Fables #3 Storybook Love (2004, DC Comic's Vertigo)
Albumin alussa oli lyhyt tarina Jack of Talesista, "joka sadun Jaakosta". Tarinana ihan mielenkiintoinen ja näin päin pois, mutta kuvittajana toimineen Bryan Talbotin tyylistä en oikein pitänyt. Jotenkin todella huolimattoman oloista mielestäni.
Sen sijaan seuraavan tarinan kuvittajana oli Lan Medina, jolle lämpenin huomattavasti enemmän. Jälki muistutti Mark Buckinghamin kynänjälkeä, joten hahmot olivat samannäköisiä kuin pitemmissä tarinoissa. Osasyynsä kyllä tähän preferenssiin myös siinä, että tarina toimittajasta, joka halusi paljastaa vampyyreiksi luulevansa fablet oli paljon kiinnostavampi kuin Jackin historia.
Albumin nimitarina Storybook Love jatkoi sarjan olennaista juonta eteenpäin. Jos kakkososassa alettiin revitellä, niin tässä panoksia lisätään kovaa vauhtia ja annetaan lukijan kasvattaa odotuksia. Meno on jopa niin hurjaa, että heikompia saattaa hirvittää. Kiinnostavinta tässä ehkä Snown ja ihanan Bigbyn suhteen kehittyminen. Ja piirtäjänä tässä tosiaan taas Buckingham, pidän ehdottomasti eniten.
Fables #4 March of the Wooden Soldiers (2004, DC Comic's Vertigo)
Albumin alussa taas yksi lyhyt tarina, jossa tällä kertaa kerrotaan Blue Boyn tarina ja samalla valotetaan lisää historiaa fablejen paosta Homelandseista. Piirtäjinä herrat Craig Hamilton ja Russell. Omituinen tyyli, mutta menköön, tarina oli kiinnostava.
March of the Wooden Soldiers jatkaa siitä, mihin Storybook Love jäi. Sotilaiden maininnasta varmaan osaattekin päätellä, että tässä valmistaudutaan nyt sotaan. Panosten kasvatus jatkuu huimasti, sekä minä että mies olimme melkoisen järkyttyneitä tätä lukiessa ja nyt odotetaan kiireellä sarjan viidettä albumia että miten tämä jatkuu. Buckinghamin kynänjälki on mainiota ja Willingham kirjoittaa kyllä (pahoittelen nykyilmaisua mutta se nyt tuntuisi tähän sopivan) älyttömän hyvää settiä.
Fables #5 The Mean Seasons (2005, DC Comic's Vertigo)
Tällä kertaa albumin alkuun oli lätkäisty kaksi lyhyttä tarinaa, Cinderella Libertine (piirtäjänä Tony Akins, tussaajana Jimmy Palmiotti) ja War Stories (sama kuin edellä). Juoneltaan ihan kivoja lyhäreitä mutta Akinsin tyyli on makuuni turhan huolittelematonta. Minusta on tulossa selvästi nirso. Isoin plussa molempiin tarinoihin siitä, että niissä oli Bigby (varo vaan Wolverine, sinulla on kilpailija).
Kuva: Mark Buckingham. Albumista Storybook Love.
Lyhyempien jälkeen jatketaan taas päätarinaa. Edelleen Buckinghamin kynänjälkeä ja Leialohan tussausta. Tässä tarinan osassa käydään mm. presidentinvaalit ja opetellaan lastenkasvatusta. Lisäksi Lumikki joutuu muuttamaan asumaan farmille. Tähän mennessä viitosalbumi on ainut, jonka aikana meinasi itkettää ihan tosissaan. Willinghamin kirjoittajanlahjoja voi vain ihailla.
Fables #6 Homelands (2006, DC Comic's Vertigo)
Alussa lyhyttarina David Hahnin kynästä, tarinana Jackin seikkailut Hollywoodissa. Turhan suoraviivaista piirtämistä, ei kiitos. Lisäksi en oikein jaksa lämmetä Jackin hahmolle joten luin tarinan vähän pakkopullana.
Albumin nimitarinassa seurataan Blue Boyn matkaa Homelandsissa. BB:n tavoitteena on löytää kadonnut rakastettuna Red Riding Hood ja samalla kylvää mahdollisimman paljon tuhoa pahan Adversaryn imperiumin joukkoihin. Tarina tarjoaa paljon hämmentäviä yllätyksiä ja nyt kun on joutunut odottamaan seitsemättä albumia jo useamman viikon alkavat sormet syyhytä.
Tänään varattiinkin kirjastosta vihdoin osat 7-10, kun eivätpä ne lukematta meidän taloudessamme kovin kauan ehdi olla. Suurimmat ongelmat tulevat siitä, kun toinen vahingossa jättää albumin auki kohdasta johon toinen ei ole vielä ehtinyt. Aijai.
Mutta lyhyesti: mainio, mainio sarja.
Salla on ehtinyt jo osaan 13 asti, tässä linkki kaikkiin hänen arvioihinsa.
Tämä postaus on muutenkin omistettu Sallalle, joka eilen hoputti minua julkaisemaan Fables-tekstejä.
Jee, Fables :) Muistelen hämärästi että en itsekään erityisemmin pitänyt sen Cinderella-tarinan piirrosjäljestä mutta P. Craig Russell taas on yksi niistä kaikkein parhaista piirtäjistä ikinä...mutta tyylinsä on aika omanlainen eli ei varmastikaan kaikkien juttu.
VastaaPoistaNo itse asiassa nyt kun sanot niin kyllä tuo Russell varmaan on noista "ekstrapiirtäjistä" oma suosikkini, se ei kuitenkaan ärsyttänyt minua :)
PoistaSinä olet näköjään ehtinyt päivittämään blogia niin ahkerasti, että huomasin tämän postauksen vasta nyt, kun tulin selailemaan Fables-arkistoasi! :)
PoistaKiitos omistuksesta. :) Ihanaa panna koukutus kiertoon. :) Minulle nelos- ja kutososa ovat jääneet sarjan parhaimmistoon kuuluvina mieleen!
Olin muuten päättänyt että vain lainaan näitä kirjastosta, mutta nyt taidan omistaa jo kuusi alppua ja meinaan kyllä hommata loputkin pikkuhiljaa...
Voi kuule Salla, arvaa tekisikö mieli shoppailla näitä myös itselle. Ehkä jossain vaiheessa, kun tuo hyllymetrien määrä lisääntyy.. :)
PoistaNelonen oli kyllä huima ja viitonen niin hieno ja surullinen jatko sille että.
Ihan uusi tuttavuus tämäkin. Mielenkiintoinen idea. Sarjisten seuraaminen on jäänyt viime vuosina harmittavan vähille. Olisipa aikaa enemmän.
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan tästä ainakin kahta ensimmäistä osaa (ensimmäinen osa lähtee vähän hitaammin käyntiin kun pointtina on esitellä henkilöitä ilmeisesti, kakkonen on jo iskevämpi). Jos kakkosenkaan jälkeen ei lämpene yhtään niin sitten ehkä jättäisin vain harkintaan. :)
Poista