maanantai 26. helmikuuta 2018

Lavalta: Hammaspeikot (Kansallisteatteri)

Hammaspeikot (Ella Pyhältö ja Helena Vierikko) kotipuuhissaan. Kuva: Tuomo Manninen

Hauskasti hammashuollon puolesta

Kansallisteatterin lämpiössä on kuhinaa helmikuisena lauantaiaamuna, kun alkamassa on Hammaspeikkojen esitys. Thorbjørn Egnerin kirjan Satu hammaspeikoista pohjalta dramatisoitu puolituntinen esitys kertoo tarinan kahdesta Jussin suussa asuvasta hammaspeikosta Mööstä ja Paasta ja muistuttaa hampaiden harjaamisen tärkeydestä.

Herkkuja rakastavan Jussi-pojan hampaita alkaa särkeä ja hänen on lähdettävä hammaslääkäriin. Jotta myös katsomossa nähtäisiin Jussin suun tapahtumat, zoomaa esitys suoraan Jussin suuhun ihmettelemään hammaspeikkojen eloa ja oloa. Esitys liikkuu sujuvasti hammaslääkärin vastaanoton ja hammaspeikkojen elämän tarkastelun välillä.

Esityksen dramatisoineet Ella Pyhältö ja Helena Vierikko esittävät myös kaikki näytelmän roolit. Esiintyminen oli luontevaa ja lasta arvostavaa, tuli hyvä mieli. Jäin tosin pohtimaan, olivatko hammaspeikot liiankin sympaattisia, sillä olihan se hieman surullista kun heiltä lähti koti alta vaikka peikot itse tuntuivat suhtautuvan asiaan aika leppoisasti. Itse myös vähän ärsyynnyin hammaspeikkojen kimeistä äänistä, mutta tämä lienee makukysymys. Hammaslääkäri oli puolestaan mielestäni hirveän mukava ja kertoi kivasti hampaidenhoidon tärkeydestä.

Esitys tutustuttaa lapsia lempeästi teatterin maailmaan, sillä yleisölämpiössä valot pysyvät koko ajan päällä ja näyttelijät johdattavat lapset esitykseen valitsemalla sopivia roolivaatteita lasten avustuksella. Värikäs lavastus ja pukusuunnittelu on Sanna Levon käsialaa. Itse pidin erityisesti kotoisasta alaleuan hammasrivistöstä ja valtavasta hammasharjasta. Myös käsiohjelma on suunniteltu kivasti, sillä siitä voi vaikka heti tutustua näytelmän eri hahmoihin ja onpa mukana myös värityskuva.

Itselläni oli seuralaisena viisikuukautinen minimesenaatti, joka taisi esityksen sijaan seurailla lähinnä muita katsojia mutta viihtyi katsomossa kuitenkin oikein hyvin. Muutamille pienkatsojille esitys taisi olla hieman liian jännittävä, mutta etenkin eturivin lapsijoukko oli innokkaasti mukana esityksessä.

Lopuksi yleisön kanssa pohditaan, miten hampaiden harjaamisesta saisi hauskempaa vaikka jumppaamisen avulla. Omalla seuralaisellani ei ole vielä hampaita, mutta olen itse yrittänyt toteuttaa esityksessä keksittyjä ohjeita. Väitän, että samalla tehty jalkajumppa on ainakin pidentänyt hampaidenharjaustani ja tehnyt siitä järjestelmällisempää, mikä ei varmasti ole näin rautahampaidenkaan omistajalle yhtään huono asia.

Esityksiä on Kansallisteatterissa vielä tämän maaliskuun ajan. Esitystä suositellaan yli 3-vuotiaille.

Kiitokset Kansallisteatterille medialipuista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...