keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin

Kuva: Salla Savolainen

Vierailukierros lapsiperheisiin ilahduttaa uteliaalla ja iloisella otteellaan

Viime vuoden satavuotisjuhlinnan aikana Ylellä oli käynnissä Kirjojen Suomi -sarja. Viimeiseksi Seppo Puttonen valitsi listalle teoksen vuodelta 2017, kirjan, joka kuvaisi mahdollisimman hyvin tätä aikaa. Valinta osui Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kuvakirjaan Mennään jo naapuriin  (Tammi, 2017) ja lukemisen jälkeen olen samaa mieltä.

Kirjassa kahdeksanvuotias Vellamo vierailee kahdeksassatoista Suomessa asuvassa monikulttuurisessa lapsiperheessä. Mukana matkassa kulkevat äiti (Katajavuori) ja kuvittaja Savolainen. Kertojina toimivat sekä Vellamo että vierailtavien perheiden eri-ikäiset lapset. Perheet ovat muuttaneet Suomeen erilaisista syistä, osa pakoon sotaa, osa töiden perässä. Osassa perheistä vanhemmat ovat kotoisin samasta maasta, mutteivät läheskään kaikissa. Kirjassa tutustutaan muun muassa kreikkalais-brasilialaiseen perheeseen, jossa koiralle puhutaan vain portugalia, syödään sambusoita somalialaisessa kodissa ja lauletaan Hiihtäjän laulua vietnamilaisessa perheessä.

Olin jostain syystä luullut, että kirja on fiktiivinen, mutta eipä ollutkaan. Tekijätiimi on ihan oikeasti vieraillut kaikissa kodeissa, haastatellut, leikkinyt legoilla. Katajavuori on kirjoittanut kirjan teosta kolumnin viime vuoden toukokuussa, joka avaa tekoprosessia kiinnostavasti. Mielenkiintoinen on myös Maailman kuvalehdessä julkaistu, Anni Valtosen tekemä haastattelu.

Savolaisen kuvitukset ovat mahtavia. Mielessäni kutsun kuvitusta dokumentaariseksi, sillä käytännössä kuvat olisivat voineet olla myös valokuvia. Näin ne ovat kuitenkin paljon hauskempia. Ikään kuin laajakuvina piirretyistä huonekuvista on hauska bongata tutunnäköisiä huonekaluja ja toisaalta tutkistella minkälaisia pikkuesineitä kussakin kodissa on. Mainittakoon erikseen, että pidin hirvittävästi Savolaisen piirtämistä matoista. Visuaaliselta puolelta annan kiitokset myös sisäkansille: etukansista löytyy kartta, jonne kirjassa mainitut maat on merkitty, ja takakannesta puolestaan maiden liput.

Luin tätä vauvalle ääneen, hän katseli lähinnä värikkäitä kuvia. Veikkaan, että isomman lapsen kanssa olisi hauskaa etsiä kuvista Vellamon siiliä, nyt huvitin etsintäleikillä lähinnä itseäni. Mukava tämä oli joka tapauksessa ääneenluettuna, hirveän kivasti kirjoitettu. Mini-iltasaduksi sopi usein yhden perhetarinan luku.

Mennään jo naapuriin on todella mukava kirja. Se esittelee kiinnostavasti koteja ja perheitä, joissa vieraillaan, ja säilyttää koko matkan ajan iloisen uteliaisuuden ja lempeän kiinnostuksen. Kirjaa lukiessa opin paljon uutta ja tajusin myös, kuinka paljon Suomi on jo omanakin elinaikanani muuttunut. Väittäisin, että hyvään suuntaan. Ihmiset ovat aika mukavia, kun heihin vaan uskaltaa tutustua, toteaa Vellamo kirjan lopussa.

Luetaanko tämä? -blogissa kirjaa on luettu viisi ja puolivuotiaan lapsen kanssa.

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Mennään jo naapuriin
Tammi, 2017. 56 s.

2 kommenttia:

  1. Huikean muikea kirja lapsille ja onhan se mukavaa, että kirja on ns. lapsille suunnattu faktakirja. Toimii hyvin. Kirja kuvaa todella hyvin tätä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, Mai! Tässä jo mietittiin, että hyvin voisi tämän hankkia omaankin hyllyyn, voisi olla kiva lukea lapsen kanssa kunhan tuosta vähän kasvaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...