keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Haruki Murakami: 1Q84
Murakamin 1Q84:n kolmososa hyppi ensin silmilleni Omenan kirjastossa ja kun Norkku vielä luki ja arvioi opuksen kaikki kolme osaa, oli tähän tartuttava. Kyseessä on siis Haruki Murakamin trilogia 1Q84 (Book One and Two 2009, Book Three 2010, translated in 2011).
And after you do something like that, the everyday look of things might seem to change a little. Things may look different to you than they did before. I've had that experience myself. But don't let appearances fool you. There's always only one reality.
Yritin jo kerran selittää kirjan juonta miehelle. En onnistunut. Voin siis melkoisen varmasti luvata, että en tule paljastaneeksi juonen kulusta käytännössä mitään.
Tarinaa kertovat Tengo ja Aomame. Tengo on matematiikkaa opettava kirjailija, joka päätyy mutkan kautta kirjoittamaan uudelleen tarinaa nimeltä Air Chrysalis joka kertoo taianomaisen tarinan pikkuihmisistä (Little People) ja siitä, miten ne maailmaamme vaikuttavat. Aomame on viralliselta ammatiltaan liikunnanohjaaja, mutta pinnan alla on muutakin: Aomame on salamurhaaja, mutta ei mikään perinteinen ostettavissa oleva sellainen vaan kohteena ovat väkivaltaiset miehet.
Kertojista kumpikin päätyy valintojensa vuoksi rinnakkaismaailmaan 1Q84, jossa säännöt ovat erilaiset. Vaikka outo maailma tuo yksinäisyyden tunteen, löytyy Aomamen ja Tengon väliltä yhteys joka juontuu 20 vuotta sitten tapahtuneeseen hetkeen.
Like it or not, I'm here now in the year, 1Q84. The 1984 that I knew no longer exists. It's 1Q84 now. The air has changed, the scene has changed. I have to adapt to this world-with-a-question-mark as soon as I can. Like an animal released into a new forest. In order to protect myself and survive. I have to learn the rules of this place and adapt myself to them.
Kaksi ensimmäistä kirjaa keskittyvät esittelemään sekä olennaisia henkilöhahmoja että avaamaan pikkuihmisten ja Air Chrysaliksen merkitystä. Murakami ei päästä lukijaa helpolla, sillä tekstiä on paljon ja se on intensiivistä. Kaikkeen kuvailuun tunnutaan suhtautuvan yhtä suurella hartaudella; ruoanlaittoa kuvaillaan yhtä pikkutarkasti kuin olennaisimpia tapahtumaketjuja. Välillä mietin, onko osasyy pikkutarkkaan ja säännölliseen kerrontaan käännöksessä, että mahtaako japanin kieli soljua eri tavalla kuin englanti. En tiedä.
En saanut 1-2-osia kulkemaan julkisissa mukana, joten se oli pelkästään kotikirjana. Pääasiallisena huomiona kuitenkin se, että kiire Murakamilla ei ole. Ja ehkä se on hyväkin; mielestäni Tengo ja Aomame ansaitsevat että heidän tarinansa kerrotaan huolella ja toisaalta Murakami myös osasi pitää minulle jännitystä yllä.
Kolmas osa jatkaa siitä, mihin toinen osa jäi mutta kertojien joukkoon on nyt liittynyt myös Ushikawa, omituisen näköinen mies joka tekee töitä Aomamen ja Tengon vastapuolelle jonkinlaisen yksityisetsivän tehtävissä. Kolmannen kertojan mukaanottaminen hidastaa tarinan kulkua ja sotkee välillä myös ajantajun kun kaikki henkilöt pyritään yksi kerrallaan saattamaan samaan pisteeseen ajassa. Välillä tämä turhautti, etenkin heti toisen osan lukemisen jälkeen, sillä jotenkin kaipasin päästä ja loppuun, saada tietää.
