Tuomas Peurakoski Ensemble Lavaklubilla

Laitettakoon vielä eilisen huiman upean keikan kunniaksi kuvia ihanista pojista! Levyn arvontaan voi tosiaan osallistua täällä, suosittelen testaamaan.

 Antti soittaa kitaraa.

 Kanttori Aspelin ja hänen urkunsa.

Rummuissa Tapani.

 Teemu soittaa bassoa.

 Tuomas laulaa Toivoa.

Tuomas ja Teemu.

Solistin takataskussa innokkaan bändärin viskaamat alushousut - Amerikan malliin. 

Eli käykäähän kanssablogaajat kuuntelemassa poikien hienoa levyä http://tuomaspeurakoski.com ja osallistukaa siihen arvontaan! Ihanaa viikonloppua!

Suuri levyarvonta - jaossa uunituore Tuomas Peurakoski Ensemblen pitkäsoitto

Nimittäin mieheni luotsaaman bändin Tuomas Peurakoski Ensemblen ensimmäinen pitkäsoitto! Levy julkaistiin nettiversiona tänään, ja itse painotuotteet saapuvat viikon parin päästä.

Tätä päivää on odotettu maaliskuusta asti ja aikatauluja sumplittu studiosessioiden mukaan joten kai tässä voisi sanoa, että oli jo aikakin. Illalla on levynjulkkarikeikka Kansallisteatterin Lavaklubilla, ja sinne täytyy tietysti reippaana bändärinä saapua paikalle.

Tuomas Peurakoski Ensemblen kappaleita on luonnehdittu tarinoiksi, jotka ovat kuin pieniä elokuvia. Musiikillisesti levyllä päästään kuulemaan jatsahtavia sointuja 60-luvun tyyliin, hienoja kitarasooloja, huikeita urkupätkiä, irlantilaisvaikutteita (hoi te saarivaltiofanit!) ja kaiken kaikkiaan hyvää soittoa. Koska kappaleet ovat tarinallisia, voisi näillä biiseillä vaikka välillä korvata iltalenkin ajaksi sen äänikirjan ja antaa musiikin viedä.

Tuomaksen lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi Antti Kotinurmi, urkuri ja moogtaituri Mikko Aspelin, basisti Teemu Vainio ja rumpali Tapani Landén, jotka ovat myös olleet kaikki mukana sovittamassa levyn kappaleita.

Bändin hengentuotetta voi ihan maksutta käydä kuuntelemassa osoitteessa http://www.tuomaspeurakoski.com ja levyn voi ostaa equaldreams-nettikaupasta. Nyt levyn digitaalisessa muodossa ostaneille on myös mahdollisuus saada se myöhemmin postiin samalla maksulla.

Mutta nyt siihen arvonta-asiaan, jonka takia te tietysti kaikki tänne tulitte. ;)

Tuomas lupasi, että saan arpoa blogissani KOLME kappaletta tätä vasta valmistunutta levyä. Koska fyysiset kappaleet saapunevat parin viikon päästä, suoritetaan arvonta sunnuntaina 28.8. Osallistumisaikaa on siis lauantaihin 27.8. asti.


Arvontaan voi osallistua käymällä kurkkaamassa bändin kotisivuja ja kertomalla, mikä biisi miellytti korvaa eniten tahi miettimällä, mikä biisi vaikka ihan vaan nimen perusteella voisi olla oma suosikki.

Toisen arvan saa mainostamalla arvontaa.

Onnea arvontaan ja mukavia kuunteluhetkiä!

Bill Bryson: A Short History of Nearly Everything (suom. Lyhyt historia lähes kaikesta)

Sivupalkkini kyselyssä toivottiin tietokirjoja, joten tässä yksi hieman poikkeuksellinen sellainen. Bill Brysonin A Short History of Nearly Everything (Doubleday, 2003) eksyi käsiini noin vuosi sitten kun ystäväni tuuppasi sen käsiini ja totesi että tässä on hyvä kirja. Vaikka laina-aika nyt siis huomattavasti venyikin, olen tyytyväinen että sain viimein tutustuttua Brysonin hienoon teokseen.

