sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Vaihtoehtohistoriaa, eläviä kuolleita ja enkeitä eli monipuolinen lukumatka Atorox-esiraatilaisena

Osa omasta Atorox-pinostani.

Suomessa julkaistaan todella paljon hyvää spefiä. Sain huomata tämän jälleen kerran ollessani tänä vuonna ensimmäistä kertaa osana Atorox-esiraatia ja sen jälkeen vielä mukana finaalivaiheen äänestäjänä. Esiraatilaisena sai lukea aikamoisen määrän novelleja ja aikataulujen kanssa sai hieman kiriä, mutta kokonaisuutena kokemus oli ehdottomasti positiivinen.

Esiraatiin päädyin yksinkertaisesti Twitterin kautta. Turun Science Fiction Seura haki lisää raatilaisia viime marraskuussa, joten lähetin heille sähköpostia ja pääsin mukaan. Hommaa aloiteltiin jo viime vuoden puolella, mutta suurimman osan novelleista luin helmi-maaliskuun aikana.

Esiraatilaisena olin välillä vahvasti oman lukumukavuusalueeni ulkopuolella. En esimerkiksi lue yleensä lainkaan kauhua, mutta nyt se oli käytännössä pakollista. Myöskään sotaisista aiheista ponnistava vaihtoehtohistoria ei aiheuta minussa pääsääntöisesti intohimoa, nyt pääsin lukemaan myös sellaisia tekstejä. Esiraadilta oletettiin joka tapauksessa sitä, että novellit on arvioitava objektiivisesti ja siihen pyrin parhaani mukaan, vaikka novellit eivät aina henkilökohtaisesti miellyttäneetkään.

Onneksi novellien jatkoonpääsy ei kuitenkaan ole yhden ihmisen harteilla. Meitä esiraatilaisia oli tänä vuonna viisi ja lisäksi sekä Atorox-vastaava Anna Mattila että TSFS:n sihteeri Katja Juusela lukivat muutamia novelleja. Novellit jaettiin esiraadin kesken luettaviksi siten, että jokainen luki noin kolmasosan novelleista ja jokaisen novellin luki kaksi esiraatilaista. Esiraatilaiset antoivat novelleille 1 tai 0 pistettä sen mukaan, kokivatko he novellin olevan riittävän hyvä jatkoon päästäkseen. Itse pidin ohjenuorana sitä, että novelli oli hyvin kirjoitettu ja mietitty kokonaisuus, jossa mahdollisesti oli vielä jotain yllättävää tai kiinnostavaa aiheensa käsittelyn suhteen. Novellihan voi olla hyvä, vaikka se käsittelisi myös ns. loppuunkaluttua aihetta perinteisin juonenkääntein, mutta se ei mielestäni riitä silloin, kun valitaan nimenomaan sen vuoden parasta spefinovellia.

Itse luin ehdokastekstejä 104 kappaletta, joista osa oli raapaleita. Olin hieman yllättynyt, että en ollut ehtinyt lukea teksteistä ainuttakaan ennen esiraatilaisuuttani, vaikka ainakin kuvittelen lukevani varsin paljon spefiä. Esiraatilaisuus antoi myös hyvän syyn viimein tutustua kotimaisten spefilehtien ihmeelliseen maailmaan ja totean, että syytä olisikin seurata niitä aktiivisemmin. Kiinnostavan novellitarjonnan lisäksi niissä nimittäin arvioidaan kiitettävästi vuoden aikana ilmestyneitä spefiteoksia ja lisäsin siinä samassa lukulistalleni useampia teoksia.

Luku-urakan jälkeen olikin kiitollista päästä osallistumaan myös varsinaiseen finaaliin eli äänestysvaiheeseen. Äänestys on tosiaan avoin kaikille, sillä siihen on vain ilmoittauduttava ja sitouduttava lukemaan kaikki ehdokasnovellit, joita oli tänä vuonna 21 kappaletta. Lopulliselle ehdokaslistalle pääsi useampi sellainen novelli, jota en ollut esiraativaiheessa lukenut, mutta äänestystä varten luin jokaisen novellin joka tapauksessa kertaalleen läpi. Äänestysaikataulu toimi hyvänä lukumotivaattorina ja tiukkamielisemmän esiraativaiheen jälkeen oli jopa rentouttavaa päästä arvottamaan tekstejä täysin omien mieltymysteni mukaan.

Nyt odotan kiinnostuksella, mikä novelleista sai finaalivaiheessa parhaat pisteet ja valitaan vuoden parhaaksi. Finaalivaiheen äänestäjiä ilmottautui tänä vuonna mukaan 101 kappaletta, joten hajontaa todennäköisesti on. Omalla listallani pääsi korkealla useampi novelli, jotka olivat kerronnaltaan lämminhenkisiä, jopa humoristisia, ja joissa ei ollut sijaa turhille, (nais)kehoa esineellistäville kohtauksille.

Lopuksi lähetän vielä kerran kiitokset Atorox-vastaava Anna Mattilalle. Anna hoiti viestinnän tavalla, että ensikertalainenkin pääsi kelkkaan mukaan, piti jämptisti huolta aikatauluista ja on selvästi spefikirjallisuuden puolella.

Voisin hyvin kuvitella lähteväni esiraatihommiin uudestaankin ja vähintäänkin aion ilmoittautua äänestäjäksi. On ilo huomata, että Suomessa julkaistaan niin paljon hyvää ja monipuolista spefiä.