Tämä on toinen Murakamini, ensimmäinen oli Kafka rannalla. Molemmissa oli useita seksikohtauksia, mutta Murakami suhtautuu kohtauksiin pääosin hyvin kliinisesti eli mitään eroottista kirjallisuutta tämä ei tosiaan ole. Seksi on Murakamille lähinnä väline, jota välillä tarvitaan tarinan eteenpäin kuljettamiseen tai henkilöhahmojen kehittämiseen ja se kuvataan samalla pikkutarkalla ja objektiivisella otteella kuin kaikki muukin. (Huvittava tieto: 1Q84 oli lähellä voittaa Literary Review'n Bad Sex in Literature - palkinnon, en kyllä tavallaan ihmettele..)
1Q84 muistutti minua taas siitä, miksi pidän maagisesta realismista kirjallisuuden lajina. Arkisen ympäristön muuttaminen mystiseksi ja jopa pelottavaksi kiehtoo minua jostain syystä loputtomasti. Siinä mielessä tämä on poikkeuksellista, että yleensä en perusta mistään pelottavasta, en elokuvista tai kirjoista. Maagista realismia en kuitenkaan osaa olla lukematta. Murakami, Jonathan Carroll ja Pasi Ilmari Jääskeläinen edustavat minulle tällä hetkellä niitä kirjailjoita, jotka onnistuvat tuomaan minulle näitä kammottavan kiehtovia pelkokicksejä. Toisaalta lukemisen jälkeen on myös rauhallinen olo, tuntemus siitä että on hetken ollut osa jotain ihmeellisempää maailmaa.
Lyhyesti 1Q84 on tarina yksinäisyydestä, rakkaudesta, ja salaisuuksista. Murakami ei kerro kaikkea, mutta antaa lukijalle paljon työstettävää. Logiikkaa ei aina ole, mutta toisaalta, onko sitä jatkuvasti tässä meidänkään maailmassamme?
Suosittelen luettavana syksyisenä tai talvisena iltana viltin alla tahi villasukat jalassa. Juomaksi teetä.
Rinnakkaismaailmoissa on seikkaillut myös Norkku (1&2 ja 3).
Haruki Murakami: 1Q84 Books One and Two
Random House. 2011. Kääntänyt japanista Jay Rubin. 623 s.
Haruki Murakami: 1Q84 Book Three
Random House. 2011. Kääntänyt japanista Philip Gabriel. s.364
Kannet: Suzanne Dean
ps. Tätä ei ollut mitenkään helppo kirjoittaa, sillä laajan rinnakkaismaailman avaaminen muutamassa lauseessa tuntui käytännössä mahdottomalta. Jos pidit Kafkasta rannalla, uskaltaisin ehdottaa että pitäisit myös tästä.
pps. Hymisytti myös kun tässä luettiin Kadonnutta aikaa etsimässä.
"Have you read it?"
"No, I've never been in jail, or had to hide out for a long time. Someone once said unless you have those kind of opportunities, you can't read the whole of Proust."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minusta tämä oli todella erikoinen lukukokemus. Koukuttava ja jotenkin hypnoottinen, vaikeasti kuvattava. Loppujen lopuksi tässä tapahtui aika vähän asioita ja sitten kuitenkin niin paljon. Murakami on kyllä melkoinen taituri, kun osaa kutoa tälläisen vyyhdin!
VastaaPoistaSanopa muuta Norkku! Olin itse jossain ihmeellisessä hämmennyksen ja rauhallisuuden symbioosissa tämän luettuani. Paljon tapahtui siellä jossain rivien välissä. Tykkäsin. Kiitos, että kirjoitit tästä!
PoistaVoi että, nyt innostuin tämän kirjan suhteen vielä entistäkin enemmän! :) Kuten olen jo kertonutkin, olen Norwegian Woodista lähtien ollut kummallisessa Murakami-kuumeessa tai -hurmoksessa (tälläkin hetkellä on kaksi Murakamia kesken, Norwegian Wood heti uusintakierroksellaan ja lisäksi eräs toinen...), ja luettuani 1Q84:n ensimmäiset viitisen sivua malagalaisen kirjakaupan käännöshyllyn luona olen odottanut malttamattomana, milloin pääsen kunnolla kirjan pariin.