The idea was to see if it isn't possible to understand and appreciate - marvel at, enjoy even - the wonder and accomplishments of science at a level that isn't too technical or demanding, but isn't entirely superficial either.

Bill Bryson ei ole luonnontieteilijä, vaan yhdysvaltalainen kirjailija joka on tämän lisäksi kirjoittanut matkakirjoja sekä opuksia englannin kielestä. Eräänä päivänä Bryson tajusi lentomatkalla, että hän ei tiennyt juuri mitään omasta planeetastamme. Niinpä hän käytti kolme vuotta lukien tieteellisiä teoksia ja artikkeleita sekä haastatellen erinäisiä tieteilijöitä tuottaaksen A Short History of Nearly Everythingin. Mainittakoon muuten jo tässä vaiheessa, että teos on suomennettu nimellä Lyhyt historia lähes kaikesta (WSOY, 2005).

A Short History of Nearly Everything on kattava luonnontieteiden historian perusteos. Kirja on jaettu kuuteen osaan, jotka käsittelevät mm. maapallon alkutaivalta, fysiikan kultakautta keksintöineen ja elämän kehitystä. Sivuja asioiden käsittelyyn on varattu 574, jonka lisäksi lopussa on lista kirjassa käytetyistä lainauksista viitteineen sekä lähdeluettelo. Näppärä on myös hakemisto, jonka avulla on helppo palata jo lukemaansa ilman turhaa pläräämistä jos jokin aikaisemmin mainittu juttu ei seuraavassa luvussa enää muistukaan mieleen.

Mikä tekee tästä kirjasta niin hyvän on Brysonin tyyli. Faktoja ei käsitellä oppikirjamaisesti, vaan niihin päädytään yleensä vasta kiinnostavien henkilöhistorioiden tai tapahtumakuvausten kautta eli toisin sanoen käytetään opetuksen termein historiallista tai konseptuaalista lähestymistapaa.

Genes are nothing more (nor less) than instructions to make proteins. --- In this sense, they are rather like the keys of a piano, each playing a single note and nothing else, which is obviously a trifle monotonous. But combine the genes, as you would combine piano keys, and you can create chords and melodies of infinite variety. Put all these genes together and you have (to continue the metaphor) the great symphony of existence known as the human genome.

Bryson jaksaa selittää asiat halki ja ymmärrettävästi käyttäen oivaltavia analogioita (kuten yllä). Mielestäni kirjan perimmäinen tarkoitus ei silti suinkana ole opettaa lukijalle liutaa tärkeitä lukuja tai kaavoja, vaan tuoda ymmärrystä siihen miten tiede toimii ja miten olemme päätyneet niihin tietoihin ja teorioihin mitä meillä tällä hetkellä on maapallosta ja sen toiminnasta.

Sen sijaan olin ilahtunut siitä monipuolisesta kuvasta, joka luonnontieteistä annettiin ja luonnontieteiden luonteen esilletuomisesta, mikä usein kouluopetuksessa unohdetaan (vaikka sitä ollaan nyt ilmeisesti yrittämässä saada opetussuunnitelmaan enemmän). Bryson esittelee tieteellisen tutkimuksen kaikessa komeudessaan; on yritystä ja erehdystä, järkyttäviä virheitä, upeita oivalluksia ja ennen kaikkea erittäin paljon epävarmuutta. Suurin osa kaikesta siitä tiedosta, mitä meillä maapallosta on, ei ole läheskään varmaa ja tieto muuttuu jatkuvasti. Oli hämmentävää huomata, että moni sellainen asia jota itse pitää itsestäänselvyytenä on oivallettu vasta 80- tai 90-luvulla.

