Lavalta: Huorasatu (Ryhmäteatteri)

Areksella ja Afroditella on kuuma suhde. Kuva : Terjo Aaltonen

Ryhmäteatterissa saa tänään ensi-iltansa Laura Gustafssonin kirjaan perustuva ja kirjailijan itsensä käsikirjoittama Huorasatu (näytelmä). Minä kävin hätäisenä katsomassa sen eilen ennakkoon, sillä kiinnostuin esityksestä jo viime vuoden puolella. Pidin kirjasta, jonka luin joulukuussa ja intressiä lisäsi myös ohjaajana toimiva Sakari Hokkanen, joka heilutteli tahtipuikkoa myös Gustafssonin kirjoittamassa radioteatteriesityksessä Pet Shop.

Näytelmä eroaa kirjasta melkoisen paljon, tosin ainoastaan rakenteeltaan muttei sanomaltaan. Tärkeimpänä on edelleen naisen asema, rakkaus ja yleinen tasa-arvo. Kirjan tarina on kuitenkin hajotettu, mitä pidän fiksuna ratkaisuna. Maanisuuksiinkin ylettävän tarinan sovittaminen lavalle olisi ollut aikamoinen soppa ja tällaisena episodimaisena kaksiosaisena näytelmänä homma oli selkeämpi.

Ensimmäisellä puoliajalla pohdittiin naisen aseman ongelmakohtia. Miten määritellään huora? Millainen vagina on normaali? Milloin raiskaus on rikos, milloin nainen vain sattuu olemaan tyhmä? Niinpä. Puhumassa käyvät niin kirjasta tutut Milla ja Kalla kuin hierontalaitosta pyörittävä thai-nainen ja lapsiprostituoitukin.

Toisella puoliajalla puolestaan etsitään ratkaisuja, tai ainakin esitellään meille ihana rakkauden jumalatar Afrodite kerubiensa kera. Afroditen tarinapätkä vastaa jo enemmän kirjaa: kurvikas jumalatar päätyy Suomeen, sydämistyy rakkaudettomuusta ja sikojen huonoista oloista ja päättää kapinoida patriarkaattia vastaan.

Satu Silvo oli Afroditena jopa upeampi kuin kuvittelin. Sopivan daiju mutta silti varsin viisas ja sympaattinen simpukkapuhelimineen ja taikasauvoineen. Muukin näyttelijäkaarti onnistuu hyvin. Robin Svartström ja Arttu Uotila ovat epäkiitollisessa asemassa esittäen lähinnä kusipäitä, mutta suoriutuvat hommasta joka tapauksessa kiitettävästi. Silvon lisäksi naisrooleissa nähdään mainiot Minna Suuronen ja Heidi Kirves sekä kaksi TeaK-vahvistusta eli Alina Tomnikov ja Aija Pahkala.

Kokonaisuudessaan näytelmä oli erittäin mainio ja hioutuu esityskauden edetessä varmasti koko ajan timanttisemmaksi. Teos ei tarjoile valmiita ratkaisuja esittämiinsä ongelmakohtiin, mutta saa kyllä katsojan pohtimaan ongelmakohtia ja miettimään omia mielipiteitään. Episodimainen toteutus toimii ja kerronnassa yhdistellään kivasti juonellista menoa sekä esimerkiksi surullisia ja valitettavan tosia pätkiä aidoista nettikeskusteluista. Lainauskohdat toivat hyvällä tavalla mieleen samassa salissa pyörineen Eduskunta II:n.

Richard Gere on helppo asiakas. Kuva : Terjo Aaltonen

Ainoat pyyhkeet annan siitä, että pitikö ne siat nyt ottaa tähänkin mukaan, tai eläimet noin yleensä. Tärkeä teema on eläinten oikeuskin, kyllä, mutta kohtaus mielestäni hieman poikkesi teoksen yleisestä teemoituksesta. Asiaa olisi varmasti riittänyt naisen asemasta vielä sen yhden kohtauksen verran ja sikatilallisista voisi tehdä oman näytelmänsä. Voisin käydä katsomassa senkin.

Näytelmässä on muuten myös mahdollisuus nähdä Robin Svartströmin penis, mikäli se jotakuta kiinnostaa.

Lyhyesti sanottuna: suosittelen sekä näytelmää että kirjaa lämpimästi, yhdessä ja erikseen. Toivotan tiimille mainiota esityskautta ja potkuja ensi-iltaan!

Esitysajat ja informaatiota lipuista Ryhmiksen sivuilta.