Roald Dahl: Kuka pelkää noitia

Roald Dahl täyttäisi tänään 100 vuotta ja sen kunniaksi kirjailijaa on juhlistettu toreilla ja turuilla erilaisin menoin. Itse otin päivän kunniaksi minimaalisen loppukirin Roald Dahl -lukuhaasteen parissa ja matkasin kahtena päivänä töihin ja takaisin Kuka pelkää noitia -teoksen kanssa. 

Kuka pelkää noitia on kirja, jonka kansi herättää minussa epämääräisiä vanhoja pelon tunteita. En tiedä olenko kenties nähnyt siitä tehdyn filmatisoinnin vai vain traumatisoitunut kirjasta, mutta päätin kohdata noidat silmästä silmään. Aika hurja tämä sitten loppujen lopuksi olikin. 

Pieni poika on isoäitinsä kanssa lomailemassa hienossa hotellissa, kun hän päätyy sattumalta keskelle noitien vuosikokousta. Isoäidiltään hän on onneksi oppinut keinot noitien tunnistamiseksi, mutta tästä ei valitettavasti ole apua sillä kiikkiinhän siinä joudutaan. Olennaisia käänteitä kertomatta todettakoon, että tavoitteena on kiipelistä huolimatta estää noitien hirmuinen suunnitelma ja loputtaa heidän hirmutekonsa. 

En lukemisen jälkeen yhtään ihmettele, että kirjasta oli jäänyt hytisyttävät jälkifiilikset. Näin aikuisenakin lukiessa teos oli minusta varsin jännittävä huumoristaan huolimatta eikä asioita mitenkään kaunistella: noidat iloitsevat lasten nirhaamisesta ja väkivalta ei ole vieras käsite. Luettuani hiljattain myös Iso kiltti jätti -teoksen on helppo huomata samankaltaisuuksia. Molemmissa lasten maailmaa uhkaavat hirmuiset olennot ja niistä on päästävä eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. 

Kuka pelkää noitia -tarinassa asioita ei kuitenkaan saada yhtä onnelliseen loppuun, ainakaan tavallaan, yllättävä se ainakin oli ja oikeastaan aika virkistävä. Dahlin erikoisten tarinoiden pariin palaaminen oli kiinnostavaa ja ehkä vähän ahdistavaakin. Seuraavaksi aion kokeilla Dahlin novelleja. 

Kiitokset Yöpöydän kirjat -blogille hauskan haasteen järjestämisestä vaikka saamattomasti luinkin siihen vain kaksi teosta.

Roald Dahl: Kuka pelkää noitia (The Witches, 1983)
Art House, 1990. 223 s.
Kansi ja kuvitus: Quentin Blake

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

Roald Dahlin Iso kiltti jätti (Art House, 1989) tuntuu käsissä tutulta. Samanlaista painosta teoksesta vihreine reunoineen ja hieman jo kuluneine sivuineen olen lukenut silloin joskus kun nappasin tämän käteeni ensimmäistä kertaa. Se oli varmaan ala-asteella, silloin luin monta Dahlin kirjaa. Dahl on tänä vuonna ajankohtainen kirjailija, sillä hänen syntymästään on 13.9.2016 kulunut sata vuotta ja tulipa tästä nimenomaisesta kirjasta elokuvakin kesän korvalla.

Tiedän siis lukeneeni kirjan aiemmin, mutta en muistanut teoksesta suoraan sanottuna muuta kuin perskurkkanat. Orpo Sohvi herää eräänä yönä hirviöhetken aikaan ja kuulee ulkoa kummaa ääntä. Kadulla puuhastelee jätti, joka onnettomasti havaitsee Sohvin ja kaappaa tämän mukaansa, sillä eihän jättien olemassaolosta sovi jättää todisteita. Jätti, Iso kiltti jätti siis, on kuitenkin onneksi hyväntahtoinen kasvissyöjä eikä suinkaan tahdo Sohville pahaa. Toisin on muiden jättiläisten laita, jotka joka ilta juoksevat eri puolille maailmaa syömään ihmisiä suihinsa. Yhdessä IKJ ja Sohvi päättävät ratkaista tämän karmean epäkohdan.

Aika vähän niitä perskurkkanoita siis vaikka niillä rooli kirjassa olikin. Siitä pääsemmekin siihen, että Tuomas Nevanlinnan suomennos on näpsäkkä. Tapahtumat on käännöksessä onnistuttu siirtämään Suomeen ja vaikka presidentinlinnassa häärivät hovimestarit hieman brittiläisiltä haiskahtavatkin on homma yllättävän sujuvaa. Ison kiltin jätin puhepoljennossa on myös ollut tekemistä, nostan hattua.

Hämmentävää oli myös huomata kuinka kriittinen kirja IKJ on. Jätillä on säpäköitä vastauksia Sohvin ihmettelyihin ja huutia saa muun muassa lihansyönti ja yletön väkivalta. Aika pelottavakin tämä on, muut jätit eivät ole mitään sympaattisia ja kömpelöitä karjujia vaan oikeasti vaarallisia tyyppejä.

Hyvin siis maistui IKJ edelleen, se ei tuntunut pölyiseltä ja oli mukavaa työmatkalukemista. Toivottavasti IKJ tulee puhaltamaan mukavia unia ikkunastani ensi yönä vaikken lapsi enää olekaan. Yöpöydän kirjojen Niina nostaa tämän Top 3 -listalleen lukemistaan Dahlin kirjoista.

Luin teoksen osana Roald Dahl -lukuhaastetta, johon ehdin osallistua nyt ainakin tämän yhden kirjan verran ja saavutan tason nilviö.

Roald Dahl: Iso kiltti jätti (The BFG, 1982)
Art House, 1989. 231 s.
Kansi ja kuvat: Quentin Blake
Suomentanut: Tuomas Linna