Riemukkainta tässä opuksessa ainakin minulle oli tieteen alkuaikojen taival. Tarinat epäonnistuneista tutkimusretkistä ja hämmentävistä päätelmistä aiheuttivat minussa samanaikaisesti myötätuntoa ja huvittuneisuutta. Suosikkini oli ehkä ranskalainen tiedemies Guillaume le Gentil, joka vuonna 1761 päätti matkustaa Intiaan mittaamaan Venuksen ohitusta Maan ja Auringon välissä, tapahtuma jota päästään todistamaan noin kahdensadan vuoden välein. Le Gentilin mittaukset kuitenkin epäonnistuivat, sillä hän oli ohituksen aikaa edelleen laivassa, josta mittauksia ei voi tehdä. Koska ohitukset tulevat aina pareittain, Le Gentil käytti väliin jäävät kahdeksan vuotta rakentaakseen mahdollisimman hyvät mittalaitteet ja.. aurinko meni pilveen. Pettynyt Le Gentil päätti palata Ranskaan, sairastui matkalla punatautiin, päätyi hurrikaanin kynsiin ja kotiin päästyään sai huomata sukulaisten julistaneen hänet kuolleeksi ja myyneen kaiken omaisuuden.

Tylsin osio minulle sen sijaan lieni ihmisen historiaa käsittelevät luvut, mutta se johtuu pääosin siitä että näitä asioita hiulattiin varsin yksityiskohtaisesti viime syksyn Evoluutio ja systematiikka-luentosarjassa yliopistolla.

Informatiivisuuden lisäksi A Short History of Nearly Everything on hieman huolestuttava kirja. Elämme tällä hetkellä harvinaisen epävakaalla planeetalla. Esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa sijaitsee harvinainen supertulivuori, joka purkautuessaan peittäisi tuhkalla noin 19 osavaltiota. Yellowstonen tulivuoren purkautumisväliksi on arvioitu noin 600 000 vuotta. Edellisestä purkauksesta on kulunut 630 000 vuotta. Ja tämä oli vain yksi esimerkki niistä kulmia kurtistavista asioista. Ups.

The universe is an amazingly fickle and eventful place and our existence within it is a wonder. If a long and unimaginably complex sequence of events stretching back 4,6 billion years or so hadn't played out in a particular manner at a particulat times- if, to take just one obvious instance, the dinosaurs hadn't been wiped out by a meteor when they were - you might well be a few centimetres long, with whiskers and a tail, and reading this is a burrow.

Yleispätevänä luonnontieteiden tietoteoksena A Short History of Nearly Everything ansaitsee saamansa kehut. Se on kirjoitettu kansantajuisesti, mutta ei kuitenkaan liian yksinkertaisesti. Brysonin leppoisa tyyli puree ainakin minuun, ja kirjan anekdootit ovat kiinnostavia. Jos minulla tulee koskaan olemaan minkäänlaista vaikutusvaltaa omiin oppilaisiini, tyrkkään heille tämän luettavaksi. Vaikka he eivät koskaan lukisi mitään luonnontiedettä pitkän kaavan mukaan, Brysonin teos antaisi vähintään yleispätevän kuvan siitä miten meidän maapallomme toimii. Toisin sanoen, suosittelen lämpimästi.

(ps. pahoittelen luvattoman pitkää tekstiä, kiitos jos jaksoit lukea!)

Kuva: 20th Century Fox

Loppukevennykseksi tähän vielä kuva dodoista, jotka esiintyvät elokuvassa Ice Age. Dodoparat, nuo kyyhkysten suvun tiettävästi suurimmat jäsenet, kohtasivat kohtalonsa 1600-luvun lopulla kun ilmeisesti tylsistyneet merimiehet tappoivat Mauritiuksella nuo hupsut pelottomat linnut. Maailmassa ei muuten ole olemassa edes yhtään aitoa kokonaista täytettyä dodoa, sillä vuonna 1975 Ashmoleanin museon johtaja päätti heitättää ainoan olemassa olevan täytetyn dodon kokkoon sillä se oli niin tunkkainen. Että se dodoista. Mutta suloisia ne ovat silti.

Corto Maltesea sarjakuvana ja lavalla

Viime keväänä innostuin Corto Maltesesta, tuosta laivattomasta merimiehestä, kun Q-teatteri teki hänen seikkailuistaan teatteriesityksen. En ehtinyt lukea yhtäkään sarjakuvaa etukäteen, mutta nyt luin.

