Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista ennakkosuhdetta A.W. Yrjänään. Tiedän toki CMX:n, mutta en varmaan osaisi nimetä yhtään yhtyeen kappaletta. Noloa. Seikkailukirjoihin minulla sen sijaan on hyvin lämmin suhde, sillä teinikesinä ahmin Jules Vernejä ja kukapa nyt ei muutenkaan pitäisi kunnon seikkailusta? Näistä lähtökohdista suuntasin siis tutustumaan Yrjänän esikoisromaaniin Joonaanmäen valaat.
Joonaanmäki on lähes meidän maailmassamme sijaitseva saari Porvoon edustalla ja siellä asuvat Johannes, Inkeri ja muutama muukin hieman erikoinen ihminen. Elo saarella sujuu omalla painollaan, on iltajuhlia ja meren tuijottelua, kunnes ne viimeisetkin normaaliuden rippeet hylätään. Tarinaan ilmestyy laulavia valaita, salaperäisiä kontteja, vaihtoehtohistoriaa ja kellarista löytyviä salaisuuksia. Paljon tästä ei tohdi paljastaakaan, jotta ei pilaisi yllätyksiä, mutta aikamoiseen seikkailuun teoksessa joka tapauksessa joudutaan. Itse hihkuin lukemattomia kertoja kaikille viittauksille ja löytämilleni tuttuuksille. Tämä jos jokin on esikuvilleen nöyrästi kumartava, mutta silti omilleen sinkoava seikkailuromaani.
Tarinan lumoa lisäävät teokseen lisätyt raaputekuvat, aivan kuin Vernen kirjojen kansista. Kirja on myös taitettu jännittävästi. Sivuilla on kiekuraiset kehykset ja teksti on tasattu voimakkaasti vasemmalle niin, että rivit ovat epätasaiset. Tämä tasaus häiritsi minua ensin tavattomasti, mutta pian huomasin epätasaisuuden antavan lukemiselle miellyttävän rytmiikan. Kirja tuntui hupenevan käsissä aivan liian nopeasti.
Joonaanmäen valaat on fantastinen romaani, joka haastaa uskomaan asioihin jossain todellisuuden reunoilla, taipuvaan aikaan ja vain osittain olemassa oleviin matemaattisiin kirahveihin. Nautin tästä teoksesta häpeilemättömän paljon.
Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa paljastetaan kirjasta ihastellen vähän lisää muttei siltikään ehkä liikoja.
Kuittaan kirjalla Helmet-haasteen kohdan jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.
Johnny Kniga, 2017. 232 s.
