Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. maaliskuuta 2019

#tuntematonlukee eli kuinka bongata muiden lukemia kirjoja julkisilla paikoilla

Kirjabongaajan maaninen katse.

Tänään järjestetään ensimmäistä kertaa Kirjaston päivä ja sitä myöten Helmet-kirjastot haastavat ihmisiä lukemaan kirjoja näkyvästi julkisella paikalla. Haaste liittyy tämänvuotisen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26. kirja, jota tuntematon lukee. Itse aloin kerätä tammikuussa Twitteriin omia julkilukuhavaintojani #tuntematonlukee-tunnisteella ja jaan nyt parhaat vinkkini kirjojen bongaukseen, sillä muiden kirjojen vakoilu on mahtavaa. Nämä vinkit soveltuvat erityisesti julkisissa kulkuvälineissä tapahtuvaan bongaukseen.

1. Kysy, mitä toinen lukee. Rohkeimmat kirjabongaajat voivat avata suunsa ja kysyä, mitä toinen mahtaa olla lukemassa. Itse ainakin vastaan kysymykseen mielelläni, jos sellainen tulee. Saatuasi vastauksen kiitä ja anna henkilön jatkaa lukemista rauhassa.

Itse kuitenkin kuvittelen, että häiritsen muita lukijoita vähemmän, jos yritän selvittää kirjan muilla tavoin. Todennäköisesti aiheutan toimillani hämmennystä, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole siirtynyt julkisissa kulkuvälineissä minusta kauemmaksi istumaan tai valittanut paikallislehdessä hullusta kirjastalkkerista. Jos siis olet valmis laittamaan salapoliisinkykysi testiin ja mahdollisesti harjoittamaan hieman akrobatiaa, ovat seuraavat vinkit sinua varten.

2. Ennakoi. Jos olet nousemassa junaan tai bussiin, pyri kartoittamaan mahdollinen kirjasaalis pikaisella silmäyksellä ja liiku sutjakasti bongauskohteen lähettyville. Jos olet nousemassa junaan pääteasemalta, saattaa sinulla olla aikaa kävellä junan viertä ja tarkastella mahdollista kirjatarjontaa ulkoa käsin. Junassa paras paikka on usein vinosti vastapäätä istuen tai käytävän toisella puolella olevassa loosissa. Ruuhkabussissa käytäväpaikat ovat otollisia bongaukselle, sillä näet kirjan ylhäältä käsin, otollisessa tilanteessa saatat myös päästä istumaan lukijan viereen. Lukijan taakse ei kannata istuutua, sillä näkyvyys on silloin huono ellet ole todella pitkä.

3. Kartoita kansi. Millainen kansi kirjassa on? Kirjailijan nimi on usein kirjoitettu isolla tai ainakin selkeämmin kuin kirjan nimi. Jos näet tekijän nimen (sukunimi usein riittää), voit kokeilla googlen kuvahakuun yhdistelmää "kirjailijan nimi kirja" ja saat kattavan valikoiman kansia. Niistä pääsee sitten esimerkiksi värejä vertaamalla oikean niteen ääreen. Tällä tavalla tunnistin viime viikolla Haruki Murakamin Komtuurin surman.

4. Kirjassa ei ole kuvitettua kantta, mitä teen? Tämä vaivaa erityisesti kirjoja, joissa on paperikansi. Näin on monissa julkaisusarjoissa, kuten Tammen Keltainen kirjasto ja Otavan kirjasto, ja moni ottaa paperikannet pois etteivät ne vaurioidu. Tällaisessa tilanteessa suosikkejani ovat Otavan kirjaston vanhat, marmorikantiset niteet, sillä 80-luvun painoksissa on noin joka kahdeksannella aukeamalla sivun alalaidassa kirjan nimi. Tämä tosin edellyttää pitkää bongausaikaa ja hyvää tuuria. Viimeksi tunnistin tällä tavalla Nathalie Sarrauten Ystäväni Martereaun. Joka tapauksessa tällaiset kirjat ovat haastavimpia bongattavia ja tunnistaminen vaatii omistautuneisuutta.

5. Etsi henkilöiden nimiä. Jos kirjan kansi ei ole näköpiirissäsi, mutta näet kirjan sivut, voit yrittää skannata tekstistä henkilöiden nimiä. Usein jo muutamalla nimellä voi saada kirjan haarukoitua, parhaita ovat tekstissä toistuvat nimet sillä ne kuuluvat usein päähenkilöille. Viimeksi tunnistin tällä menetelmällä August Strindbergin Neiti Julien.

5.1. Harjoittele sivusilmäilyä. Salapoliisin ja Vakoojan käsikirjat moneen kertaan lukeneena kuvittelen tietysti olevani vilkuilijana käsittämättömän huomaamaton (ks. yläkuva), mutta parantamisen varaa on aina. Hämäyksenä kannattaa käyttää omaa kirjaa tai puhelinta, sillä kumartuneesta lukuasennosta tehdyt vilkaisut eivät ehkä ole niin helppoja huomata. Satunnaiset, mukaspontaanit vilkaisut sivulle ovat myös käteviä.

