Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOTEM-teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TOTEM-teatteri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Lavalta: Tulppaanikupla - pörssiromahdus ja rahan synty (TOTEM-teatteri)

Kuva: Tomi Suovankoski

Raha maailmaa pyörittää

TOTEM-teatterilaisilla eivät pussihousujen puntit vähästä tutise, sillä tämän vuoden kiertue-esityksessä tartutaan rohkeasti haastavaan aiheeseen eli rahaan. Vuoteen 1637 sijoittuva esitys Tulppaanikupla - pörssiromahdus ja rahan synty kuljettaa katsojat osallistumaan Amsterdamin tulppaanihuutokauppaan, jossa kauppa käy kovana niin kukkasipuleista kuin niistä tehdyistä ostosopimuksistakin. Hinnat eivät kuitenkaan voi nousta loputtomasti ja lopulta kuuluu väistämättä poks, kun kupla puhkeaa.

Yleisö pääsee osallistumaan esityksen kulkuun monellakin tavalla. Katsomosta poimitaan lavalle tulppaanikauppiaita ja ostajia, lisäksi tarvitaan muun muassa korkeamman oikeuden tuomareita ja poliiseja. Tässä EMMAssa nähdyssä esityksessä avustajiksi huolittiin myös aikuisia mikä oli hauskaa, mutta toisaalta olisin ollut kiinnostunut siitä miten lapset olisivat vastanneet korkeimmalle oikeudelle esitettyihin vaikeisiin kysymyksiin. Osallistaminen joka tapauksessa tuo jokaiseen esitykseen omaa jännitystään.

Upeissa pussihousuissaan ja sulkahatussaan patsasteleva meklari (Pasi Lappalainen) ohjaa huutokaupan kulkua ja huolehtii tarjouksien vastaanottamisesta ja nuijan paukuttamisesta. Rahan arvosta ja huutokaupan lainalaisuuksista puolestaan kertoo huutokauppaan itsekin osallistuva Roope (Päivi Rissanen), joka silkkipytyssään ja nilkkaimissaan tuo erehdyttävästi mieleen erään kuuluisan miljardöörin. Puvustus (Paula Koivunen) on oivallinen, se kuljettaa ajatukset heti ajassa taaksepäin ja luo hauskaa tunnelmaa. Tässä huutokaupassa ei muovinen pankkikortti vingu, vaan kauppaa käydään kultaisilla guldeneilla.

Esitys on kiinnostavaa katseltavaa vaikkei itse olisikaan huutokaupan osallistujana. Sitä huomasi jännittävänsä kiinnostuneena ostajien taktiikoita ja sitä, kuka upeat sipulierät lopulta saa. Loppusuoralla käytettiin vielä hetki rahan synnyn historian kertaamiseen ja se tehdään häkellyttävän selkeästi.

Noin tunnin kestävä esitys pysyy hyvin kasassa ja pelillisyys tuo siihen paljon lisäarvoa. Rahan abstrakti luonne vielä kasvattamattomia sipuleita kaupatessa korostuu ja huutokauppatilanteessa joutuu todella miettimään, mihin roponsa sijoittaa ja kuinka paljon rahaa on valmis uhraamaan. Lisäksi on kutkuttavaa kun tietää, että ainakin jossain määrin lopputulos on aina erilainen, kun huutokauppaan osallistuvat näyttelijöiden lisäksi myös katsojat.

TOTEM-teatteri onnistuu Janne Saarakkalan ohjauksessa hienosti selittämään vaikean asian havainnollisesti ja herättänee myös lisäkeskusteluja niin rahan arvosta kuin moraalisista vääryyksistäkin. Oman jälkikasvun kanssa näitä keskusteluja ei tosin tarvinnut vielä käydä ja myönnän olleeni helpottunut välttäessäni pörssin konseptin selittämisen, nyt ehdin vielä harjoitella.

Esitykseen pääsi museolipun hinnalla ja etukäteen tehtävällä lippuvarauksella, meillä oli käytössä museokortit ja minimesenaatti pääsi veloituksetta.

ps. Jos tulppaanimanian historia kiinnostaa, voit klikkailla itsesi esimerkiksi Maailman historia -nettisivulle.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Lavalta: Sattumia ja sivupolkuja (TOTEM-teatteri)

Kuva: Milla Martikainen

Olen yrittänyt jo ainakin vuoden päästä katsomaan jotain TOTEM-teatterin esitystä. Sitkeä yrittäminen palkittiin, sillä viime viikonloppuna teatterin Sattumia ja sivupolkuja -esitys oli osa Lasten museofestareita näyttelykeskus Weegeessä ja sinnepä me sitten suuntasimme, lapsiperheiden sekaan. Taisipa myös olla ensimmäinen kerta, kun tuli lähdettyä teatteriin Museokortin avulla.

Lapsille suunnatussa Sattumia ja sivupolkuja -esityksessään TOTEM-teatteri näyttää pitkää nenää rationaaliselle ajattelulle ja kannustaa mielikuvitusta lähtemään lentoon. Tuomas Timosen käsikirjoittamassa esityksessä tarinoidaan, soitetaan kahta herkullisen värikästä konsolia, lauletaan, ajatellaan ääneen ja iloitaan Ö-kirjaimesta.

Päivi Rissanen ja Pasi Lappalainen ottavat yleisönsä hienosti. Omalle ajattelulle ja hoksaamiselle jätetään tilaa ja vaikeampiakin sanoja kuten vaikkapa empatia uskalletaan heitellä ilmoille sen kummempia niitä selittelemättä. Kymmenosainen esitys etenee kuin juna ja tylsää hetkeä ei ole, sitä huomaa vain odottavansa mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu, onko luvassa konsertto vai kenties tarinahetki?

Nuorempi katsojakunta hiissasi itseään esityksen kuluessa lähemmän tapahtumia, joten ilmeisesti homma toimi myös heille. Innokkaimmat liittyivät musiikkinumeroihin omilla perkussiomausteillaan, ne sopivat konsolikonserttoihin oikein hyvin. Me aiheutimme siipan kanssa ylimääräistä hämmennystä hörähtelemällä säännöllisin väliajoin kovaan ääneen, jostain syystä naurava aikuinen sai pienten katsojien päät kääntymään nasakasti kohti takariviä.

Omia suosikkiosioitani esityksessä olivat tarinakoneen kirjaimellisesti pakasta vedetyt sadut ja leikittelyt Ö-kirjaimella ja sen olemuksella. Nostalgiatunteita herättivät lisäksi hauskat kysymys-vastaus-kortit, jotka saivat aikaan hörähdyksiä lapsiyleisössä. Meillä taitaa samantapaiset kortit olla jossain laatikoiden kätköissä kotonakin.

Sattumia ja sivupolkuja oli riemastuttava piipahdus lastenteatterin ja laatikon ulkopuolella ajattelun maailmaan. Jos esitys sattuu tulemaan kulmillenne suosittelen sen näkemistä ja kokemista. Ja jos ei tule, niin kaivakaa jostain naftaliinista niitä kysymys-vastauskortteja ja nauttikaa lennokkaista yhdistelmistä.

Pitää tähän loppuun myös kommentoida, että Lasten museofestarit vaikuttivat kokonaisuudessaan oikein onnistuneelta tapahtumalta. Lapsiperheitä oli paikalla pilvin pimein ja askartelua ja ohjelmaa oli tarjolla pilvin pimein. Me ehdimme esityksen lisäksi nähdä mm. pätkän gladiaattoriesityksestä ja Linnanmäen sirkuskoululaisten taidonnäytteistä. Kannattaa suunnata paikalle taas ensi vuonna!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...