Olipa kerran eräs aamuinen työmatka, jonka ollessa vasta aluillaan olin kovin onnellinen siitä että Tikkurilan kirjastoon voi marssia jo kello kahdeksalta. Radiojuontajien luokaton löpötys ei innostanut lainkaan ja kanavan vaihto ei viehättynyt, joten äänikirjahyllystä mukaan tarttui John Steinbeckin klassikko Hiiriä ja ihmisiä (WSOY äänikirja, 2007) ja kaiken lisäksi Esko Salmisen lukemana.
George ja Lennie kulkevat yhdessä maatilalta toiselle tehden milloin mitäkin työtä. Ovelalla Georgella on suuria suunnitelmia ja haaveita, mutta niiden toteutumiseen tarvitaan luonnollisesti rahaa. Sitä puolestaan on hankala ansaita, kun voimakkaan mutta mieleltään lapsekkaan Lennien pahaatarkoittamattomat edesottamukset pakottavat heidän liikkumaan paikasta toiseen. George ei kuitenkaan halua hylätä ystäväänsä, joten kaksikko kulkee yhdessä, tuli mitä tuli.
Salminen lukee Steinbeckin tekstiä vahvasti eläytyen ja parhaimmillaan luenta on kuin radioteatteria. Nauhan äänenvoimakkuus kuitenkin tuntuu vaihtelevan hahmosta toiseen ja välillä kuunteleminen oli hankalaa. Muutaman hahmon ääni oli myös kovin epämiellyttävä, mutta se nyt mennee hahmoluonteiden piikkiin.
Inhottavinta tässä oli joka tapauksessa se, että jossain vaiheessa tajuaa mihin pisteeseen tarina on vääjäämättä kulkemassa eikä voi tehdä muuta kuin kuunnella eteenpäin. Toisaalta olen iloinen, että en tiennyt tarinaa etukäteen, viimeisiin minuutteihin asti sai toivoa että josko sitten kuitenkin.
Klassikon maineensa ansainnut tämä mitaltaan kompakti teos enkä myöskään ihmettele, että tätä on ainakin luetettu kouluissa. Teemoissa riittää ruodittavaa niin eettisten kysymysten kuin tarinankuljetuskeinojenkin osalta. Sopii myös hyvin klassikkotietämyksen päivittämiseen, sivuja kun ei varsinaisessa kirjassa ole kuin 133.
WSOY äänikirja, 2007.
Lukija: Esko Salminen
Suomentanut: Jouko Linturi