Minulla on ollut varmaan kolme kuukautta lainassa kuusi Corto-albumia, mutta tähän mennessä olen saanut luettua niistä vain kaksi; Corto Maltese - Kertomus Venetsiasta (sirat al bunduqiyyah) (Jalava, 1997, väritetty painos, alunperin 1994 nimellä Corto Maltse Venetsiassa; Favola di Venezia 1976) sekä Corto Maltese Siperiassa (Jalava, 1984; Corte sconta detta arcana 1974). Yhteensä Cortoja on julkaistu 25 albumia, joista kaikki on ansiokkaasti suomennettu ja osa on julkaistu hienoina värillisinä painoksina kuten tämä Kertomuksia Venetsiasta.

Corto Maltese määritellään aikuisille suunnatuksi seikkailulliseksi mutta vakavaksi taidesarjakuvaksi, ainakin Wikipedian mukaan, ja voin allekirjoittaa tämän määritelmän mielelläni. Prattin sarjakuvissa puhutaan paljon ja sivutaan monia historiallisia tapahtumia. Tarina kulkee vähintään yhtä paljon sanojen kuin kuvienkin avulla. Huumori, silloin kun sitä on, on hyvin kuivaa. Näiden seikkojen vuoksi Corto Maltesejen lukeminen vaatii, ainakin minulta, tiettyä keskittymistä sillä muuten moni juttu saattaa mennä ohitse.

Kertomuksia Venetsiasta-albumissa Corto on jälleen kerran palannut Venetsiaan. Tällä kertaa hän etsii kauan kadoksissa ollutta smaragdia, Salomon avainta. Tarina nivoutuu yhteen vapaamuurareiden kokouksiin, salaperäisiin naisiin ja Venetsian magiaa kuhiseviin portaikkoihin ja kadunkulmiin.

Corto Maltese on salaperäinen romantikko, jonka kädessä ei ole elämänviivaa. Omaa tietään kulkeva mies pitää kissoista ja savukkeista sekä, tietysti, naisista. Corto on syntynyt ja kasvanut Maltalla, mutta elämänsä aikana hän ei viivy samassa paikassa pitkiä aikoja. Pitkä mies pukeutuu aina tyylikkäästi, ja korvassaan hänellä on kultainen rengas. Salaperäiset miehet ovat kirjallisuudessa minun makuuni, joten luonnollisesti olen kovin viehättynyt mystisestä merimiehestä.

Prattin piirrosjälki on äärimmäisen viehättävää. Venetsia on lumoavan kaunis kanaaleineen ja kivirakennuksineen, ja Corto komea kuten aina. Väritetyn painoksen kauneus on omaa luokkaansa verrattuna mustavalkoisiin sarjakuviin. Ihailin myös kirjan esipuheen kuvituksena olleita Prattin upeita mm. vesiväreillä maalattuja luonnoksia. Esipuheessa Pratt kertoo, kuinka hän itse kuuli mystisestä Salomon avaimesta ja Venetsian salaisista pihoista. Lisäksi ennen tarinaa on suomentajan, Heikki Kaukorannan, selvitys vapaamuurariudesta joka pohjustaa tarinan historiaa hyvin.

Hugo Prattin taituruutta. 

Entäs se Q-teatterin esitys sitten, Corto Maltesen seikkailut? Se oli upea, ja nyt voin myös sanoa että hyvin sarjakuvien tyylinen. Esitys perustui viiteen albumiin, Corto Maltese Samarkandissa, Corto Maltese Siperiassa, Itäisen ikkunan enkeli, Corto Maltese Venetsiassa, Corto Maltese - nuoruus ja Kauriin merkin alla. Näistä olen tosiaan nytkin lukenut vasta tuon Siperian seikkailun, mutta tunnistin albumista kyllä välittömästi esityksessä käytetyt kohtaukset ja hahmot.

Corto Maltese ja Rasputin. Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri

Tommi Korpela, yksi suomalaisia suosikkimiesnäyttelijöitäni heti Martti Suosalon jälkeen, oli loistava Corto; vähäeleinen, tarpeeksi pitkä, tupakka jatkuvasti suupielessä. Show'n varasti mielestäni kuitenkin Jani Volanen, joka esitti hullunkiilto silmissään äkkipikaista ja omalaatuista Rasputinia. Toisaalta Volasen oli myös mahdollista revitellä roolissaan enemmän. Eivätkä muutkaan näyttelijät olleet missään nimessä huonoja. Kreeta Salminen (jonka alunperin piti esittää Ronjaa Ryhmäteatterin Ronja, ryövärityttäressä) esitti muiden rooliensa ohella tappavaa ja kaunista Venexiana Stevensonia. Taisto Oksanen teki useammankin huikean roolin eikä tule unohtaa myöskään Pirjo Lonkaa ja Janne Hyytiäistä, jotka omalla ammattitaidollaan toivat paljon lisää hienoon esitykseen.

