Tämä nuori opettaja hankkii lisävoimavaroja osallistumalla koulun spirit week -tempaukseen. Omien laskujeni mukaan muita osallistujia oli ehkä neljä, mutta sellaista se on. Hermione on silti hyvä voimaeläin.
Opettajan ammatti on jonkin verran Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilissä kuvatuista ajoista muuttunut, ihmisluonto ei niinkään. Kiireisen työsyksyn piristykseksi tämä jonkinmoinen chick-lit-kirjallisuuden mummeli kuitenkin sopii joka tapauksessa sopii mainiosti.
Liisa Harju saa valmistuttuaan pestin Pohjanmaalta ja lähtee reippaasti matkaan, vaikka mieltä kalvavat keskenjääneet asiat erään lehtorismiehen kanssa. Perillä odottaa pääosin tapoihinsa kangistunut joukko vanhempia opettajia, joita nuoren ja säpäkän neidin otteet häkellyttävät. Onneksi on myös nuoria kollegoita, joiden kanssa liittoutua. Miehiä on myös kylässä jos jonkinlaisia ja Liisaa yritetään liehitellä monin keinoin, mutta omapäinen nainen ei niin vain kevytkenkäisiin lemmenleikkeihin lähde. Amorin nuolia ammutaan silti roppakaupalla ja pääosin teos keskittyykin ihmissuhdekiemuroihin opettajuusasioiden sijaan.
Vaikka teoksella on ikää huimat 90 vuotta ei tarina tunnu pölyiseltä. Toki tekstiviesteillä monikin väärinkäsitys olisi jäänyt syntymättä (tai ehkä niitä olisi tullut lisää), mutta kirjeenvaihdossa ja päiväkirjalle avautumisessa on oma viehätyksensä. Vanhat arvot pääsevät tosin harmillisesti loistamaan kirjan lopussa, kun Liisa mielestäni tyytyy ihan hupsuun asiaan, hänestä olisi mielestäni ollut enempään.
Oikein nautittava ja hauska tuttavuus tämä Varaventtiili kuitenkin oli, ei sitä suotta oltu suositeltu. Mitäs muuta Hilja Valtoselta kannattaisi lukea?
Tällä saan kuitattua HelMet-haasteesta kohdan Kirjasammon päivän täkynä olleen kirjan (29.9.2016).
Otava, 1926. 160 s.
