maanantai 7. marraskuuta 2011

Diaz Canales & Guarnido: Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta

Jälleen kerran tuli tutustuttua sarjakuvaan siksi, kun mies lainasi ja luki. Eikä harmita yhtään. Espanjalaisten Juan Diaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad - sarjan ensimmäinen osa Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen banaani, 2006; Quelque part entre les ombres, 2000) vakuutti tunnelmallaan ja kauneudellaan.

Sarjakuvan päähenkilö on John Blacksad, iso musta kissa, joka työskentelee yksityisetsivänä. Blacksad sijoittuu 1940-1950-luvun New Yorkiin ja tunnelma on kuin film noir - klassikoista; on varjoisia kujia, trenssitakkeja, korruptiota ja savuisia kapakoita. Lukiessa kuulee päässään matalaäänisen miehen lukeman voice-overin ja ehkä vähän synkkää jazz-musiikkia.

Teemoiltaan Blacksad muistuttaa Tarkastaja Ankardoa mutta on jollain tavalla hienostuneempi. Parempi vertauskuva olisi ehkä Raymond Chandlerin Philip Marlowe - teokset, vaikka niiden lukemisesta minulla onkin pitkä aika.

Laatua ja tyyliä sarjakuvaan tuo Guarnidon piirustus- tai oikeastaan maalaustyyli; jokainen ruutu itsessään on käytännössä taideteos enkä itse ainakaan pistäisi pahakseni jos saisin muutaman vedoksen omalla seinälleni.

Kuva: Juanjo Guarnida (kuva ei ole tästä albumista)

Kissa varjoisilta kujilta - albumin tarina lähtee vauhdikkaasti käyntiin; Blacksadin vanha rakastettu on murhattu. Vaikka rakkaus aikoinaan sammuikin, päättää Blacksad ratkaista rikoksen. Mukaan mahtuu takaa-ajoja, hienpintaan nostattavaa jännitystä ja korruptiota. 

Henkilöhahmoihin tämä ensimmäinen albumi antaa lähinnä vain vilauksen. Blacksadin menneisyydessä on selvästi muhimassa jotain mielenkiintoista, mutta sitä ei ainakaan vielä paljasteta. Lisäpaljastuksia odotellessa, albumeita meillä on onneksi kotona lainassa kaikki jo suomennetut neljä kappaletta. (Itse asiassa kirjoja on ylipäätänsä julkaistu vasta neljä, mies jo jupisee kun jatkoa ei vielä ole.)

Miehen kommentti:
Mielestäni Blacksad on Ankardon kollega, mutta hänellä on enemmän ns. prestigeä. Siinä missä Ankardo on ruma juopunut columbomainen ankka, on Blacksad enemmän tai vähemmän jyhkeäleukaisten noir-etsivien kanssa yhtenevä tapaus. Eritoten ihastelin sitä upeaa taidetta ja todella hienoa kuvakäsikirjoittamista. Lopun poliisikohtauksesta pointsit, repesin ääneen.

Suosittelen lämpimästi vanhanaikaisten etsiväsarjojen ystäville ja laadukasta sarjakuvataidetta arvostaville.

11 kommenttia:

  1. Jee, lisää faneja! Tykkäsin tästä albumista ihan älyttömästi ja suosittelen hankkiutumaan myös jatko-osien ääreen :-) Meno vaan paranee...

    VastaaPoista
  2. Peukut täältäkin hyvälle valinnalle! :)

    VastaaPoista
  3. Booksy ja Salla, tämä oli kyllä minulle parasta sarjakuvaa hetkeen. Onneksi mies lainasi, olisi muuten mennyt ihan ohi :)

    VastaaPoista
  4. Sanopa muuta Erja! Johnissa on tiettyä Bogartmaista charmia, nam!

    VastaaPoista
  5. Kaikkiko tästä nyt puhuu. Olisi pitänyt kerralla uskoa ja lainata Sallan vinkin mukaan.

    VastaaPoista
  6. Minäkin pidin tästä hirmusti! Jatko-osista myös, vaikka viimeisintä en ole tainnut lukea.

    VastaaPoista
  7. Unohtui kehua että mahtava ja aiheeseen sopiva rekvisiitta tuossa kuvassasi. :)

    VastaaPoista
  8. Katri, minä ehdin lukea nyt toisen osan ja hieno oli edelleen. Aijai.

    Salla, suurkiitos! :>

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...