sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra


Nie rozumiem tej książki, ale jest w porządku

Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra (Siltala, 2017) oli viime vuonna yksi Finlandia-ehdokkaista. Samalla se on toinen tästä ehdokaslistasta, jonka luin. Jos ensimmäinen luettu eli Haurun Jääkansi oli tiivis ja hiottu, on Jatkosota-extra sille melkoisen hyvä vastakappale. Hiottu se kyllä on, mutta lisäksi runsas, rönsyilevä ja massiivinen. Monta kertaa lukiessani mietin, että kirja on joko nerokas, älytön tai molempia. En ole vieläkään päässyt päätelmissäni lopputulokseen.

Lähtökohtaisesti kirja kertoo perussuomalaisten eduskunta-avustaja Mika Kingelinistä, joka laitetaan tutkimaan veteraanipoliitikko Kauko Sademiehen katoamista. Katoaminen vaikuttaisi liittyvän asekauppoihin ja mystinen exoskeleton nousee esiin yhteydessä jos toisessa. Jatkuvajuonista jännityskertomusta tästä ei kuitenkaan saa edes yrittämällä, vaan kirja on sirpaleinen kokoelma tarinoita politiikasta ja sen laitamilta.

Lukukokemus on pökerryttävä. Tasaisesti ladotun tekstin sijaan aukeamilla tuntuu voivan tulla vastaan mitä tahansa. On blogitekstiä, sävellystä, lööppejä, kuvia. Osa tekstikatkelmista loppuu kuin seinään, toiset puolestaan jatkavat kulkuaan johtamatta oikein minnekään. Tekstin seassa on linkkejä, jotka vievät milloin mihinkin (todelliseen) uutiseen tai tiedotteeseen. Kaikkia jälkiä en jaksanut seurata, ties mistä jäin paitsi. Lukujärjestyksestäkään en ole aivan varma, olisiko tässä edes ollut mitään mahdollisuutta löytää "oikeaa" järjestystä? Nostan kädet ylös ja nautin kyydistä.

Sillä nautittava Jatkosota-extra on, etenkin jos sitä ehtii lukea pidemmissä rupeamissa. Silloin sen maailmaan ehtii uppoutua ja löytää niitä seitinohuita säikeitä, jotka kaikkea yhdistävät (tai sitten kaikki johtaa vain suureen umpisolmuun). Ehkä tällä hetkellä vaivaava jokseenkin tasainen väsymystilakin auttoi lukemisessa, ei tullut mietittyä liikoja vaan kykeni heittäytymään tekstin vietäväksi.

Oikeastaan mieleni tekisi hankkia kirja nyt omaan hyllyyn ja alkaa lukea sitä uudelleen saksien ja muistiinpanovälineiden ja nauhurin kanssa, koska en käsitä miten muuten voisin saada kaikista langanpäistä edes auttavasti kiinni. Huikeaa. Suosittelen.

Jos haluat pikamaistiaisen siitä, miltä tämän kirjan lukeminen tuntuu, lue Ompun bloggaus Reader, why did I marry him? -blogista.

ps. Kirjassa mainittiin jollain sivulla hiilen ja vedyn kaksoissidokset. Ei ole sellaisia kuulkaas olemassa.

Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra
Siltala, 2017. 669 s.
Kansi: Markku Pyörälä

4 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoista lukea postauksesi. Totta puhuen, en ole ollut tästä kirjasta kovin innostunut enkä siksi ole lukenut arvosteluja enkä bloggauksikaan. Mutta nyt kirja avautui mukavalla tavalla ja uskon, että lukukokemus on pökerryttävä, kuten sanoit. - Mukavaa alkavaa pakkasviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista, Anneli! Mukavaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  2. Jatkosota-extra on vähän kuin humala, josta ei tiedä, onko suunta kohti nousua vai laskua. Ajattelisin, että ei tätä voi eikä pidä lukea, kuten kirjaa yleensä, vaan just niin kuin mainitsit: antaa mennä vaan.
    Olin kyllä yllättynyt tämän kirjan luettavuudesta. Etukäteen luulin, että tämä olisi hankala tapaus, mutta siinä oli ihan väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin! Valmistauduin johonkin todella vaikeaan, mutta yllättävän sujuvasti tämän kanssa pysyi kuitenkin pinnalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...