Jorge Bucay on argentiinalainen hahmoterapeutti ja psykiatri. Tässä kirjassa tapaamme Bucayn potilaan, Demiánin, joka painiskelee milloin minkäkin ongelman kanssa. Bucayn, johon viitataan usein nimellä Paksukainen, auttaa Demiánia kertomalla tälle tarinoita terapiaistuntojen aikana. Tarinat perustuvat eri maiden satuihin ja kansantarinoihin, osa on Bucayn itse keksimiä.
Kirjan periaatteena on, että sadut voivat auttaa meitä oivaltamaan ja heräämään. Loppusanoissa Bucay toteaa:
Tarinat, jotka olet juuri lukenut,
ovat pelkkiä kiviä.
Vihreitä kiviä,
keltaisia kiviä,
punaisia kiviä.
Tarinat
on kirjoitettu ainoastaan
paikan tai polun merkitsemiseksi.
Niiden sisältä,
jokaisen kertomuksen syvyyksistä,
on etsittävä piilotettua timanttia..
.. se on jokaisen oma tehtävä.
Nimenomaan tästä ajatuksesta kirjassa pidin. Se ei tarjonnut valmiita ratkaisuja, ja yleensä tarinoita ei pyritty selittämään mitenkään. Täten kirja tarjoaa jokaiselle jotakin omaa. Joidenkin tarinoiden kohdalla tuntui, että se ei tahtonut tarjota juuri minulle mutta silloin viihdytin itseäni miettimällä, mitä tarina kertoi Demiánille.
Kirjassa on jatkuva juoni, mutta sitä voi aivan hyvin lukea vähän kerrallaan, sillä jokainen luku käsittää yhden tarinan. Näin se olisi itse asiassa varmaan antoisampi luettava, sillä itse luin tätä bussissa ja matkan aikana saattoi tulla ahmittua montakin tarinaa jolloin kokonaiskuva jäi hyvien ajatusten sekamelskaksi.
En sinällään perusta self-help-kirjoista (koska sellainen tämä periaatteessa on) mutta tästä pidin. Suomennos on kyllä mielestäni hieman tönkkö, mutta tarinat ovat hauskoja ja avartavia. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.