tiistai 20. lokakuuta 2015

Siri Pettersen: Odininlapsi (Korpinkehät #1)


Syksyllä meikäläiselle maistuu fantasia, liekö joku jäänne kouluajoilta. Joka tapauksessa käpäliin päätyi tällä kertaa Norjan tuontitavaraa eli Siri Pettersenin kehuttu Odininlapsi (Jalava, 2015). Teoksella on kokoa ja näköä, onneksi sisältäkin.

Viidentoista ikäisenä Hirka, punatukkainen ja parantamisen taidossa kätevä tyttö, saa tietää olevansa jotain muuta kuin on koko ikänsä luullut. Tytön hännättömyys ei johdukaan susien hyökkäyksestä, vaan Hirka onkin Yminmaahan syystä tai toisesta joutunut ihmislapsi, pelätty ja halveksittu. Kaikkien nuorien läpikäymässä Riitissä totuus tulisi paljastumaan, joten jotain on keksittävä ja äkkiä. Vanhan elämän hylkääminen ei kuitenkaan suju aivan helposti ja Hirka joutuu keskelle poliittista peliä ja seikkailua.

Punatukkaiset sankarittaret tuppaavat olemaan fantasiakirjallisuudessa melko yleisiä, mutta Hirka onnistuu silti erottumaan joukosta omana itsenään. Yltiöpäisestä ja temperamenttisesta persoonasta löytyy muitakin sävyjä. Muutenkin Odininlapsen hahmokavalkadi on kiinnostava, joukosta löytyy täysin korruptoituneita ilkiöitä, jalomielisiä kapinallisia, juonittelun alle jääneitä. Hirkan parina kerronnassa on Rime, valtasuvun suurilla odotuksilla lastattu vesa, joka valitsee oman tiensä.

Fantasiaa lukiessa huomaan automaattisesti etsiväni tuttuja elementtejä, toisinaan se on kivaa ja joskus vähän ärsyttävää kun ei osaa lukea teosta omana itsenään. Tässäkin oli paljon tutunoloista poliittista peliä, mystisiä neuvonantajia ja jos jonkinlaista korruptiota, toisaalta tuttuutta tuli myös skandinaavisen mytologian piiristä vaikka se (ainakin vielä tässä osassa) olikin lähinnä vain taustalla vaikuttavaa. Mitä tässä nyt joka tapauksessa yritän sanoa että ei ollut yhtään tunkkainen tämä Odininlapsi.

Massiivisesta koostaan huolimatta Odininlapsi oli nimittäin nopeaa luettavaa. Tämä johtui varmaan ainakin osittain nasakasta tyylistä eli ilmaisu koostui lyhyistä lauseista ja toimintaa oli jatkuvasti. Teksti ei kuitenkaan ollut töksähtelevää joskin rytmiin pääsemisessä kesti aina hetkisen. Pidin kovasti korpeista, kasviparantamisesta, salaisuuksista ja ovelista suunnitelmista.

Kokonaisuutena kiinnostava ja hyvin kasassa pysyvä, äärimmäisen viihdyttävä. Kyllä tulee seuraavatkin osat luettua, mutta en selvästikään ole yhtä hätäinen kuin esimerkiksi Tiina, joka harkitsee jo norjan harjoittelua.

HelMet-haasteesta kuittaan kirjan, jossa on yli 500 sivua.

Siri Pettersen: Odininlapsi (Odinsbarn, 2013)
Jalava, 2015. 614 s.
Suomentanut: Eeva-Liisa Nyqvist
Kansi: Siri Pettersen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...