keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Lavalta: Jekyll ja Hyde (Salon Teatteri)

Kuva: Mika Nurmi Studio X

Salon Jekyll ja Hyde on ruma ja väkivaltainen – ja hyvä niin 

Olen nähnyt Jekyll ja Hyde -musikaalista molemmat aikaisemmat Suomessa tehdyt versiot, ensin Turussa ja sitten Jyväskylässä. Pidin molemmista, mutta en aivan ole päässyt kiinni siihen ytimeen miksi tätä Frank Wildhornin musikaalia niin fanitetaan. Nyt taisi sitten käydä niin, että Salon Teatterin puoliammattilaisvoimin tehty pienen näyttämön produktio oli se, joka herätti sisälläni uinuvan fanitytön ja sai minut kihisemään väliajalla innostuksesta.

Robert Louis Stevensonin kirjeromaaniin perustuva kertomus tohtori Jekyllin epäonnistuneesta kokeesta on kerrottu moneen otteeseen eri muodoissa. Musikaaliversiossa perustan lihoittamiseksi on tuotu hieman rakkaustarinaa ja jonkinlaista kolmiodraamaa, mutta keskiössä on edelleen yhden miehen kamppailu hyvän ja pahan välillä. Tohtori Jekyll herättää valmistamallaan rohdolla sisällään uinuvan, täydellisen pahan herra Hyden ja alkaa terrorisoida Lontoon katuja. Samalla huomataan, että päältä puhtoiselta näyttävät ihmiset harvemmin ovat niitä esittämiään mallikansalaisia ja toisaalta että epäilyttävän ulkokuoren alta saattaa löytyä puhdas sydän.

Salon Teatteri onnistuu tässä laulullisesti varsin haastavassakin musikaalissa hienosti. Puoliso hengähti heti ensimmäisen joukkolaulukohtauksen jälkeen, että nyt ei tarvitse enää jännittää, sillä komealta kuulosti. Muutenkin näyttelijät onnistuvat rooleissaan oivallisesti kautta linjan. Salossa on selvästi päätetty syleillä musikaalin mahdollistamaa, överiyteen kallistuvaa ilmaisua esimerkiksi hyvän ja pahan kuvauksessa. Pahat ovat todella pahoja, ja kyllähän se ilahduttaa kuulla lavalla todella muhevaa paholaisennaurua, kun se kerrankin tilanteeseen sopii. Kehut lähtevät tätä myöten siis sekä ohjaaja Pauliina Saloniukselle että laulujen harjoituksesta vastaavalle Outi Ollilalle.

Kuva: Mika Nurmi Studio X

Peter Nyberg astuu rohkeasti kunnianhimoisen tohtorin saappaisiin ja tekee hengästyttävän hienon roolityön sekä Jekyllinä että Hydenä. Aikaisemmat näkemäni Hydet ovat olleet jollain tavalla hienostuneempia, mutta Nybergin tulkinta Hydestä on eläimellinen ja ruma ja sellaisena aivan loistava. Vähittäinen muutos optimistisesta, joskin hiukan ilkikurisesta nuoresta tohtorista omasta sielustaan taistelevaksi ihmisraunioksi on komeasti toteutettu. Lisäksi tällä miehellä on upea lauluääni, joka taipuu niin herkkään balladiin kuin raivoisaan yhteenottoon. Bravo!

Tärkeinä naisina tohtorin elämässä nähdään tämän kihlattu, kirkasotsainen Emma (Laura Flemming/Sanni Suvila-Nuutinen) ja Punaisen Rotan tanssija, viekoitteleva mutta sisimmässään viaton Lucy (Rosita Ahlfors/Merita Seppälä). Näissä rooleissa on kaksoismiehitys, me näimme tässä ensinmainitut. Molemmat tekivät herkät ja kauniit roolityöt. Naisten lisäksi Jekyllin tukena on tämän hyvä ystävä, lakimies Utterson, jonka Teemu Veikkolainen tulkitsee raikkaasti. Pidin erityisesti pidättyväisen Uttersonin totaalisesta riehaantumisesta Punaisessa Rotassa.

Koska kyseessä on pieni teatterinäyttämö, on lavastuskin varsin pelkistetty ja minimalistinen, mutta toimiva. Riku Suvitien suunnittelemat liikuteltavat lavaelementit ja muutamat valikoidut kalusteet mahdollistavat kuitenkin siirtymät eri tilojen välillä. Jekyllin laboratorioon, joka sijaitsee vinkeästi korkeammalla tasolla, on paikallaan pysyvänä lavasteena voitu panostaa enemmän mikä onkin hyvä, nähdäänhän tässä tilassa useita musikaalin tärkeimpiä kohtauksia. Visuaalisuudesta on mainittava myös hienosti toteutetut murhat. Erityisesti ensimmäisen näytöksen päättävä verityö on raakuudessaan pysäyttävä ja tarkasti koreografioitu.

Kokonaisuutena Salon Teatterin versio on siis kutakuinkin napakymppi. Se ei ole sliipattu tai kaunis, mutta siitä näkyy kilometrien päähän rakkaus teatterin tekemiseen. Vaikka teos on teemoiltaan raskas, saa katsomosta poistua todellisessa täpinässä. Tällaista tämän pitäisi olla!

Kurkkaa ihmeessä myös Jekyll ja Hyde -asiantuntija Siirin bloggaus (englanniksi) ja hengästy samaan syssyyn Tallen innostuneesta jutusta.

ps. Kiitos myös äidille lapsenvahtihommista!

2 kommenttia:

  1. Oujee, olin niin varma että tekin tykkäätte!

    VastaaPoista
  2. Äääh harmittaa niin paljon, etten tätä päässyt katsomaan, kun kulkuyhteydet ja matkaseuran puute kävi ylivoimaisiksi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...