Atorox-voittaja julkistetaan tänä vuonna Virtuaali-Finnconissa (10-12.7.). Atorox-voittaja julkistetaan samassa tilaisuudessa Nova-kirjoituskilpailun voittajan kanssa lauantaina 11.7. klo 13.15 alkaen.

Jos tämän vuoden ehdokasnovellit kiinnostavat, on koko lista nähtävissä täällä ja lisäksi Nörttityttöjen raati on arvioinut postaussarjassaan kaikki tämän vuoden ehdokkaat. Sarjan ensimmäiseen postaukseen pääset tästä.

10 kommenttia:

  1. Tämä oli kuin olisin lukenut juttua maataloustuista tai jostaan muusta, mistä en tiedä nimeä enempää. Siksi olikin kiinnostavaa havaita, että kilpailussa oli ollut noin paljon ehdokkaita. Välittömästi laitoin tämän linkin tyttärelleni, joka lukee ja kirjoittaa fantasiaa. Ehkä minunkin pitäisi edes kokeeksi lukea joku, sillä tässä kohtaa on melkoinen musta aukko. Mitä suosittelisit aloittelijalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdokkaita oli tosiaan lähes kaksisataa, joten spefinovelleista ei Suomessa tosiaan puutetta ole!

      Tämänvuotisista novelleista suosittelen lämpimästi esimerkiksi ensimmäisen palkinnon juuri pokannutta, Reetta Vuokko-Syrjäsen Emma Halmin vaihtoehdot kuolemalle -novellia.

      Osuuskumman julkaisuista löytyy useita, eri teemojen ympärille kietoutuvia usean kirjoittajan novellikokoelmia, suosittelen lämpimästi myös niitä. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun Metsän kronikka -kokoelman novellit pärjäsivät myös Atoroxissa hyvin.

      Poista
  2. "Olin avaruustaistolaisten seksiorja!"??? Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, hyvä sinä! Minä olisin ehkä sairastunut johonkin mystiseen ruttoon jos olisi ollut pakko lukea tuonniminen kirja :D Nyt ollaan niin kaukana mukavuusalueelta kuin pääsee ja se objektiivinen arviointi voisi olla haastavaa... Kirsin mainitsemat maataloustuetkin voisi sujua paremmin. Kauhua voisin kyllä teoriassa lukea päiväsaikaan, ei mulla kovin helpolla uniin tule sellainen mitä olen lukenut, mutta nukahtaminen itsessään voisi olla haastavaa kauhun tai jonkun oudon fantasiajutun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä Emmanuelle Arsen kokoelmasta oli ehdolla kaksi novellia, eli sen enempää niitä ei tarvinnut lukea. :D

      Minulla kauhunovellit eivät tosiaan tulleet uniin tällä kertaa, mutta myönnän katselleeni teiden reunoilla seisovia "variksenpelättejä" tai heinällä täytettyjä hahmoja nyttemmin hieman varovaisin silmin.

      Poista
  3. Kiinnostavaa, ihmeellistä! Scifi on mielestäni aina ollut kiinnostavaa luettavaa, joten ihmettelen välillä, miksi en lue spefiä. Nuortenkirjoista spefi on jonkin verran tuttua ja olen poikkeuksetta pitänyt spefi-piirteisistä kirjoista. Olisiko aika aloittaa syvällisempi tutustuminen lajiin! Voisitko suositella jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin suositella vaikka mitä, mutta kaipaisin hieman lisätietoja täsmäävämpien suositusten antamiseksi.

      Jos lyhyt muoto kiehtoo, suosittelen lämpimästi Osuuskumman julkaisemia, eri teemojen ympärille kietoutuvia novellikokoelmia. Ja onpa heidän valikoimassaan myös oivallisia romaaneja koti- ja ulkomaisilta kirjoittajilta.

      Lempeä lasku scifi-henkiseen spefiin voisi tapahtua myös J. Pekka Mäkelän romaanien kautta.

      Poista
  4. Olen tätä kisaa seurannut sivusilmänurkasta jo vuosia, vaikuttaa todella hienolta, laaja-alaiselta ja paneutuneesti toteutetulta kisalta. Kaikki kunnioitus raatilaisille, urakka on melkoinen! Ja onnea voittajalle, joka tänään la julkistettiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TSFS:n puolelta meitä raatilaisia luotsattiin kyllä erinomaisen asiantuntevasti, ei voi valittaa.

      Voittajanovelli löytyi myös omalta top 5 -listaltani, joten olen hyvin iloinen senkin vuoksi.

      Poista
  5. No nyt! Tosiaankin, vaikka en itse spefiä luekaan kuin harvoin, niin onhan se aika ihmeellistä kuinka paljon genressä kirjoitetaan ilman, että pinnan alla (ja tarkoitan nyt suuremman julkisuuskynnyksen ylittäen) näkyy edes kuohua. Mutta ihanaa, että on näin rikas spefikulttuuri ja että olet lähtenyt raatiin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tuntuu, että yleisimmät ulostulot koskevat sitä, kuinka "Suomessa ei kirjoiteta spefiä". Höpsis, sanon minä. Mutta toki monimuotoisuutta on vaikea havainnoida, kun paljon julkaistaan juurikin pienkustantamoiden kautta ja/tai fandomin pyörittämissä lehdissä.

      Aion kyllä itse tämän myötä ottaa spefi-lehdet tarkempaan tarkasteluun, sillä esimerkiksi Portti-lehdissä julkaistut novellit olivat erinomaisia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...