karismaan. Mutta tavallaan; mihin muuhunkaan se voisi nojata, kun kyseessä on periaatteessa yhden näyttelijän show? Persoonaton näyttelijä olisi tehnyt tästä näytelmästä yhdentekevän.
Komppaan sekä TS:n arvioitsijaa että sinua siinä, että materiaalia oli varsin paljon. Osa meni täysin ohi, kaikkea ei pystynyt ottamaan vastaan. Kuitenkin väitän, että vähemmällä materiaalin määrällä tätä olisi voinut pitää liian kapeana tuotoksena. Eli tyylilajiin minusta tuo yltäkylläisyys sopi.
Kiitos pitkästä kommentista HeidiBee!
PoistaEnnakkoasenteellinen kritiikki on harmillista, siitä kun ei sitten oikein kukaan saa mitään irti. Minä en ihastunut esityksen kaikkiin osa-alueisiin, mutta näin jälkipeleissä pidän esitystä kuitenkin kiinnostavana ja visuaalisesti huikeana. Ja nostan hattua Veijalaiselle siitä, kuinka hän vetää show'n läpi.
Ja ihan totta tuo kommenttisi, esitys olisi voinut olla aikamoisen valju jos oltaisiin rajattu liikaa. Tyylilajiin sopii ehdottomasti runsaus ja uhkeus. Kiitos!
En minäkään sitä varauksetta rakastanut, mutta pidän siitä, että tämän tyylisiä esityksiä uskalletaan tehdä. Runsauden ja monipolvisuuden ja miellyttämättömyydenkin uhalla ;). Tämä ei varmasti ole "koko kansa teatteria" eikä täydellinen, mutta kiinnostava osittain juuri siksi.
PoistaTotta HeidiBee, kyllä tällaisia on ehdottomasti oltava! Tylsäähän se olisi, jos kaikki teatteri olisi sitä samaa ja valmiiksi pureskeltua. :)
Poista