VastaaPoistaIhanasti tästä kirjoitit, ja on selvää ettei tuhatsivuisesta rinnakkaismaailmasta kertovasta teoksesta ihan äkkiä kerrota kovin kattavaa juonikuvausta. :)
Oi, odotan Murakami-arviotasi Susa! Norwegian Wood on kyllä varmasti ihana, jos lähempänä kesää lukisin <3
PoistaTämä on aika huikea mutta ei mielestäni kuitenkaan vaikea, enemmänkin mystinen. Kiitos ihanasta kommentistasi!
Kuulostaa jännittävältä, vähän pelottavaltakin! Mutta epäilemättä pitää rohkaistua jossain vaiheessa, kun Kafkan kanssakin kävi niin onnellisesti. Ylempi kuva on sopivan nyrjäyttävä, meni hetken ennen kuin tajusin mitä siinä on. :)
VastaaPoistaTämä oli mielestäni sopivan pelottava. Kauhufilmejä en kykene katsomaan mutta tällainen jännitys kutkuttaa sopivasti. :)
PoistaMielestäni tämä on oikeastaan "helpompi" kuin Kafka vaikka vähän samanlaisissa fiiliksissä liikutaankin.
Ja kiitos kuvakommentista, ilahduttaa tuon akrobatisoinnin jälkeen! :)
Minulla on sama juttu, en ole ikinä katsonut kauhufilmejä. Stephen Kingiä luin joskus nuorena, mutta ne hurjemmat kirjat olivat kyllä liikaa. Kiitos rohkaisusta, nyt onnistuit vakuuttamaan minut!
PoistaMahtavaa kuulla Pekka! Tässäkin se pelottavuus on aika paljon mielikuvituksen varassa mutta ei kyllä tullut ainakaan minulla uniin asti eli odottelen arviotasi ;)
PoistaKuulostaa kiinnostavalta, ei tosin ehkä siltä "ensimmäiseltä Murakamilta" minulle :).
VastaaPoistaMaria, uskaltaisin ehkä suositella aloittamaan esimerkiksi Norwegian Woodista vaikken ole itsekään lukenut. Ilmeisesti kirjoitustyyli on siinä hyvin samanlainen vaikka maailma ei yhtä nyrjähtänyt. :) Mukava silti kuulla että kiinnostuit!
PoistaHieno kuva!
VastaaPoistaMinusta tuli Murakami-fani Kafkan rannalla myötä ja Norwegian Wood vain vahvisti tunnetta. Luulen, että 1Q84 saa hetkisen aikaa odotella ja luen sitä ennen vielä hieman "helpomman" oloiset Murakamit. Mutta kiehtovalta tämäkin vaikuttaa.
Kiitos Katja!
PoistaKuten tuolla Pekalle jo vastasin, minusta tämä oli jopa helpompi kuin Kafka rannalla. Tai tämä ei ainakaan jättänyt minuun sitä samaa syvää hämmentyneisyttää vaikka ei valmiita ratkaisuja tarjoakaan. Kiehtova, ehdottomasti.
Minulla on nyt omassa hyllyssä Suuri lammasseikkailu odottamassa, äidiltä ajattelin lainata sen juoksukirjan ja Norwegian Woodia odotan tosiaan suurella innolla.
Norwegian Wood on jo ihan kohta hyppysissäni ainakin kirjaston varausjonon etenemisestä päätellen, mutta tämähän minun on ehdottomasti luettava myös! Kuulostaa eeeeerittäin mielenkiintoiselta ja juuri minulle sopivalta kirjalta. Kafka rannalla katseli jo viimeksi merkitsevästi kirjastossa minuun päin, mutta oli pakko pysyä kovana sillä kertaa.
VastaaPoistaParas kirjakuva aikoihin! ;)
Ooh, odottelen sitten sinunkin arviotasi NW:stä! Ja oih, lue tämäkin ihmeessä. Vieläkin pohdituttaa ja ihmetyttää.
PoistaJa Kiitos! <3