lauantai 9. elokuuta 2014

Erja Tamminen, Päivi Rekula & Matti Juusela: Sähköä ilmassa


Tuttavapiirissäni on muutama sähköyliherkkä ihminen. Sähköyliherkkyys kiinnosti ilmiönä, joten suositusten perusteella lainasin Sähköä ilmassa - Tietoa ympäristön sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista ja suojautumista (Erja Tamminen Ay, 2003). Kevyehköltä vaikuttanut opus osoittautui kuitenkin varsin hitaaksi luettavaksi, enkä ole aivan varma opinko kirjasta loppujen lopuksi paljoakaan.

Perusaiheeltaan Sähköä ilmassa on kyllä kiinnostava. On varmasti juuri niin, että ympäristössämme oleva sähkömagneettinen säteily lisääntyy koko ajan enkä epäile lainkaan, etteikö se osalle ihmisille aiheuttaisi erinäisiä oireita. Tämä opus ei kuitenkaan tuntunut olevan kirjoitettu kaltaiselleni tavalliselle tallaajalle.

Tamminen ja kumppanit nimittäin keskittyvät kirjassa paljolti selittämään sitä, kuinka sähkömagneettista säteilyä ollaan muualla tutkittu ja kuinka siltä voitaisiin suojautua. Pitkälliset selostukset sähkösaneerauksista, metallilangoitetuista patjoista ja säteilyä heijastavista verhoista sekä maadoituksista eivät sanoneet minulle juuri mitään. Insinööreille ehkä, ja päättäjille, mutta ei minulle. Paitsi sen verran kyllä, että epäilen että talomme ei heijasta tai estä säteilyn kulkua talomme sisälle kovin hyvin. En tiedä.

Hämmennyin myös siitä, kuinka tekstin lomassa tiputeltiin erinäisten valmistajien ja firmojen nimiä. Lopun liitteistä löytyy Mainostajat-osuus, tosin pienen präntin mukaisesti he eivät ole kirjan sisällöstä vastuusta. Ymmärrän toisaalta, että tämänkaltainen saneeraus ja sähkötyö on vielä harvinaista ja tietoa ei välttämättä ole paljon, mutta mainokset näkisin silti mieluummin jossain muualla kuin tietokirjan sivuilla. Täysin ulkokirjallisena seikkana mainittakoon myös, että kirjan fontti (lienisikö Arial tai vastaava) vaikutti siihen, että en tuntenut lukevani tietokirjaa.

Lopullisena tuomiona Sähköä ilmassa oli siis aiheeltaan kiintoisa, mutta normilukijan näkökulmasta toteutus ontui. Case-esimerkkejä olisin kyllä lukenut mieluusti enemmän.

Erja Tamminen, Päivi Rekula ja Matti Juusela: Sähköä ilmassa
Erja Tamminen Ay, 2003. 239 s.
Kansi: Päivi Rekula

3 kommenttia:

  1. Aihe on mielenkiintoinen, mutta tämä kirja ei taida olla se minullekaan sopivin aiheeseen perehdyttäjä. Itse en ole huomannut kärsiväni sähkömagneettisesta säteilystä (enkä ole ihan varma, mitä se tarkalleen edes on), mutta ärsyynnyn sähkölaitteiden äänistä. Pahimpia ovat loisteputkien humina ja valmiustillassa olevien laitteiden hurina. Lapsuudenkodin naapurissa on tehty noita maadoiruksia yms. ja ovat kuulemma vaikuttaneet paljon muun muassa yöuniin.

    Tuo mainostaminen tuntuu näin äkkiseltään siltä, että se kyllä söisi tietokirjan uskottavuutta/puolueettomuutta. Jos haluaa mainostaa, sen voisi varmasti tehdä toisinkin - vaikka liitteessä, ei tekstin lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastosta (ainakin HelMetistä siis) löytyy myös lähinnä case-esimerkkejä sisältävä Kun säteily satuttaa : sähköherkkien selviytymistarinoita (Anelma Järvenpää-Summanen ja Hanna Nurminen (toim.)) joka varmaan olisi ns. maanläheisempi opus tähän aiheeseen. Näin ainakin sanoisin lyhyen selailun perusteella.

      Mainostaminen tuntui tosiaan hassulta. Liitteenä en olisi asiaan varmaan kiinnittänyt asiaan huomiota, ehkä vain pitänyt sitä fiksuna (alan liikkeitä kun ei kai tuhottomasti ole). Tekstin seassa tuotemerkit kuitenkin hyppivät silmille, vaikkei niitä tuhottomasti ollutkaan.

      Kiitos kommentista Maija!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...