6. Kurkota ja kumarru. Jos kansi on näkyvissä, mutta pysyy tiukasti maahan painettuna, auttaa pieni jumppailu toisinaan riittävien yksityiskohtien selvittämiseen. Itse suosin lähinnä geokätköilystä tuttua hämäystaktiikkaa eli kengännauhojen sitomista tai korjailua, mutta nauhojen puuttuessa voi vaikkapa rapsuttaa nilkkaa tai venytellä samalla kainalon alta kurkaten. Jumppaliikkeisiin liittyvä nolous hälvenee ajan myötä. Jumppailu johdatti minut viimeksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-teoksen pariin.

Miten auttaa bongaajaa? Jos luet itse julkisella paikalla ja haluat auttaa mahdollisesti paikalle osuvaa kirjabongaajaa, on suotavaa nostaa toisinaan kirjan kantta niin, että se on kunnolla näkyvissä. Esimerkiksi sivua kääntäessä voi kirjaa hieman kohottaa.

Entäs sitten ääni- ja e-kirjat? Niinpä niin. Näiden mahtavien kirjamuotojen yleistyessä kirjojen bongaus on muuttunut haastavammaksi, sillä kansia ei ole näkyvissä ja harvemmin kukaan onneksi kuuntelee kirjaansa ilman kuulokkeita. Vältän muiden puhelimien näyttöjen vakoilua, sillä se ei mielestäni ole suotavaa. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa tulee jonkinlaisia älylaseja, joiden avulla voi nähdä lukijan pään päällä kirjan paljastavan puhekuplan (vapaaehtoisesti näkyvissä oleva, tietenkin).

Toivottavasti bongausvinkeistä on apua ja iloa! Itse aion jatkaa bongailua Twitterissä tällä samalla tunnisteella jatkossakin ja ei haittaa yhtään, jos muutkin innostuvat sitä käyttämään. Itse aion tänään kiinnittää junassa erityistä huomiota siihen, että kirjani kansi on hyvin esillä. Hauskaa bongausta!

ps. Mainetta ja kunniaa hänelle, joka ensimmäisenä keksii mitä kirjaa pitelen. Takana näkyvässä hyllyssä oleva kolo saattaa johtaa oikeille jäljille.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Novellihaaste 2 paketoituna


Viime tinka on hyvä tinka kuten niin usein aiemminkin ja muistin Nipvetin Juhan novellihaasteen sopivasti tammikuussa, vaikka olinkin siihen viime vuoden kesäkuussa innoissani ilmoittautunut. Tavoitteena haasteessa oli innostaa ihmisiä lukemaan enemmän novelleja ja lisäpiirteenä oli peukuttaa yksittäisiä novelleja jonkin listatun seitsemän piirteen suhteen.

Itse ehdin lukea haasteeseen juurikin seitsemän kokoelmaa ja yhteensä 105 novellia. Peukutuksia sain siis tehtyä myös seitsemän eli yksi per piirre. Peukuttaminen oli ehdottomasti haastavin osuus haastetta, sillä piirteen valitseminen tuntui vaikealta ja lopussa jouduin erikseen miettimään valittavaa novellia, jotta puuttuvat piirteet saisi täytettyä.

Haasteeseen luin seuraavat kokoelmat:

Tom Hanks: Uncommon Type: Some Stories (17 novellia)
Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja (7 novellia)
Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja (12 novellia)
Ted Chiang: Stories of Your Life and Others (8 novellia)
Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja (11 novellia)
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (25 novellia)
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua (25 novellia)

Sukupuolijakauma oli melko tasainen, neljä mies- ja kolme naiskirjailijaa. Kotimaisia kokoelmista oli oli kolme, käännöksiä kaksi ja englanniksi kaksi. Melkoisen monipuolisesti siis kuitenkin.

Peukutin haasteessa seuraavia novelleja:

Hahmo - Harry Salmenniemi: Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani (kokoelmasta Uraanilamppu ja muita novelleja)
Juoni - Lucia Berlin: Toda luna, todo año (kokoelmasta Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia)
Konflikti - Maija Sirkjärvi: Ullan ja Banskun tuho (kokoelmasta Barbara ja muita hurrikaaneja)
Näkökulma - Erkka Mykkänen: Hälytys (kokoelmasta Kolme maailmanloppua)
Sävy - Tom Hanks: Alan Bean Plus Four (kokoelmasta Uncommon Type)
Tapahtumapaikka - Ted Chiang: Liking What You See: A Documentary (kokoelmasta Stories of Your Life and Others)
Teema - Anna Gavalda: Kun koirani kuolee (kokoelmasta Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja)

Kiitokset Juhalle haasteen isännöinnistä, novellien lukeminen jatkukoon!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...