Q-teatteri oli näyttelijävalintojen ohella onnistunut myös lavastuksessa, sillä lava näytti olevan jaettu ikään kuin sarjakuvaruutuihin valkoisten pylväiden avulla. Rekvisiittaa oli hyvin minimaalisesti, mitä minä aina arvostan kovasti. Upeaa näytelmässä oli myös sen liikkuminen; katsomon keskellä oli käytävä, jossa näyttelijät myös kulkivat. Onneksi eräs tuttu neuvoi meille täydelliset paikat ja pääsimme todistamaan melkein liiankin läheltä Corto Maltesen konekiväärinkäyttötaitoja.

Kuva: Patrik Pesonius

Harmi kyllä Q-teatterin viimeiset esitykset tästä näytelmästä olivat jo toukokuussa. Esitykset olivat muistaakseni lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä, ja minäkin sain liput puolivahingossa. Minun piti kirjoittaa tästä jo silloin, mutta halusin verrata esitystä myös sarjakuviin.

Mitä tästä sitten jäi käteen? Ainakin haluan lukea lisää Corto Malteseja ja selvittää, missä kaikkialla tämä komea merikapteeni on seikkaillut. Lisäksi tulen tarkkailemaan Q-teatterin ohjelmistoa enemmän, sillä noin laadukasta teatteria menee aina mielellään katsomaan.

Lavalta: August Rock XII

Eilen eli lauantaina 6.8. koin ainoat tämän kesän festarini, nimittäin August Rockin Kuohijoella, Lammilla. August Rock järjestettiin tänä vuonna jo kahdettatoista kertaa, ja tarkoituksena on esitellä erilaisia bändejä ja viettää hieno ilta Aslak & The Eskimos-klubilla.

Mikä tekee August Rockista niin hienon tapahtuman on se, että kaikki tulot menevät lyhentämättöminä TAYS:in lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Palkkaa eivät saa siis järjestäjät eivätkä bändit, vaan kaikki menee suoraan hyväntekeväisyyteen. Lippu maksoi 10 euroa ja sen maksoi mielellään. Tapahtuma oli kaiken lisäksi ikärajaton.

August Rockissa esiintyi tänä vuonna kaksi bändiä, joissa oli hyviä ystäviä ja tuttuja. Suhteellisen tuore folkrock-bändi Skip Zone esitti August Rockissa debyyttikeikkansa ja se oli aivan loistava. Herkkää, haurasta ja kaunista. Mieleen tuli vähän ihanan Once-elokuvan Glen Hansard ja Marketa Irglova.


Bändi alkaa syksyllä äänittelemään levyä, joka julkaistaneen ensi keväänä. Lupaan uutisoida siitä sittne, koska kyseessä on levy joka kannattaa hankkia, minä ainakin aion. Biisit yhtyeelle tekee tällä hetkellä sen perustaja Pyry Suomala.

Skip Zone.

Skippareitten jälkeen esiintyi kihlattuni luotsaama bändi, Tuomas Peurakoski Ensemble, joilta tulee debyyttilevy ensi viikolla. Täysin puolueettomasti voin sanoa, että August Rockissa nähtiin paras keikka TPE:lta, jota minä olen ollut katsomassa. Ensi viikolla kaksi keikkaa (tiistaina Libértessä ja perjantaina ihanalla Kansallisteatterin Lavaklubilla), niitä odotellen..

Tuomas Peurakoski Ensemble.

Nyt meikäläistä huudellaan jo sohvalle katselemaan elokuvaa ennen nukkumaanmenoa joten hyvää yötä ja ihanaa alkavaa elokuista viikkoa!

ps. Ja vielä Pamela Des Barresin hengessä on sanottava, että kyllä se vaan on kiva lähteä solistin kanssa kotiin. Ei sille voi mitään.