Keväämmällä minulle tarjottiin luettavaksi Minna Roinisen uutta teosta Unohdetut ovet (Kirjalabyrintti, 2015). Valikoimassa oli teoksesta kahta eri versiota, joista toinen on perinteinen kirja ja toinen valintoihin perustuva syväkirja jossa lukija voi tietyssä määrin vaikuttaa tarinan kulkuun. Olen viimeksi lukenut samantapaista kirjaa joskus alakouluikäisenä, joten systeemin siirto niin sanotusti "aikuisten" kirjallisuuteen kiinnosti.
Alma asuu Tukholmassa miehensä Simonin ja heidän kissansa Sigmundin kanssa. Avioliitto on alkanut vähitellen rakoilla Alman pysytellessä kotona sairautensa vuoksi ja Simonin matkustellessa uransa vuoksi ympäri maailmaa. Eräänä päivänä Alman luokse ilmestyy kuitenkin tuntematon mies, joka kertoo Simonin olevan katoamassa uniinsa ja voin Alma voi häntä auttaa, jos vain haluaa. Alman on tehtävä päätös uskoako kummallista miestä ja päättää haluaako tai voiko hän ylipäätäänsä pelastaa Simonin.
Tarinassa liikutaan valitsemalla avainkohdissa itselle sopiva vaihtoehto kahdesta tai useammasta tarinapolusta. Itse huomasin useamman kerran arpovani haluanko valita turvallisesti vai en ja muutamaan kertaan pyysin myös tarinasta tietämätöntä siippaa valitsemaan, kun en osannut päättää. Loppuun kuitenkin päästiin kunniallisesti ja tarina saatiin saatettua päätökseensä (vaikka ahneena luinkin kolme vaihtoehtoista lopetusta).
Siirtymät tarinan sisällä tuntuivat varsin näppäriltä, vaikka paikoin tarinan jatkuvuudessa tuntui pientä kompurointia. Kokonaisuutena paketti pysyy kuitenkin mielestäni hyvin kasassa, on varmasti haastavaa sovittaa tarinapolku lukuisiin valintoihin sopivasti. Pienestä hapuilusta huolimatta olin lähestulkoon liimattu kirjaan noin päivän ajan. Lukulaitteella tuli naksuteltua menemään melkomoista vauhtia ja kun taas pääsi valitsemaan reittiä piti tietysti selvittää että mitä sieltä tulee. Käytettävyys oli myös huippuluokkaa, sillä pelkällä sormen napautuksella pääsi siirtymään oikealle sivulle.
Unohdetut ovet oli siis kokonaisuutena kiinnostava ja virkistävän erilainen lukukokemus. Vastaisuudessa tällainen lukukokemus innostaisi myös, etenkin jos kirjaa on tarjolla e-kirja-muodossa.
Myös ainakin Ja kaikkea muuta -blogin Minna on lukenut teoksen ja pohtii tekstissään pitemmin tämäntyyppisen kirjan luomisprosessia.
HelMetin lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä.
Kiitokset kustantamolle arvostelukappaleesta.
Kirjalabyrintti, 2015.
Kansi: Natalia Maroz
