perjantai 4. tammikuuta 2019
J. Pekka Mäkelä: Hunan
Vaikuttava Hunan kuljettaa sodan runteleman Kiinan sydämeen
Viime vuoden lukusuosikeiksini nousi itselleni hieman yllättävästi J. Pekka Mäkelän uusin romaani Hunan. Historialliset romaanit ovat lukemistossani vähemmistössä ja Kiinaan vuosien 1935-1946 välille sijoittuva tarina ei lähtökohtaisesti ehkä olisi sellainen, johon tarttuisin. Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että sain lukea kirjan ennakkoon päästessäni haastattelemaan ystäväpiiriini kuuluvaa kirjailijaa kirjan julkaisutilaisuuteen ja ihastuin. Loppuvuodesta luin kirjan vielä uudelleen ja se lumosi minut jälleen.
Hunanin pohja on Mäkelän isotädin Helvi Södermanin päiväkirjoissa, joita hän kirjoitti ollessaan lähetyssaarnaajana Kiinassa edellämainittuina vuosina. Kirjassa olevat päiväkirjakatkelmat ovat autenttisia, joskin niitä on jouduttu lyhentämään ja joitakin nimiä on muutettu. Päiväkirjamerkintöjen rinnalle Mäkelä on luonut kymmenen muuta kertojaa, jotka valottavat elämää Kiinan ja Japanin välisen sodan aikana eri näkökulmista. Suomalaisten lähetyssaarnaajien lisäksi ääneen pääsevät muun muassa sveitsiläinen kirjailijaksi haikaileva Johann Caspar Wolff, kiinalainen eläköitynyt virkamies Lung Po-Shan ja pahasti Nankingin verilöylyssä vahingoittunut nuori nainen Liu Chin-Chih.
Kirjan kerronnassa on mielestäni jotain viehättävän vanhanaikaista. En tarkoita, että se olisi pölyinen, vaan pikemminkin konstailematon. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen lukenut viime aikoina paljon moderneja romaaneja, joissa kerrontaan yhdistetään milloin minkäkinlaisia elementtejä, yhdistellään erilaisia tyylejä ja kokeillaan uusia ratkaisuja. En sano, että vanhassa vara parempi, vaan että molemmille tavoille on paikkansa. Hunanin moniääninen tarina nojaa klassiseen minäkertojamuotoiseen tyyliin ja on sellaisenaan toimiva. Olen valtavan iloinen siitä, että teos ylsi viime vuoden Finlandia-ehdokkaiden joukkoon.
Teemoja teoksesta löytyy useitakin, mutta itselleni merkityksellisimmäksi nousi ihmisten tapa etsiä itselleen jokin taho, johon laittaa uskonsa ja toivonsa hankalana hetkenä. Toiselle lohtua voi tuoda rukous, toisille esi-isien kanssa keskustelu. Joku muu uppoutuu tarinoiden maailmaan tai maalaa. Toisinaan tulee vastaan myös tilanne, jossa aiemmin lohtua tuonut taho tulee hylättyä syystä tai toisesta. Pidin teeman monitahoisuudesta, yhtäkään vaihtoehtoa ei nostettu toista paremmaksi ja käsittely tuntui kunnioittavalta.
Teos tarjoaa siis monenlaista pureskeltavaa. Itselleni se antoi uutta tietoa Kiinan historiasta, sai pohtimaan uskonnon ja uskomisen merkitystä ja luonnollisesti sain myös lukea hienon tarinan. Uskon lukevani Hunanin vielä kolmannenkin kerran, sillä tuntuu että sillä on minulle vielä annettavaa.
Jos kaipaatte lisäsuosituksia, käykää kurkkaamassa bloggaukset vaikkapa Kirsin kirjanurkasta ja Eniten minua kiinnostaa tie - ja Kulttuuri kukoistaa -blogeista.
Mainittakoon vielä loppuun, että Mäkelän aikaisempaa tuotantoa tuntevat voivat löytää Hunanista erään tutun hahmon ja taisi siellä toinenkin "pääsiäismuna" vielä odottaa löytämistään. Itse löysin tuon ensimmäisen ilokseni aivan itse, toinen on vielä bongaamatta.
J. Pekka Mäkelä: Hunan
Like, 2018. 549 s.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana arvio itselle käänteentekevästä teoksesta! Itse luin tämän vasta, kun tiesin sen olevan ehdokkaana, ja pidin kirjassa kiinalaishahmoista, mutta koin ne suomalaiset lähettiläät hieman kuiviksi...toki kun teos on puoliksi faktaa Helvi Södermanin kohdalla, niin ei siinä ole voitu kirjoittaa räväkämpää tyyppiä kuin esikuva oli. Annat arviossasi uusia näkökulmia, joita en osannut ottaa huomioon, varsinkin nuo cameo-persoonat aiemmista teoksista. En ole itse lukenut Mäkelältä kuin tämän kirjan, mutta kiinnostus hänen muuhun tuotantoon kyllä heräsi.
VastaaPoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. Minä pidän historiallisista romaaneista ja tämä toki osui silmiin jo aiemmin, mutta ehkä nyt pitäisi ihan oikeasti hankkia luettavaksi.
PoistaKiitos Anu! Suosittelen Mäkelän teosta Muurahaispuu, jos scifi ei ole omaa lajia. Se on spefi-vaikutteinen, mutta vahvasti jalat maassa kuitenkin.
PoistaMinä jotenkin pidin niistä jäykistä suomalaisista yrittämässä selviytyä vieraan kulttuurin pyörityksessä. Tuntui myös, että esimerkiksi Iltassa oli paljonkin syvyyttä, johon en ole vielä kunnolla päässyt. Ehkä kolmannella lukukerralla?
Ja Minna, lue ihmeessä! Tämä on mahtava.
Minä yritin lukea tätä, kun pääsi Finlandia-ehdokkaaksi, mutta jotenkin en päässyt mukaan, ja päätin, että ehkä joskus toiste. Voi olla, että lähetyssaarjaajan päiväkirjoihin perustuminen ei vain ole minun juttuni.
VastaaPoistaIhailen sitä, että niin monet osaavat jättää kirjan kesken jos tarina ei vedä. Itse sinnittelen välillä ihan turhaan, lukuajan voisi käyttää johonkin oikeasti kiinnostavaan. Eli ehkä Hunan sinulle joskus toiste ja jos ei niin onneksi maailma on kirjoja pullollaan!
PoistaJälleen kerran kirja, josta minulla ei ollut hajuakaan! Näin kyllä tämän Finlandia-ehdokkaiden joukossa mutta vasta tämä postauksesi sai minut kiinnostumaan. Tykkään lukea historiallisia romaaneja ja tuo mainintasi, että kirja on "viehättävän vanhanaikainen, kuulostaa siltä että kirja voisi olla myös minun makuuni. /Mari
VastaaPoistaHauska kuulla, Mari! Toivottavasti Hunan päätyy käsiisi ja pidät tarinasta.
PoistaSait mielenkiintoni heräämään! Aihepiiri ei minullekaan ole sellainen, että ensimmäiseksi tähän tarttuisin, mutta tuo kerronnan konstailematon vanhanaikaisuus herätti mielenkiintoni. Useinhan on niin, että hyvin kirjoitettu ”vanhanaikainen” kirja tuntuu jotenkin tuoreelta ja raikkaalta kaiken modernismin keskellä. Laitetaanpa siis kirja mieleen!
VastaaPoistaKiva kuulla, Amma! Ja sanopa muuta, tuntui niin miellyttävältä uppoutua ihan vain sanoihin ja minäkerrontaan ja tarinaan ilman sen kummempia kikkailuja. Ah.
PoistaOlen lukenut tästä kirjasta joistakin blogeista ja kiinnostukseni on herännyt, mutta nyt olen aivan satavarma että haluan tämän lukea. Kirjoitat niin kauniisti ja monipuolisesti tästä teoksesta, että pakkohan tämä lukea! Minuakin kiinnostaa tuo, miten ihmiset etsivät itselleen vaikeina aikoina asioita/tahoja, joihin nojata selvitäkseen. Arvostan myös tuota, ettei arvoteta toisten "selviytymismetodeja".
VastaaPoistaMiten ilahduttavaa, Elegia! Toivottavasti pidät Hunanista, minä rakastin tätä kuten tässä varmasti on käynyt ilmi jo moneen kertaan.
PoistaHunan valikoitui lukupiirimme helmikuun kirjaksi äänestyksessä, jossa vaihtoehtoina olivat kaikki muut Finlandia-ehdokkaat paitsi Taivaanpallo, jonka luimme jo viime keväänä. Kirjoituksesi luettuani olen iloinen, että Hunan on nyt myös minun lukulistallani. Konstailemattomuus kuulostaa hyvältä ja Kiinan historia kyllä kiinnostaa.
VastaaPoistaOi, onpa ihanaa kuulla Airi! Odotan kiinnostuksella, mitä lukupiirinne Hunanista piti.
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta, ehkäpä päätyy omallekin lukulistalle! Itse tykkään valtavasti historiaan sijoittuvista kirjoista. Kirjat, jotka antavat ajattelemisen aihetta kuten tämä ilmeisesti, ovat mielekkäintä lukemista.
VastaaPoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Taitaapa mennä omallekin lukulistalle. Historiaan sijoittuvat teokset ovat aina kiehtovia.
VastaaPoista